Marit Skjölte | Page 9

tuomarin polttopuut padan alla". Gunhild nauroi niin ett? sai kyyneleit? silmiins?. "Niin, jos h?n tiet?isi ett? min? k?yn nuuskimassa h?nen metsiss??n, kyll? h?n pian virkamahtiinsa hypp?isi silloin. Ei tarvita muuta, kuin tuommoinen viatoin oksa", h?n potkasi lattialla olevaa puun-oksaa, "niin he nostavat semmoista melua, kuin taivas ja maa olisivat hukassa, he haastavat oikeuteen, vaativat korvausta, uhkaavat vankihuoneella ja kaikella pahalla; mutta min? olen heid?t pett?v?, niin, totta tosiaan olen kun olenkin". Gunhild oli ottanut kaksi astiaa esille, johon h?n kaasi kahvin.
"Nyt Gunhild tahtoo tarjota sinulle mit? h?nell? on, vaikk'et viimein huolinut h?nen neuvoistaan. Vaan enk? sit? sanonut? Enk? sit? jo sanonut? Niin, roistoja he ovat kaikki -- ah kuinka se kahvitippa teki hyv?? -- roistoja he ovat. He ovat olevinansa piru tiet?? mit? herroja, ja sitten heill? ei ole omaa paitaakaan. Kauniita kosioita tosiaankin! Kun h?it? on vietetty ei heill? ole vaateriepuakaan, mutta sitten vaimo pannaan orjaelemaan. Voit olla tyytyv?inen ett? k?vi niinkuin k?vi, kyll? selk? olisi kyyristynyt ja silm?t vet?ytyneet jos olisit tullut h?nen vaimokseen".
Gunhild puhalsi kahviin, jotta hetken ??nett?myys syntyi; Marit istui vastap??t?, kuppi k?dess? katsellen ja kuunnellen Gunhild'ia, joka levitteli itse?ns? takan vieress?.
"Juo nyt niin kauan kun se on l?mmint?", sanoi Gunhild nyyk?ten Marit'ille; "ei meist? eik? kahvista ole mihink??n kun l?mmin on poissa. Mutta mit? aioinkaan sanoa -- rahat jotain vaikuttavat muori, rahat, sanon min?. Puhu taas niin paljon siit?, ett? Herra Jumala johtaa meid?n kohtalot niin tai n?in -- -- ha -- ha -- kyll? kai! Niin kuin ei Jumalalla olisi muuta virkaa kuin ajatella meit? matosia. Ei, rikkaus maailmassa hallitsee. Miksi sin? luulet vallass??tyl?isi? pidett?v?n niin korkeassa arvossa? Ovatko meit? paremmat? Ei, totta tosiaan, ei Jumalan maailmassa ole kurjempia olentoja kuin nuo 'hienot' ihmiset, vaan kah! kuinka ovat olevinansa. Huomaapas vaan pappia. Sunnuntaina h?n tuomitsee ihmisi? kuumaan helvettiin ja puhuu kuinka kaikki olemme veljeksi?, mutta kyll? saat hieroa jalkojasi matolla ja kumartaa syv?sti astuessasi h?nen saliinsa. Ja uskallappas koskea h?nen kirsimarjojansa kes?ll?! Kyll? silloin sek? koirat ett? nimismiehet hyppiv?t j?lkeesi. Ei, rahoilla kaikki hallitaan ja hullu se on, joka ei ota niit? kun ovat tarjona". Gunhild nousi ja kohensi valkeata sauvallaan.
