Lea; Margareta | Page 5

t?m? n?ky.
ARAM. Armas Lea, oletpa maalannut sieluni eteen ankaran kuvan rukoilevasta miehest?.
LEA. T?t? ?l? unohda sin?, joka hurjasti riehut, kun syd?nt?si kohtaa t??ll? vastoink?yminen.
ARAM. Olithan mun syd?meni korkein kalleus sin?.
LEA. Mutta perint? kalliimpi on sinulla j?lell? viel?: kultainen istuin Jehovan kaikuvassa pylv?ssalissa, jossa enkelien kanteleet soivat. Rukoile, Aram, rukoile voimaa sielullesi.
ARAM. Totisesti! oletpa kohottanut masennettua mielt?ni, ett? kerran viel? tahdon nostaa otsani yl?s, vaikka nyt kuvautuukin eteheni el?m?ni p?iv? kuin Kyynelten-laaksossa illan nukkuva paiste. Mutta onhan kova osani pakoittanut eroamaan sinusta. Siis hyv?sti j??. (Ottaa Leaa k?dest?.)
LEA. Voi murheen hetke?!
ARAM. Ole onnellinen!
LEA. Onnellinen ilman sinua? Ah!
ARAM. Seisothan lujana uskossasi Natsaretin mieheen.
LEA. Haasteletko vakaasta mielest??
ARAM. En ilkastele suinkaan.
LEA. No, min? ymm?rr?n sun aatoksesi. Mutta tied?, me voimme olla onnettomat ja kuitenkin onnelliset, toivossa onnelliset, vaikka k?rsiikin syd?n kuluessa p?iv?n hetken. Onnellinen, onnellinen! vaikka sun j??hyv?is-k?tesi tempaiseekin kaiken kukkaismehun el?m?ni kasvoilta pois, ett? kuoleman kalveilla poskilla onneni seisoo, k??nt?en silm?ns? nykyisyydest? pois, mutta katsoen ihanaiseen kaukaiseen tulevaisuuteen. Onnellinen! Silm? toivon riemua t?ynn?, m? t?ht?ilen taivaan reunaa, vaeltaissani halki ohdakkeisen maan.--Hyv?sti, yst?v?ni!
ARAM. Hyv?sti! Min? menen.
LEA. Viivy hetki viel?.
ARAM. Hetken p??st? on is?si t?ss?.
LEA. H?n viipyy hetken viel?.
ARAM. Joas t?ss? kiertelee ymp?ri kuin koira.
LEA. Se on mun kurja tuleva mieheni.
ARAM. Unohdinpa.
LEA. Hyv?sti, hyv?sti!
ARAM. Niin, ja erotkaamme.
LEA. Suo minun uneksua viel? povellasi lyhyk?inen aika, lyhyk?inen, ei kauvemmin kuin kameli henke?ns? vet??. (Vaipuu Aramin rintaan.) Aram, usko Kristukseen, sill? h?n on Israelin Messias. Usko h?neen ja sin? olet onnellinen. Aram! (??nett?myytt?.--Joas tulee per?lt?.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.
Entiset. Joas.
JOAS (erikseen). Haa! Mik? saatanallinen n?ky! (??neens?.) Kirous! (Lea vavahtaa ja poistuu Aramista kiljahtaen.) Iske alas, Sebaotin tulinen nuoli!
LEA. Joas, kuule minua!
JOAS. Pois, kavala k?rme, pois!
ARAM. Siivosti!
JOAS. Siivostiko? Vai niin. Manaatko minua viel? siivosti nielem??n kaikkea t?t?, sin? perkele? Ruhjokoon sauvani sun tuomitun p??si. (Uhkaa h?nt? sauvallansa.)
LEA. Joas, Joas!
JOAS. Kuole, ja sy?k??t sinun korpit!
ARAM. (Ryhtyy h?neen ja hillitsee h?nt?.) Enp? mieli juuri ottaa vastaan iskuja sun sauvastasi. Hillitse mielt?si, sin? v??r?s??rinen fariseus!
LEA. Voi meit?, voi!
JOAS. Pois kirotut kyntesi hurskaan Abrahamin lapsen puhtaasta ruumiista! Hellit?, s? kirottu!
LEA. Aram! Joas! Min? rukoilen teit?. (Sakeus ja Ruben tulevat ja erottavat riitelij?t.)

YHDEKS?S KOHTAUS.
Entiset. Sakeus. Ruben.
SAKEUS. Mit? on t?m?? Miksi tappelua rauhallisessa huoneessani? Erotkaat ja tyyntyk??t, te kurjat vihan lapset! Noo, hiljaa Joas! Haa! olisin nyt sama kuin ?sken t?st? menty?ni, niin viskaamalla teid?t l?hett?isin ulos ja vilauksessapa molemmat py?riskelisitte tuolla kivisell? tantereella. Mutta nyt--kiitos Herran--nytp? surkuttelen teit? vihanne vallassa.--Joas, Joas, tukeuta kiukkusi; sill? tuo muotosi, kalvea ja pedollinen, meit? kauhistaa. Puhallathan, sin? hirmuinen, niinkuin lohik?rme sylkien myrkky?. Joas!
