Marit Skjölte | Page 8

vaan huomiseksi, niin min? ripit?n sinua. Ja nyt hyv?? y?t?, ?l? unohda kynttil??, ja sitten -- kuule Marit! ?l? unohda her?tt?? minua varhain huomenna, niin olet kiltti. Oi, mik? p?iv? meill? on ollut t?n??n".
Ja neito vaipui unen helmaan ja n?ki suloista unta, mutta Marit kulki liehuva kynttil? k?dess? kylm?n k?yt?v?n l?pi.
Huomenna siis -- neito aikoi h?nt? ripitt??. H?nk? uskoisi itsens? n?ille ihmisille, jotka eiv?t h?nt? ymm?rt?neet, jotka eiv?t olleet puhuneet h?nelle ainoatakaan kehoittavaa sanaa siit? asti kuin h?n t?nne tuli! Ei, ennen -- h?n seisoi ep?illen, h?n k?vi istumaan, nousi uudestaan, mutta ei mit??n rauhaa l?yt?nyt. T?nne h?nen oli mahdotoin j??d?, -- ei minutiksikaan, ei hetkeksik??n. H?n teki jyrk?n p??t?ksen. H?nen t?ytyi pois, kapineensa h?n kyll? voi saada j?lest?p?inkin. H?n pani r?ijyn kiinni rinnalla, heitti huivin p??h?ns?, avasi varovasti oven ja meni pois pime?ss? y?ss?. H?nest? oli niinkuin h?nell? ei olisi ollut tunnetta rahtuakaan.
Marit k?vi nopeasti tien yli, niin nopeasti kuin jalat vaan veiv?t h?nt?. H?n oli k?ynyt it?ist? tiet?, vaikka ilman mit??n tarkoitusta. H?n tahtoi vaan menn? kauas, mit? kauemmas sit? parempi, mihink?, h?n ei tiet?nyt. Viimein h?n uupui ja uupui er??n puun juurelle, minne k?vi lep??m??n.
Vasta aamulla h?n her?si ja hieroi silmi?ns?, kummastellen miss? oli ja muistellen kuinka oli tullut. Nyt h?n muisti sen. Tiell? seisoi vanha vaimo ja katsoa t?ll?tti h?neen.
Sel?ss? akka kantoi risutakkaa, jonka oli mets?ss? koonnut. H?n j?i ensin tielle tuijoittamaan Marit'iin, vaan sitten tuli h?n l?hemm?ksi.
"Ei, Jumal' auttakoon! Eik? se ole tuomarin Marit?" sanoi h?n, katsoa tuijoitti ja pudisti p??t?ns?.
Marit ei ollut sit? kuulevinaan, eik? vastannut mit??n.
"Onko h?n nyt sinut hylj?nnyt", jatkoi akka ja tirkisti ihan Marit'in kasvoihin, "ja sitten herrasihmiset ovat ajaneet sinut ulos? Ha -- ha -- ha -- vaan enk? sit? jo sanonut?" Ja akka nauroi niin ett? vapisi ja taputti Marit'ia olkap??lle. Sitten rupesi h?n laulamaan:
"Ja mies tuo vaan lensi ilman muuta Ja neitoselle h?n tuppas' suuta, H?n tuppasi kerran, tuppas' kaks, Ei neitonen tullut pahemmaks".
"Niin -- niin -- kaikenlaista merell? tapahtuu, sanoi hyle, kun sit? ammuttiin silm??n, ja jos kovan sijan itsellens? valmistaa, niin saapi maata sen mukaan. Vaan sent?hden ei ole hirteen ment?v?. T?n??n min?, huomenna sin?. Pyyt?linnut eiv?t viisastu: ne lent?v?t pihlajamarjoja sy?m??n ja joutuvat joka vuosi pyydyksiin, ja turha olisi valittaa siit?". Akka k?vi ja jutteli itsekseen kunnes oli tiell? taas. "Tule nyt", huusi h?n Marit'ille, "niin saat ruokamurusen. Olet kaiketi n?lk?inen, arvaan min?, ja ehk? et ole hienompi nyt kuin ett? voit istua Gunhild'in t?lliss?".
