Mehiläisten elämä | Page 5

sangen selv?n?. Se pyrkii n?ht?v?sti lajin jalostamiseen, mutta osottaa samalla sit? haluavansa tai voivansa siihen saapua ainoastaan yksil?n oman vapauden, oikeuksien ja onnen kustannuksella. Mik?li yhteiskunta j?rjest?ytyy ja kehittyy, sik?li jokaisen sen j?senen yksil?llinen el?m? rajottuu rajottumistaan. Miss? vain huomaa jonkun edistyksen, on t?m? tapahtunut vain yksil?llisten etujen yh? t?ydellisemm?n yhteiseksi hyv?ksi uhraamisen kautta. Ensinn?kin t?ytyy jokaisen luopua niist? paheista, jotka ovat riippumattomuuden ilmauksia. T?ten kimalaiset, jotka viel? muistuttavat meid?n ihmissy?ji?mme ovat mehil?iskehityksen alhaisimman j?lkeisell? asteella. T?ysikasvuiset ty?kimalaiset kuljeksivat lakkaamatta munien ymp?rill? ahmiakseen ne, joten emon t?ytyy kiivaasti niit? puolustaa. Sitten t?ytyy jokaisen vaarallisimmista paheistaan p??sty?ns? hankkia joku m??r? yh? vaikeampia hyveit?. Niinp? eiv?t ty?kimalaiset ajattelekaan kielt?yty? rakkauden nautinnosta, jotavastoin meid?n kotimehil?isemme el?? i?ti neitsyellisen?. Opimme muutoin piankin tuntemaan, miten paljon t?m? viimemainittu uhraa pes?n menestyksen ja turvallisuuden hyv?ksi, jotta sen rakenne, sen taloudellinen ja valtiollinen tila saavuttaisi t?ydellisyytens?. Kalvosiipisten ihmetelt?v??n kehityskulkuun palaamme my?hemmin lajin kehitykselle omistetussa luvussa.
* * * * *

II KIRJA
PARVEILU

I
Valitsemamme pes?n mehil?iset ovat siis pudistaneet talvisen horroksen ruumiistaan. Kuningatar on j?lleen ryhtynyt munimaan jo helmikuun ensi p?ivin?. Ty?mehil?iset ovat vierailleet vuokkojen, imikk?in, orvokkien ja paju- ja p?hkin?pensaiden luona. Sitten on kev?t vallannut koko maan; aitat ja kellarit ovat t?p?sen t?ynn? hunajaa ja siitep?ly?. Joka p?iv? syntyy tuhansittain mehil?isi?. Lihavina ja paksuina astuvat kuhnurit suurista kammioistaan ja k?mpiv?t kennokakkujen ymp?rill?; ja pian tuon liiaksi hy?tyv?n yhteiskunnan v?kiluku karttuu niin suureksi, ett? sadat my?h?styneet ty?mehil?iset illalla palatessaan kukkien kemuista eiv?t l?yd? sijaa pes?n sis?lt?, vaan ovat pakotetut viett?m??n y?ns? pes?n kynnyksell?, miss? monikin joutuu pakkasen uhriksi. Jonkunmoinen levottomuus horjuttaa koko kansan, ja vanha kuningatarkin k?y huolestuneeksi. H?n tuntee, ett? uusi kohtalo on valmistumaisillaan. Tunnollisesti h?n on t?ytt?nyt velvollisuutensa hyv?n?, luovana ?itin?; ja nyt tuo t?ytetty velvollisuus aiheuttaa vain suruja ja vaikeuksia. Vastustamaton voima uhkaa h?nen lepoaan; pian h?nen t?ytyy j?tt?? hallitsemansa kaupunki. Ja kuitenkin t?m? kaupunki on h?nen ty?ns? hedelm?, se on kokonaan h?n itse. H?n ei ole sen kuningatar siin? merkityksess?, jonka ihmiset antavat kuningatar sanalle. H?n ei anna k?skyj?, vaan alistuu halvimman alamaisensa tavoin tuon salaisen ja tuiki viisaan voiman alaiseksi, jota voimme sanoa "pes?n hengeksi", siksi kunnes koetamme oivaltaa, miss? se todella asustaa. Mutta kuningatar on pes?n ?iti ja ainoa rakkauden v?likappale. H?n on sen perustanut ep?varmuuden ja k?yhyyden vallitessa. Lakkaamatta h?n on sen uudistanut lihallaan ja verell??n; ja kaikki ne, jotka siin? el?v?t, ty?mehil?iset, kuhnurit, toukat, kotelot ja nuoret ruhtinattaret, joitten l?hestyv? syntyminen tulee jouduttamaan h?nen l?ht??ns? ja joista "Lajin" kuolematon ajatus on valinnut yhden h?nen seuraajakseen, kaikki ne ovat saaneet alkunsa h?nen kohdustaan.

