Lea; Margareta | Page 6

huuliltasi.
ARAM. Totuuden teille lausui tytt?renne.--Kun jo siirryitte pois, riensin min? huoneesenne, huolimatta kiellostanne; sill? v?kisin mua vieh?tti puoleensa soman immen kuva syd?mess?ni, t?m?n ruskean silm?n tulinen ja lempe? paiste.--Mutta nytp? toki mun n?ette t?ss? viimeisen kerran, kun tied?n, ett? kaikki toivoni on mennyt, koska kerran Lea itse on vapaasti tarjonnut k?tens? Joakselle, ja he ovat siis kihlattu pari. Ja t?m?n tunnusti h?n minulle kohta, kielt?en mua koskaan en??n kiehtomasta syd?nt?ns? ja pyyt?en hell?sti, etten avaisi en??n t?m?n huoneen ovea. Min? lupasin h?nelle, mit? h?n pyysi, lupasin, y?n pime? murhe kasvoillani. Silloin rupesi h?n minua suloisesti lohduttamaan, ja min? vakuutin h?nelle viimein ottavani tyyneydell? vastaan kohtaloni, ja tarjosin h?nelle j??hyv?isiksi k?teni. Mutta silloin tahtoi h?n viel? kerran kallistua povelleni, ja min? sallin tapahtua niin; sill? se oli ihanata, enk? katsonut sit? rikokseksi. Siin? h?n lep?si, kun hiljaa, niinkuin varjo, l?hestyi meit? kiukkuinen Joas, uhaten sauvallansa. Min? p??dyin puolustukseen, ja t?st? telme, jonka keskeytt?j?ksi riensitte itse. (Sakeus ottaa Aramia k?dest?.)
SAKEUS. Terve sin?, joka niin jalosti itse?s taivutat Herran tahdon mukaan! Mutta sanonpa sinulle kuitenkin: unohda t?m? huone ja kavahda my?s tuota toista huonetta, jossa Leani kohta askartelee em?nt?n?; sill? l?sn?-olosi saattaisi vaan kiusausta tytt?reni perheelliseen el?m??n. Me eroamme nyt, mutta erotkaamme yst?vin?, taivaan nimess? erotkaamme niin! Toki: ?l? poistu juuri viel?, vaan viivy hetki ja huomaa, mit?s n?et, ja iloitse kanssani; sill? t?n?p?n? on tapahtunut Sakeuksen huoneelle autuus.--Oi, Ruben! etk? lausu sin? samoin?
RUBEN. Ah, nytp? Ruben, niinkuin h?nen is?nt?ns?ki, aattelee maailmasta toisin, kuin valetessa t?m?n p?iv?n. Ylistetty olkoon Herra Sebaotin armo!
SAKEUS. Ylistetty ainiaan! Hyvin meille, Ruben, ett? olemme n?hneet rauhan ruhtinaan ja kuulleet h?nen suustansa autuuden sanoman taivasten taivahista! Sent?hden vuotaa nyt silmist?ni lapsen kyyneleet. (Peitt?? silmi?ns?.)
Joas (erikseen). Mit? merkitsee t?m??
LEA. (L?hestyy is??ns?.) Is?ni, pyh? aavistus panee syd?meni vapisemaan. Onko, niinkuin salaisesti toivon? Sano: miksi itket?
SAKEUS. Korkeuden hallitsija, mik? olen min?, ett?s minua muistelet? Tomussa mateleva mato ja kuitenkin sun lapsesi. ?skenp? viel? ry?min kurja mammonan taakan alla, ja ymp?rill?ni vallitsi levoton y?; nyt rohkenen katsoa yl?s, ja avoinna on edess?ni taivas, avoinna is? Abrahamin helma!
LEA. Eijaa! mun is?ni on valinnut parhaan osan, on astunut hurskasten tielle. Eijaa! nyt soikoot kanteleet ja huilut, ilon pauhinasta vapiskoot perustat kaikki, ja pyh?ll? savulla ja tuoksulla t?yttyk??n huoneemme, niinkuin Jesaias profeetan riemun ja kunnian juhlana ennen. Iloitkaamme! Iloitse, Joas, mun armahani!
JOAS. (Karastellen kurkkuansa.) Hiljaa, nainen, hiljaa!
