Mehiläisten elämä | Page 6

kannentekij?ille, jotka umpeen tukkivat niiden kammioitten suut, joiden sis?llys on tuleentunut, lakaisijoille, jotka pit?v?t huolta katujen ja torien mallikelpoisesta puhtaudesta, ruumiinkantajille, jotka viev?t kauas pois kuolleitten ruumiit, p??vahdin naissotureille, jotka p?ivin ja ?in valvovat pes?n suulla sen turvallisuutta, kuulustelevat tulevia ja menevi?, tarkastavat nuoria neitosia niiden ensi kertaa pes?st? l?htiess?, pelottavat irtolaisia, maankiert?ji? ja rosvoja, karkottavat pes??n tunkeutuneita muukalaisia, kootuin joukoin ahdistavat pel?tt?vi? vihollisia ja, jos niin tarvitaan, sulkevat pes?n suun vallituksella.
Vihdoin m??r?? "pes?n henki" hetken, jolloin vuotuinen suuri uhri on toimitettava suvun hyv?ksi--tarkotan parveilua--jolloin kokonainen kansa, saavuttuansa onnensa ja valtansa kukkuloille, ?kki? j?tt?? nousevalle sukupolvelle kaikki rikkautensa, linnansa, asuntonsa ja vaivojensa hedelm?t l?hte?kseen kaukaa muualta maailmasta etsim??n uutta is?nmaata, jossa sit? odottaa ep?varmuus ja puute. T?m? on teko, joka, tietoisena tai tiedottomana, varmaankin on inhimillist? moraalia korkeammalla. Toisinaan se johtaa perikatoon, se k?yhdytt?? joka tapauksessa, se hajottaa onnellisen kaupungin totellaksensa lakia joka on yhteiskunnan onnea korkeampi. Miss? tuo laki on s??detty, joka, niinkuin piakkoin saamme n?hd?, ei suinkaan ole niin tuhoisa ja sokea kuin voisi luulla? Miss? paikassa, miss? lains??t?j?kokouksessa, miss? neuvostossa, mill? yhteisell? alalla se asustaa, tuo henki, jota kaikki tottelevat ja joka itse vuorostaan on sankarillisen velvollisuuden ja alati tulevaisuutta t?ht??v?n j?rjen m??r?ysten alainen?
Mehil?isten laita on sama kuin useimpien t?m?n maailman ilmi?itten. Tarkastelemme muutamia niiden tapoja ja sanomme: n?in ne tekev?t, sill? tavoin ne ty?skentelev?t, n?in niiden kuningattaret syntyv?t, niiden ty?ntekij?t pysyv?t impin?, ne parveilevat siihen ja siihen aikaan. Luulemme ne tuntevamme emmek? pyyd? enemp??. N?emme niiden rient?v?n kukasta kukkaan, huomaamme pes?n hy?rin?n ja py?rin?n; niiden el?m? tuntuu meist? hyvin yksinkertaiselta, ja arvelemme sen niinkuin muittenkin olijain el?m?n rajottuvan vain ravinnon hankkimisen ja suvun lis??misen vaistomaisiin huoliin. Mutta antakaamme katseemme tunkeutua syvemm?lle ja koettaa saada asiasta selkoa: n?emme edess?mme luonnollisimpienkin ilmi?iden pelottavan monimutkaisuuden, n?emme edess?mme j?rjen, tahdon, tarkotusperien, loppum??r?n, keinojen ja syitten arvotuksen, pienimm?nkin el?m?ntoiminnan k?sitt?m?tt?m?n j?rjestyksen.

