Mehiläisten elämä | Page 4

miltei samaa j?nnityst? kuin jos h?p?isisi jotakin tuntematonta, jossa kenties piilee pelottavia yll?tyksi?, esimerkiksi jos rikkoisi haudan rauhaa. Mehil?isten ymp?rille on kutoutunut tarusto, joka puhuu uhkauksista ja vaaroista. Mieleen on j??nyt kiusallinen muisto niiden pistoksista, joista aiheutuva tuska on siksi erikoista laatua, ettei sit? voi mihink??n muuhun verrata, leimahtava kuiva kipu, niin sanoakseni jonkunmoinen er?maan liekki, joka levi?? haavotettuun j?seneen, ik??nkuin jos n?m? auringon tytt?ret olisivat is?ns? kiihtyneist? s?teist? imeneet r?j?hytt?v?? myrkky? voidakseen sit? vaikuttavammin puolustaa niit? suloaarteita, joita ne h?nen ehtoisina hetkin??n kokoovat.
Totta on, ett? pes? silm?nr?p?yksess? muuttuu urhoollisuuden ja vihan palavaksi pensaaksi, jos sen varomattomasti avaa joku, joka ei tunne eik? kunnioita asujanten luonnetta ja tapoja. Mutta tuskinpa on mit??n, jota voisi nopeammin saavuttaa kuin tuon v?h?isen taitavuuden, jota tarvitsemme voidaksemme pes?? rangaistuksetta k?sitell?. Tarvitaan vain hiukan savua, jota sinne oikeaan aikaan puhalletaan, paljon kylm?verisyytt? ja lempeytt?, ja nuo hyvin varustetut ty?mehil?iset sallivat ry?st?n tapahtua ajattelemattakaan k?ytt?? pistint?ns?. Ne eiv?t tunne herraansa, niinkuin on v?itetty, ne eiv?t pelk?? ihmist?, mutta tuntiessaan savun katkun ja huomatessaan nuo levolliset liikkeet, jotka hapuilevat niiden asunnossa niit? itse??n uhkaamatta, kuvittelevat ne mieless??n, ettei ole kysymys suuren vihollisen hy?kk?yksest?, jota vastaan saattaisi puolustautua, vaan luonnon voimasta tai mullistuksesta, johon on viisainta alistua. Ne eiv?t ryhdy turhaan taisteluun, vaan sen sijaan ne tahtovat, t?ynn? viisautta, joka erehtyy sen t?hden, ett? se katsoo liian kauas, pelastaa ainakin tulevaisuuden. Ne sy?ksyv?t senvuoksi hunajavarastoon ammentaaksensa siit? ja k?tke?ksens? itseens? ravintovaroja, joiden avulla voivat muualla, miss? tahansa ja heti paikalla, perustaa uuden yhteiskunnan, jos entinen h?vitet??n tai jos niiden on pakko se j?tt??.