LEA. Iloitse kanssamme autuuden p?iv?n?! (Lankee is?ns? syliin.) Terve, is?, terve! Ah, Aram! heit? murheen muoto kauvas pois ja anna henkesi lent?? leimausten kotihin saakka. Nyt ilo-myrskyn aalto korkealle k?yk??n, nouskoon laine laineen hartioille suutelemaan siipi? kultaisen pilven, ja asettukoon sitten myrsky taas, asettukoon rauhan tyyneksi mereksi, jonka syvyydess? itse?ns? kuvailee pyh?, kaartava taivas.-- Mutta kerro, is?, kerro meille onnesi retki.
SAKEUS. Armas tytt?reni, riemulla sen teen. Ankara oli hetki, ijankaikkisesti ankara ja kaunis.--Kaupungin portilla, l?hell? taloani seisoin, ja ihmisjoukko, niinkuin juhlallisesti kohiseva virta, likeni meit?, ja sen keskell? Galilean matkamies. Mutta kun kansan paljous mun esti p??sem?st? tielle, astuinpa er??seen puuhun yl?s, ja sielt? toivoin h?nt? n?hd?kseni. Helteisesti hohti p?iv?, ja puhtaana ja sinisen? kaarteli taivas vuorten kukkulain ylitse. H?n viimein ilmestyi esiin tuon punertavan kallion ja vanhan palmun v?list? pitkin hietaista tiet?.--H?n tuli; nuori mies, puettuna liehuvaan mantteliin, l?hestyi ihanasti kalveilla kasvoilla, ja ruskeat kiharat h?ilyiv?t h?nen olkap?ill??n. Niin h?n l?hestyi ja ihastuksella seurasivat h?nt? kansan silm?t. Mutta nytp? huomasi h?n puussa miehen, katsoi yl?s, ja tuntuipa, kuin pyh? laine olisi valellut minun ruumistani. Lempe? tosin oli t?m? katsanto, mutta vakava ja ylevyytt? t?ynn?, ja ter?v?sti s?teilev? niinkuin p?iv?npaiste, peilin hele?st? pinnasta v?l?ht?ess?. ?Sakeus?, h?n sanoi, ?astu alas, sill? t?n?p?n? tahdon vierailla sun huoneessasi?. Kernaasti, vaikka kovin h?mm?styen, min? riensin alas; iloisena h?n seurasi minua ja astui huoneeseni; minun, publikanin huoneeseen! Mik? kunnia!
JOAS. Kunnia?
SAKEUS. Kunnia suuri, mutta suurempi viel? onni, onni taivaallinen! Kiireesti valmistin atrian, jota veljellisesti nautitsimme yhdess?: h?n, h?nen opetuslapsensa, Ruben ja min?. Mutta atrioitessamme, mit? pyh?? ja korkeata oppia l?hti h?nen suustansa, suloisimman ??nen siivill? korvahani kannettuna! H?n saarnasi rakkauden laupiaasta Jumalasta, joka ei tahdo t??ll? suurimmankaan syntisen kuolemata, ei pahimmankaan ihmisen turmiota, vaan tahtoo h?nt? k??nt??, parantaa ja puhdistaa omaksi lapseksensa. Paastoaminen ja rukouksen ulkonainen puuha on h?nen edess?ns? mit?t?n, mutta puhtautta, puhtautta, sielun puhtautta h?n tahtoo meilt?. Ja kaikille maan p??ll?, jotka vilpitt?m?ll? syd?mmell? k?yskelev?t t??ll?, tunnustaen ainoasti Jumalaa korkeudessa, niille kaikille h?n lupaa ijankaikkisen autuuden.--Niin h?n opetti, ja oppiansa hartaasti kuuntelin seurassa hurskasten miesten. Syd?meni vavahteli, kuumeni ja syttyi lopulta kaikki-voittavaan paloon. Yl?s, l?pi silmieni kyynelvirran, min? katsahdin pyh??n mieheen, ja h?n katsahti minua, niinkuin kirkas taivas satavan pilven ??relt? meihin katsahtaa, l?hett?en toivon valoa. Niin katsahti h?n, ja h?nen poskensa hohtivat kuin tulinen hiili. Ah! silloinpa mun k?sitti Jumalan kaikkivaltias henki, m? nousin yl?s, todistin h?nen Messiaaksi, lupasin uskoa h?neen ja h?nen voimansa kautta kantaa vanhurskauden hedelmi?. Ja mit? lupasin viel??--Se n?hk??t kohta omilla silmill?nne, rakkahimmat yst?v?t. (Menee ottamaan lipastansa.)
LEA. Ylistys olkoon Jehovalle, ylistys ja kunnia!
JOAS (erikseen). Hmk! Mit? tahtoo h?n lippaastansa?