III
Pes?ss? valmistaudutaan siis parveiluun,--tuo suuri uhri suvun vaateliaille jumalille on teht?v?. "Hengen" k?sky? noudattaen, joka meist? tuntuu sangen selitt?m?tt?m?lt?, se kun on suoraan ristiriidassa sukumme kaikkien vaistojen ja tunteiden kanssa, l?htee kuusi-, seitsem?nkymment? tuhatta mehil?ist? niist? kahdeksasta-, yhdeks?st?kymmenest? tuhannesta, jotka koko kansan muodostavat, m??r?ttyn? hetken? synnyinkaupungistansa. Ne eiv?t l?hde min??n tuskan puuskan hetken?, ne eiv?t pakene ?killisest? pelokkaasta p??t?ksest? n?l?nh?d?n, sodan tai kulkutautien ahdistamasta ja h?vitt?m?st? is?nmaasta. Ei, kauan ne ovat maanpakoansa miettineet, k?rsiv?llisesti ovat odottaneet suotuisaa hetke?. Jos pes? on k?yh?, jos kuninkaallista perhett? kohdanneet onnettomuudet, ep?suotuisat s??t tai ry?st?t ovat sit? etsiskelleet, ne eiv?t sit? hylk??. Ne j?tt?v?t sen vasta kun se on onnensa kukkuloilla, kun kev??n uutteran ty?n j?lkeen tuo suunnaton satakaksikymment? tuhatta hyvin j?rjestetty? kammiota sis?lt?v? vahalinna on tulvillaan tuoretta hunajaa ja h?ivehtiv?? siitep?ly?, jota sanotaan "mehil?is-leiv?ksi" ja k?ytet??n toukkien ja koteloiden ravinnoksi.
Ei milloinkaan pes? ole ollut niin kaunis, kuin t?m?n sankarillisen kielt?ytymisen aattoiltana. Silloin on sill? t?ydellisen ylellisyyden ja riemun verraton hetki, eloisa, kuumeinen, mutta samalla ylev?n suruton. Koettakaamme kuvailla sit? mieless?mme,--en tahdo sanoa sill? tavoin kuin mehil?iset kaiken t?m?n k?sitt?v?t, sill? emme voi kuvitellakaan, mill? tenhoisalla tavalla ilmi?t ja tapaukset kuvastuvat niiden kummallakin puolen p??t? olevien verkkosilmien kuuteen tai seitsem??ntuhanteen s?rm??n ja otsan kolmenkertaiseen kyklooppisilm??n,--vaan sellaisena kuin me sen k?sitt?isimme, jos olisimme niiden kokoiset.
Holvikuvusta, joka on viel? suurempi kuin Rooman Pietarinkirkon kupu, kulkee pes?n pohjaan lukuisia pystysuoria ja yhdensuuntaisia, ik??nkuin pimeydest? ja tyhjyydest? riippuvia, vahasta muovailtuja j?ttil?ismuureja, geometrisi? laitteita, joita ei voisi--kaikki suhteet s?ilytt?en--tarkkuuteen, rakenteen uskaliaisuuteen ja suunnattomaan suuruuteen n?hden verrata mihink??n inhimilliseen rakennustuotteeseen.
Jokaisessa n?ist? muureista, joiden aine viel? on aivan uuden uutukaista, neitsyellisen puhdasta, hopeankarvaista, tahratonta ja tuoksuavaa, on tuhansia kammioita ja niin paljon ravintoainetta, ett? se riitt?? koko kansaa viikkom??r?t ravitsemaan. Tuossa loistaa punaisia, keltaisia, sinipunervia ja mustia siitep?lyt?pli?, kaikkien kev??n kukkien lemmenvoimaa, jota on koottu l?pikuultaviin soluihin. Ylt'ymp?rill?, pitkin?, komeina, j?ykki?, liikkumattomia laskoksia muodostavina kultaverhoina, on huhtikuun hunaja, kaikkein kirkkain ja tuoksuavin, kahdessakymmeness?tuhannessa suljetussa s?ili?ss??n, joiden sinetti murretaan auki ainoastaan suurimman h?d?n aikana. Ylemp?n? kypsyy toukokuun hunaja viel? avoinna olevissa astioissaan, joitten reunoilla valppaat joukot pit?v?t huolta keskeym?tt?m?st? ilmanvaihdosta. Pes?n keskell?, sen l?mpimimm?ss? osassa, kaukana valosta, jonka timanttis?teet tunkeutuvat sis??n yhdest? ainoasta aukosta, uinailee eloon her?t?kseen tulevaisuus. T?m? on siki?iden kuninkaallinen alue, joka on varattu kuningattarelle ja h?nen seuranaisilleen. Siell? on suunnilleen kymmenentuhatta kammiota munia varten, viisitoista-, kuusitoistatuhatta huonetta toukille ja nelj?kymment?tuhatta taloa, joissa asuu vahankalpeita, tuhansien lastenpiikain hoitamia koteloita.[4] N?itten kehien kaikkein pyhimm?ss? n?emme vihdoin kolme, nelj?, kuusi tai kaksitoista verrattain laajaa, umpinaista linnaa, joissa nuoret ruhtinattaret, jonkunmoiseen k??rinliinaan verhottuina, kalpeina ja liikkumattomina, pimeydess? el?tettyin? odottavat hetke?ns?.

IV
"Pes?n hengen" m??r??m?n? p?iv?n? siis luovuttaa samojen j?rk?ht?m?tt?mien ja varmojen lakien mukaan tarkoin m??r?tty osa kansasta paikkansa noille viel? elonhaamua vailla oleville tulevaisuuden toiveille. Nukkuvaan kaupunkiin j??v?t koirakset, joiden joukosta kuninkaallinen rakastaja on valittava, hyvin nuoret ty?mehil?iset kuninkaallista lapsilaumaa hoitamaan sek? muutama tuhat muuta ty?mehil?ist?, jotka jatkavat ravinnon kokoamista kaukaa kedoilta, vartioivat kertyneit? aarteita ja yll?pit?v?t pes?n siveellisi? perint?tapoja. Jokaisella pes?ll? on n?et oma moraalinsa. On sangen korkealla siveellisell? kannalla olevia pesi?, ja on sangen turmeltuneitakin. Varomaton mehil?ishoitaja voi helposti turmella tuommoisen kansan, saada sen