VII
Kun avaa havaintopes?n[3] asianymm?rt?m?tt?m?n n?ht?v?ksi, tuntee h?n ensin pettymyst?. H?nelle oli vakuutettu, ett? t?ss? lasiarkussa oli k?tkettyn? verraton toimeliaisuus, lukemattomia viisaita lakeja, h?mm?stytt?v?n paljon neroa, salaper?isyytt?, kokemuksia, laskelmia, tietoja, erilaisia toimia, ennakkosuunnitteluja, varmuutta, j?rkevi? tapoja sek? outoja tunteita ja hyveit?. H?n ei siin? erota muuta kuin sotkuisen sikerm?n punakeltaisia marjasia, jotka miltei muistuttavat paahdettuja kahvipapuja tai ikkunaa vasten sullottuja rusinoita. N?m? marjaraukat ovat enemm?n kuolleita kuin el?vi?, tekev?t vain silloin t?ll?in hitaita, katkonaisia ja k?sitt?m?tt?mi? liikkeit?. H?n ei tunne niit? noiksi ihailtaviksi valopisaroiksi, jotka ?sken lent?? liihytteliv?t sinne t?nne, tuhansien puhjenneiden kukkien eloisassa, kullankiilt?v?ss?, helmikirkkaassa henk?yksess?.
Ne v?risev?t pimeydess?. Ne ovat sulloutuneina j?hmettyneeksi joukoksi, niit? saattaisi verrata sairaisiin vankeihin tai valtaistuimelta karkotettuihin kuningattariin, joilla oli vain hetken loistoaika puutarhan helottavien kukkien keskell?, sitten joutuakseen synk?n ja ahtaan asuntonsa h?pe?lliseen kurjuuteen.
Niiden laita on sama kuin kaikkien syvien todellisuuksien. T?ytyy oppia niit? tarkastamaan. Jos jonkun toisen kiertot?hden asukas n?kisi ihmisten liikkuvan melkein huomaamattomasti pitkin katuja, ker??ntyv?n er?iden talojen ymp?rille tai m??r?tyille avonaisille paikoille, n?enn?isesti liikkumattomina odottelevan asuntojensa sis?ll? jotakin tiet?m?t?nt?, niin h?nkin tekisi sen johtop??t?ksen, ett? he ovat hitaita ja viheli?isi?. Vasta aikaa my?ten huomaa t?m?n liikkumattomuuden monipuolisen toimeliaisuuden.
Itse asiassa tekee jokainen n?ist? pienist? miltei liikkumattomista marjasista lakkaamatta ty?t? erilaista ammattia harjottaen. Ei yksik??n tied? levosta, ja niill?, jotka meist? n?ytt?v?t uneliaimmilta ja riippuvat ikkunoissa kuolleina ryp?lein?, onkin kaikkein salaper?isin ja v?sytt?vin teht?v?. Ne valmistavat ja eritt?v?t vahan. Mutta pian saamme tutustua t?m?n yksimielisen toimeliaisuuden yksityiskohtiin. Toistaiseksi riitt??, jos kiinnit?mme huomiomme mehil?isen luonteen t?rkeimp??n piirteeseen, joka selitt?? t?m?n sekavan toiminnan erinomaisen yhteen-kasaantumisen. Mehil?inen on ennen kaikkea, ja viel? suuremmassa m??rin kuin muurahainen, joukkoel?in. Se saattaa el?? ainoastaan joukossa. Lent?ess??n pes?st?, joka on niin ahdas, ett? sen t?ytyy puskemalla raivata itselleen tiet? sit? ymp?r?ivien el?vien muurien l?pi, se j?tt?? varsinaisen elinalansa. Se sukeltaa hetkeksi kukkastuoksuiseen avaruuteen, niinkuin sukeltaja helmirikkaaseen valtamereen, mutta aika-ajoin t?ytyy sen henkens? uhalla palata pes??n hengitt?m??n joukkoel?m??, samoin kuin sukeltaja, joka nousee veden pinnalle raitista ilmaa nauttimaan. Yksin?ns? se kuolee muutaman p?iv?n kuluttua, vaikka sill? on runsaasti ravintoa ja mit? suotuisin l?mp?m??r?,--ei n?lk??n eik? kylm??n, vaan yksin?isyyteen. Joukko, yhteiskunta eritt?? sille n?kym?tt?m?n ravinnon, joka on sille yht? v?ltt?m?t?n kuin hunaja. T?t? tarvetta tulee pit?? l?ht?kohtana, jos tahtoo ymm?rt?? pes?n lakien hengen. Pes?ss? yksil? ei merkitse mit??n; sill? on ainoastaan ehdollinen olemassaolo, se on vain yhdentekev? yksityisseikka, suvun siivek?s elin. Koko sen el?m? on kauttaaltaan uhrautumista sen lukemattoman, ikuisen olennon hyv?ksi, josta se on osa. Omituista kyll? saattaa n?ytt?? toteen, ettei asian laita aina ole ollut n?in. Viel? t?n?kin p?iv?n? tapaa hunajaa tuottavien kalvosiipisien keskuudesta meid?n kotimehil?isemme kaikki kehitysasteet. T?m?n kehitysjakson alkuasteella ollessaan se ty?skentelee yksin, kurjuudessa; usein se ei edes saa n?hd? j?lkel?isi??n (Prosopis, Colletes suvut); joskus se el?? ahtaan, joka vuosi muodostamansa perheen piiriss? (kimalaiset). Sitten se muodostaa v?h?aikaisia liittoumia (Panurgus, Dasypoda, Halictus y.m.), saapuakseen vihdoin aste asteelta meid?n mehil?ispesiemme miltei t?ydelliseen, mutta s??lim?tt?m??n yhteiskuntalaitokseen, miss? yksil? t?ydellisesti h?vi?? kokonaisuuteen ja miss? kokonaisuus vuorostaan s??nn?llisesti uhrataan tulevaisuuden ajatusper?isen ja kuolemattoman yhteiskunnan hyv?ksi.

VIII
?lk??mme n?ist? tosiseikoista tehk? ennenaikaisia ihmiseen sovitettavia johtop??t?ksi?. Ihmisell? on kyky olla luonnon lakeihin alistumatta; tieto siit?, tekeek? h?n oikein vai v??rin t?t? mahdollisuutta hyv?kseen k?ytt?ess??n, se se on h?nen moraalinsa t?rkein ja h?m?rin kohta. Ei ole senvuoksi vailla mielenkiintoa tarkastella luonnon tahtoa toisin muodostuneessa maailmassa. Ja koska kalvosiipiset l?hinn? ihmist? ovat ymm?rryksen puolesta parhaiten varustetut kaikista t?m?n maapallon asujamista, ilmenee t?m? tahto niiden kehityksess?