Mehiläisten elämä | Page 3

oveluudellaan kansan siihen suostumaan, kansan, joka joutuu pois suunniltaan jo ep?illess??nkin k?sitt?m?t?nt? sekaantumista. H?n paljastaa kaikessa rauhassa silloin kun sen hyv?ksi katsoo pyhitettyjen kammioiden salaisuuden sek? koko kuninkaallisen neitsytkamarin mutkikkaan ja viisaan j?rjestyksen. H?n riist?? viisi tahi kuusi kertaa per?tysten tuon hyv?n, v?sym?tt?m?n luostarin sisarilta heid?n ty?ns? hedelm?t loukkaamatta, lannistamatta ja k?yhdytt?m?tt? heit?. H?n sovittaa pes?n varasto- ja ruoka-aittojen suuruuden aina sen mukaan, kuin kev?t kulloinkin ep?tasaisella kulullaan levitt?? kukkassadon kukkuloiden rinteille. H?n pakottaa ne supistamaan rakastajiensa ylellist? joukkoa, joka odottaa ruhtinattarien syntymist?. Sanalla sanoen h?n tekee niist? mit? tahtoo ja saa niilt? mit? haluaa, kunhan vain h?nen vaatimuksensa ovat sopusoinnussa niiden hyveiden ja niiden lakien kanssa. Sill? t?ytt?ess??n tuon aavistamattoman jumalan k?skyj?, joka ne on valtansa alle laskenut ja joka on liian suuri, jotta h?net voisi erottaa, ja liian vieras, jotta h?nt? voisi ymm?rt??, ne katsovat kauemmaksi kuin itse t?m? jumala eiv?tk? ajattele muuta kuin j?rk?ht?m?tt?m?ll? kielt?ymyksell? suoritettavaa teht?v??ns?, sukunsa salaper?isen velvollisuuden t?ytt?mist?.