Marit nousi ja seurasi, vaan ei sanaakaan vastannut. Akka miellytti Marit'ia samalla kuin h?n kammoitti. Gunhild meni kappaleen matkaa takaisin samaa tiet?, jota my?ten Marit oli tullut, kunnes seisahtui er??n kiviroukkion edess?, joka oli puoli-m?d?nneell? ovella varustettu. T?m?n oven rei'?t olivat huolellisesti savella ja sammaleilla paikatut. Gunhild nosti ha'an ja meni sis??n.
"Ole varoillas", sanoi akka Marit'ille, "kyll? saat kumartua, t?m? m?kki ei ole tehty hienoja varten".
H?n heitti takansa nurkkaan ja rupesi k?si?ns? hieromaan. "Niin, t?ss? n?et koko juhlasalin", jatkoi h?n kun Marit katseli ymp?rillens?, "suuri se ei ole, mutta se on hyv?. T?ss? min? istun kuin rotta l?vess??n ja nauran sek? papille ett? voudille ja kaikille muille kissoille. Niin, totta tosiaan se saisi k?rs?lleen, joka pyrkisi t?nne nuolemaan". Akka nauroi taas ja rupesi laulamaan.
"Huh!" sanoi h?n v?risten, "t??ll? on vallan kylm?? aamuhetkill?, mutta meill? on hyv? yst?v?". N?in sanoen otti h?n povestansa taskumatin, otti siit? suullisen ja ojensi pulloa Marit'ille. Marit pudisti p??t?ns?. "Joutavia! Juo sin? vaan, ei se ole varastettua".
"En tahdo", vastasi Marit ja sys?si pullon pois puoleltansa.
"No, no, tee kuinka tahdot, en min? aio pakoittaa ket??n, joka ylenkatsoo Jumalan hyvi? lahjoja", sanoi h?n ottaen viel?kin suullisen, "se oli kelpo mies, joka viinan keksi; mutta nyt tahtovat senkin ry?st?? meilt? k?yhilt? raukoilta. Minusta vallanpit?j?t voisivat tehd? jotain hy?dyllisemp??, kuin toimittaa viinaveroja ja tullia; eiv?t he kuitenkaan saa meit? tapetuksi. Heid?n pit?isi istua t??ll? minun t?lliss?ni jonakin kylm?n? talvisp?iv?n?, jotka nyt pit?v?t puheita ryypp??misest? ja pirun viettelyksist? -- huh, Jumal' auttakoon -- luulenpa ett? he kyll?kin n?yr?sti kiitt?isiv?t viinapisarasta". N?in puhuen pani Gunhild pienen padan tulelle. Marit oli nyt tilaisuudessa katsoa ymp?rillens?. Huone oli pieni, yht? pitk? kuin leve?. Kaksi sein?? oli kivist? rakettu ja rei'?t t?ytetyt sammaleilla ja sahajauhoilla sek? ulkopuolella savella tiivistetyt. Kolmas sein? oli yht?l?inen, sill? eroituksella vaan ett? oli ovi keskell?, mutta nelj?nten? sein?n? oli paljas kallio, jota my?ten vett? tipahteli ehtimiseen, vaikka katto oli siihen kiinnitetty niin tivisti kuin mahdollista oli ollut. Katoksi oli pantu muutamia hirsi?, lautoja ja turpeita niiden p??lle. P?iv?? n?kyi ainoastaan savul?vest?, joka oli suolinahalla peitetty. Er??ss? nurkassa oli oljista ja heinist? valmistettu vuode, toisessa seisoi hiilihanko ja pata-ripustin riippui katosta alas. Pieni puu-penkki seisoi lattialla, vaan se oli my?skin ainoa huonekalu, paitsi lukotointa arkkua, joka seisoi vuoteen vieress?.
Gunhild otti jotain mustaa er??st? paperista arkusta ja pani veteen, jota jo kiehui.
"Nyt saat hyv?? kahvia", sanoi h?n, "niin, min? takaan ett? se maistaa melkein yht? hyv?lle kuin tuomarin, mutta ei ihmett?k??n, sill? palavathan