JOAS. Eik? ... eik? ole minulla syyt?? Ah! Tiet?k??t, vihani on oikea.
SAKEUS. Poikani, viha ei ole t??ll? oikea milloinkaan. Mutta kerro, mit? v??ryytt? ja loukkausta olet k?rsinyt. Sanokaat, mik? saattoi matkaan riita-telmeen, ja sanokaat totuus, ett? tied?n lausua oikean tuomion.
LEA. Mun hyv? is?ni...
JOAS. Sallippas minun, tytt? sin?, lausua totuus ensin. Min?p? t?ss? kannustaja olen, min?p? loukattu mies.
SAKEUS. Sano.
JOAS. Mutta tullut on kahdeksannen rukoukseni hetki, ja Jehovalle olkoon kunnia ylitse kaikkein. (Lankee polvillensa ja rukoilee.) O Herra Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakopin Jumala, kuule minua! Varjele minua aina saduseusten saastaisuudesta, siit? spitalitaudista, joka meit? polttomerkill? merkitsee helvetin varmaksi saaliiksi ja vaivuttaa meid?t viimein alas tuliseen p?tsiin! Siit? synnin loasta minua varjele, sin? kaiken kirkkauden l?hde! Ah! kuule minua! Min? paastoan, niinkuin m??r?? is?imme laki; min? lakkaamatta sinua rukoilen ja palvelen. Sent?hden kuule minua, tue minua, ja vihdoin, kun hetki on tullut, saata minua pyhiesi majoihin! Aseta niin; mutta masenna kavalat sortajani, jotka, niinkuin kiljuvat jalopeurat, k?yskelev?t kantap?iss?ni, tahtoen minua niell?. Mutta korvenna heid?n ruumiinsa ja sielunsa vihasi tulella ijankaikkisessa pimeydess?! Kuule minua, Herra, Herra, kuule minua is?imme voimallinen Jumala! Amen. (Nousee yl?s.)
SAKEUS. Mutta mit? on sinulla valittamista?
JOAS. Min? kysyn teilt?: oletteko koskaan luvanneet tyt?rt?nne Joakselle avioksi?
SAKEUS. Sen olen tehnyt ja sanassani pysyn viel?.
JOAS. Hyv?! Min? kysyn sinulta, Lea: oletko koskaan luvannut syd?nt?si Joakselle?
LEA. Hetki sitten vakaasti sen lupasin.
JOAS. Ja vapaasti?
LEA. Tosi.
JOAS. Olemme siis kihlatut?
LEA. Olemme niin.
JOAS. Mutta n?inp? julistit oman tuomiosi, piikaseni.
LEA. Is?, tosin kerran viel? tahdoin kallistua h?nen rintahansa... (Joas keskeytt?? h?nen, karastellen kurkkuansa kovasti.)
JOAS. Herran nimess? ja taivaan! kuulkaat mit? n?kiv?t silm?ni, astuessani sis??n palsami-tarhasta. Ih! makeimmassa, oikein Babelin hekkumallisessa kiemailuksessa he seisoivat t?ss? rinta vasten rintaa, syleillen ja halaillen. Ellei t?m? ole tosi, niin revetk??n manner mun jalkani alla, ja vesikellona kadotkoon Joas!
SAKEUS. Suuri Abraham! pit??k? mun uskoman semmoista petollisuutta lapsestani? Oletko niin kevytmielinen ja huikentelevainen tyt?r? Onko t?m? totta?
LEA. Kallistuin h?nen rintaansa, se on tosi; mutta petoksesta oli syd?mmeni kaukana, vaikka tuntuiskin katkeralta j??hyv?ishetki. Niin, j??hyv?ishetki t?m? oli, ja sent?hden tahdoin viel? kerran painaa otsani vasten h?nen poveansa ja sitten erota h?nest? ij?ksi. Niin oli asia, ei suurempi eik? v?hempi.
JOAS. Ah, tytt?seni! jos vaan taitaisimme uskoa naisen sanaa, viekkaan Eevan tytt?ren puhetta.
SAKEUS. Tytt?reni, min? uskon sinua, ja sieluni saa rauhan taas. (Aramille.) Toki; tahdonpa hiukan tutkistella sinuakin, nuorukainen.
JOAS. Tutkistella h?nt?! Mit? viel?? H?n heitett?k??n ulos, ett? koivet rysk??. Siin?h?n jo rikosta kyll?, ett? on h?n teid?n huoneessanne vastoin kovinta kieltoanne.
SAKEUS. Aram, min? toivon kuulevani totuuden sun