II
Miss? ilmenee "pes?n henki" ja keness? se ruumiillistuu? Se ei ole linnun erityisen vaiston kaltainen, joka saattaa sen rakentamaan taidokkaasti pes?ns? sek? etsim??n toisia taivaan??ri? muuttoajan l?hestyess?. Se ei my?sk??n ole mik??n lajin koneellinen tottumus, siten ett? laji vain sokeasti tahtoo el?? ja ett? se t?rm?? sattumuksen kaikkia kulmia vastaan, niin pian kuin odottamaton asianhaara rikkoo ilmi?iden tavallisen sarjan. P?invastoin se seuraa askel askeleelta kaikkivaltiasten asianhaarojen vaihtelevaa kulkua ?lykk??n? ja neuvokkaana orjana, joka saattaa hyv?kseen k??nt?? herransa arveluttavimmatkin k?skyt.
Se hallitsee ja vallitsee s??lim?tt?, mutta tunnollisesti ja ik??nkuin jonkun suuren velvotuksen alaisena, kokonaisen siivekk??n kansan rikkauksia, onnea, vapautta ja el?m??. Se j?rjest?? p?iv?st? p?iv??n synnytyksien lukum??r?n ja sovittaa sen s?ntilleen ketoja koristavien kukkien runsauden mukaan. Se julistaa kuningattaren valtansa menett?neeksi sek? ilmottaa h?nelle l?hd?n v?ltt?m?tt?myyden, pakottaa h?net synnytt?m??n tulevia kilpailijoitansa, kasvattaa n?it? ruhtinaallisesti, suojelee niit? niiden ?idin valtiollista vihaa vastaan. Kirjavien kukkasien runsaudesta, kev??n aikaisemmasta tai my?hemm?st? tulosta ja h??lennon mahdollisista vaaroista riippuen se joko sallii neitseellisten ruhtinattarien esikoisen surmata nuoret, kuningattarien laulua hyr?ilev?t sisarensa niiden kehdoissa, taikka kielt?? niiden surmaamisen. Toisinaan, kun vuodenaika on kulunut pitk?lle, kun kukkien aukiolon hetket ovat lyhenneet, se k?skee ty?mehil?isi? itse surmaamaan koko kuninkaallisen sukukunnan, siten lopettaakseen vallankumousten aikakauden ja jouduttaakseen hy?dylliseen ty?h?n ryhtymist?.
T?m? henki on varovainen ja s??st?v?inen, ei kuitenkaan saita. Se tuntee n?ht?v?sti luonnon tuhlaavaiset ja hieman hullut lait kaikesta mik? koskee rakkautta. Siksip? se my?s sallii kes?n ylellisten p?ivien kest?ess? kolmen- tai nelj?nsadan, paljon tilaa vaativan kuhnurin olla ja el??, niin huimia, taitamattomia, tyhj?? toimittavia, vaativaisia, h?vytt?m?n laiskoja, meluavia, ahnaita, raakoja, siivottomia, kyll?stym?tt?mi? ja suunnattoman suuria kuin ne ovatkin, sill? niiden joukostahan vasta syntyv? kuningatar on valitseva rakastajansa. Mutta sitten, kun kuningatar on hedelm?ittynyt, kun kukat avautuvat my?hemmin ja sulkeutuvat aikaisemmin, se s??t?? kylm?kiskoisesti jonakuna aamuna, ett? ne ovat kaikki samalla kertaa surmattavat.
Se j?rjest?? jokaisen ty?mehil?isen ty?n. Niiden i?n mukaan se m??r?? niille eri teht?vi?: sen m??r?yksest? lastenpiiat hoitavat toukkia ja koteloita, hovinaiset pit?v?t huolta kuningattaren ravinnosta ja pit?v?t h?nt? alinomaa silm?ll?; tuulettajat viilent?v?t tai l?mmitt?v?t pes?? siipi??n r?pyttelem?ll? sek? jouduttavat hunajassa olevan liian veden haihtumista; sen m??r?yksest? arkkitehdit, muurarit, vahanmuovailijat ja kuvanveist?j?t ryhmittyv?t ketjuun ja rakentavat kennokakut. Sen m??r?yksest? saaliin kokoojat hakevat kedoilla kukista hunajaksi valmistettavaa mesinestett?, siitep?ly? toukille ja koteloille ravinnoksi, kittausvahaa (propolis) rakennuksien tiivist?miseksi ja vahvistamiseksi sek? suvun kasvavalle polvelle tarpeellista vett? ja suolaa. T?m? sama henki s??t?? teht?v?n kemisteille, jotka tiputtamalla pistimist??n pisaran muurahaishappoa hunajaan tekev?t sen s?ilytyskelpoiseksi, ja samoin