"Etk? luule ett? min?kin olisin voinut istua lakihuoneessa ja olla kunnioitettu pit?j?ss?", sanoi h?n hetken kuluttua, ojentaen itse?ns?. "Senp? luulisin, h?n kosi sek? yksi ett? kaksi kertaa, ja minulla olisi nyt voinut olla sek? kahdeksantoista ett? kaksikymment? lehm?? tallissa, mutta silloin muka olin enemm?n rakastunut Baard'iin. Ha -- ha -- niin, siit? tuli oivallinen loppu. H?n j?tti sek? minut ett? kakaran, kun vuohet hukkuivat syvyyksiin ja ainoa lehm?ni kaatui. Min? istuin sitten tyhjin k?sin ja nimismies uhkasi vangita minua riettauteni t?hden, mutta sit? tuomiota eiv?t aikaan saaneet, kosk'ei se ollut kuin ensim?inen lapseni. Sitten l?ksin pois kakaran kanssa, sill? siin? tienoossa oli mahdotoin olla. Lapsi kuoli, Jumalan kiitos, eik? sen tarvinnut k?rsi? pahasta maineesta, mutta n?lk?? ei se my?sk??n k?rsinyt niin kauan kun orjaelin sen puolesta. Nyt istun t?ss? komeassa huoneessa, pahaa k?rsin suvella ja kylm?? talvella ja saan ottaa vastaan niit? leip?palasia, joita ihmisten ovilla saan, ja minua sanotaan Gunhild kerj?l?is-akaksi. No niin, paljon maailmassa tapahtuu; ja min? olen t?m?n hyv?sti ansainnut tyhmyyteni t?hden!"
Marit ei vastannut, mutta jotain muistui h?nen mieleens?, h?n n?ki Tore'n edess?ns? ja muisti h?nen sanansa. H?n ei ollut muistanut Torea ennen, mutta nyt h?n muisti.
"Niin, hupsu se on, joka ei kartanoa ota kun saa", jatkoi Gunhild, otti pienen piipun esille ja rupesi tupakoimaan. "Puhuvat niin paljon rakkaudesta -- loruja kaikki! Se kest?? ensim?isen vuoden ja sitten sit? kulutetaan pois lasten synnytt?misess?, ty?ss? ja kivuloisuudessa, mutta talo seisoo. Ei ole h?t?? olla talon-omistajan vaimona! Ei h?nen tarvitse orjaella, ei vilua eik? n?lk?? k?rsi?; h?n istuu huoleti l?mp?sess? tuvassaan sek? talvi- ett? kes?-aikana, h?n voi kasvattaa voimakkaita nuorukaisia, h?n voi kustantaa sijaisia sotapalvelukseen poikiensa edest? ja hankkia heille taitoa ja tietoa jos tahtoo. Paitsi sit? h?nen ei tarvitse menn? pois tielt? kun kaupunkilaisia kohtaa. H?n voi haastaa oikeuteen hienoja ihmisi? jos mieli tekee, sill? h?nell? on varoja maksaa asianajajille". Gunhild'in silm?t kiilsiv?t, kun h?n t?t? ajatteli.
"Mutta kuinka sinun on k?ynyt oikeastaan, kuinka olet t?nne tullut?" aloitti Gunhild taas hetken per?st?.
Marit kertoi muutamilla sanoilla kuinka kaikki oli tapahtunut. "Niin enk? jo ole sit? sanonut, nuo hienot ihmiset ovat luodut ainoastaan pahantekoja varten. Miksi eiv?t nyt voineet sinua pit??, ruokkia ja olla yst?v?llisi?, tytt? parka, vaan sit? eiv?t tehneet! Ei, pois -- pois, se on tietty. Nyt kai tahtoisivat ett? tulisit k?tt? nuolemaan ja anteeksi pyyt?m??n, vaan hupsu olet, jos sen teet. Ei, me teemme heille pienen kepposen, me molemmat; senverran ty?t? min? ainakin voin sulle hankkia ett'ei sun tarvitse n?lk?? k?rsi?. T??ll? on er?s mies, t??ll? likell?, joka tarvitsee piikaa, nyt kun h?nen vaimonsa on kipe?. Et saa muuta kuin ruokaa ja vaatteita siell?, mutta my?hemmin voit hankkia itsellesi parempaa paikkaa; joka on n?lk?inen, ei saa ruokia valita. Ja sitten olet vapaa, voit k?yd? tuomarin rouvan rinnalla eik? h?n uskalla sua ly?d?