IV
Kirjojen meille ilmaistua kaiken t?hdellisen, mik? niill? oli sanottavaa muinaisaikoihin asti ulottuvasta historiasta, voimme j?tt?? toisten saavuttaman tiedon menn?ksemme omin silmin mehil?isi? tarkastamaan. Mehil?istarhassa vietetty hetki tarjoo n?ht?v?ksemme kenties v?hemm?n tarkkoja, mutta suunnattoman paljon el?v?mpi? ja hedelm?llisempi? seikkoja.
En ole viel?k??n unohtanut ensim?ist? mehil?istarhaa, jonka n?in ja jossa opin mehil?isi? rakastamaan. T?m? tapahtui jo vuosia sitten suuressa kyl?ss? zeelantilaisessa Flanderissa, tuossa siistiss? ja vieh?tt?v?ss? seudussa, joka enemm?n kuin itse Zeelanti--Hollannin koveropeili--on kehitt?nyt mieltymyst? v?ririkkauteen. Se hyv?ilee katseillaan kaikkia esineit?, ik??nkuin ne olisivat somia ja arvossa pidettyj? leluja: p??tyj??n, tornejaan ja hele?v?risi? rattaitaan, k?yt?vien p??ss? loistavia kaappejaan ja sein?kellojaan, pieni? puitaan, jotka kasvavat riveiss? rantateill? ja kanavien varsilla ja n?ytt?v?t odottavan jonkun lapsellisen hurskaan juhlamenon toimeenpanoa, veneit??n ja kirjakeulaisia aluksiaan, kukankirjavia oviaan ja ikkunoitaan, virheett?mi? sulkujaan, hienotekoisia ja kirjavia nostosiltojaan, pieni? talojaan, jotka loistavat sirojen kiiltopintaisten saviastioiden tavoin ja joista kellohameisia, kullasta ja hopeasta v?lkkyvi? naisia kiiruhtaa valkoisten aitojen ymp?r?imille niityille lehmi? lyps?m??n tai rient?? kukkiville heinikoille pesuvaatteita levitt?m??n soikeille tai vinoneli?n muotoisille tarkoin vihreille nurmikaistaleille.
Muudan vanha ja viisas mies, joka, niinkuin La Fontaine olisi sanonut, oli hyvin Virgiliuksen vanhuksen kaltainen,
"Mies kuninkaan veroinen, jumal'ihmisten heimoa suurta, my?s kuten nuot el?m??ns? tyytyen tyynell? miell?", oli vet?ytynyt paikkaan, miss? el?m? tuntuisi ahtaammalle alalle supistuneelta kun muualla, jos ylimalkaan olisi mahdollista todellisesti ihmisel?m?? supistaa. H?n oli rakentanut sinne tyyssijan, ei siksi, ett? olisi el?m?? inhonnut--sill? viisas ei tunne ankaria inhon tunteita--mutta siksi, ett? oli hieman kyll?stynyt kyselem??n ihmisilt?, jotka eiv?t yht? yksinkertaisesti kuin kasvit ja el?imet vastaa ainoihin t?rkeihin kysymyksiin, joita voi esitt?? luonnon ja sen todellisten lakien vastattavaksi. Skytalaisen filosofin tavoin h?n l?ysi kaiken onnensa puutarhansa kauneudesta, ja kaikesta, mit? siin? oli kaunista, oli mehil?istarha h?nelle rakkain, ja siell? h?n eniten oleskeli. T?ss? mehil?istarhassa oli kaksitoista olkipes??, jotka h?n oli maalannut muutamat ruusunpunaisiksi, toiset hele?nkeltaisiksi, mutta enimm?t vaaleansinisiksi, sill? h?n oli huomannut paljon ennen sir John Lubbockin kokeita, ett? sininen on mehil?isten lempiv?ri. H?n oli asettanut t?m?n mehil?istarhan talonsa valkoista kivisein?? vastaan, keitti?n muodostamaan soppeen--keitti?n, joka oli noita miellytt?vi? ja siistej? hollantilaisia keitti?it? lautastelineineen, joilla kimalteli tina- ja kupariastiat, jotka avonaisen oven kautta kuvastuivat rauhalliseen kanavaan. Ja kodikkaita kuvia heijastava poppelien lehvien verhoama vedenkalvo johti katseen kauas tuulimyllyjen ja niittyjen rajottaman taivaanrannan lepoon asti.
T??ll? niinkuin kaikkialla, miss? mehil?ispesi? pystytet??n, ne olivat antaneet kukille, hiljaisuudelle, ilman suloudelle ja auringon s?teille aivan uuden merkityksen. T??ll? ik??nkuin tunsi, ett? kes?n juhla-aika oli saavuttanut t?ydellisyytens?. T??ll? saattoi lev?ht?? kimmeltelev?n tienristeyksen ??ress?, johon yhdistyiv?t ja josta s?teiliv?t ne ilman sillat, joilla kaikki kedon sulotuoksut suristen ja h??rien liiteliv?t auringon noususta h?m?r??n asti. T?nne tuli kuuntelemaan puutarhan kauniitten hetkien onnellista, n?kyv?ist? sielua, niiden viisasta, sulosointuista ??nt?, niiden keskittynytt? iloisuutta. T?nne tuli oppimaan mehil?isten koulussa kaikkivaltiaan luonnon ajatusta, tuntemaan ne valoisat siteet, jotka yhdist?v?t sen kolme valtakuntaa, el?m?n ehtym?tt?m?n hedelm?llisyyden, uutteran, ep?itsekk??n ty?n moraalin ja sen, mik? on yht? t?rke? kuin ty?n moraali: sankarilliset ty?mehil?iset opettivat siell? viel? nauttimaan joutilaisuuden hiukan ep?m??r?ist? suloutta, niin sanoakseni alleviivaten tuhansien pikku siipiens? tulikirjotuksella noiden tahrattomien retkien miltei k?sitt?m?t?nt? suloutta, retkien, jotka kiertelev?t avaruuden aavikoilla tuottamatta meille muuta kuin kuultavan pallon, muistoista tyhj?n, niinkuin liian puhdas onni.

V
Voidaksemme mahdollisimman yksinkertaisella tavalla seurata mehil?ispes?n vuotuisia vaiheita valitsemme pes?n, joka kev??ll? her?? talviunestaan ja ryhtyy uudestaan ty?h?n; silloin n?emme mehil?isen el?m?n suurimpien tapahtumien kulkevan silmiemme edess? luonnollisessa j?rjestyksess??n. N?m? ovat: parven muodostuminen, sen poisl?ht?, uuden yhteiskunnan perustaminen, nuorien kuningattarien syntyminen, taistelut ja h??lento, koiraksien surmaaminen sek? talviunen paluu. Jokainen n?ist? tapahtumista antaa itse kaikki tarpeelliset tiedot niist? laeista, omituisuuksista, tavoista ja sattumista, jotka ovat sen aiheuttajana tai seurauksena. Olemme niinmuodoin mehil?isvuoden loputtua--se on lyhyt, ja sen toiminta ulottuu ainoastaan huhtikuusta syyskuun loppuun--tutustuneet mesilinnan kaikkiin salaisuuksiin. T?ll? hetkell?, ennenkuin avaan pes?n antaakseni siit? yleissilm?yksen, riitt?? meille tieto siit?, ett? sen muodostavat mehil?isemo eli kuningatar, koko kansansa ?iti, tuhannet suvuttomat ty?mehil?iset, jotka ovat ep?t?ydellisi?, hedelm?tt?mi? naaraita, ja vihdoin jokunen satakunta koiraksia eli kuhnureita, joiden joukosta on valittava ainoa kovaonninen puoliso tulevalle ruhtinattarelle, jonka ty?mehil?iset valitsevat hallitsevan emon vapaaehtoisen tai v?hemm?n vapaaehtoisen l?hd?n j?lkeen.

VI
Ensi kertaa pes?? avatessaan tuntee