nukkua ... nukkua uneksimaan suloisinta unta. Siit? alkaa pelastuksen tie, Jumalan valtakunnan tie. Sinne minua saata ... saata minua sinne, laupias Goell (Nukkuu.--Aram tulee.)
SEITSEM?S KOHTAUS.
Aram. Lea.
ARAM (erikseen). H?n on nukuksissa; h?n lep?? viattomuuden rauhallista unta. Ihanasti siev? huntu, muodostaen monikiemuraista valkeata pilve?, peitt?? sun p??si, ja somasti tummat kiharasi kierteleikse t?m?n valkean huivin alla. Sun hameesi, mukaellen orjantappura-kukkasen punertavaa pukua, sulkee sun hienoon verhoonsa, mutta ei kuitenkaan sulje eik? peit? k?sivarsiasi kyyn?sp?ist? sormiesi ruusuisiin p?ihin asti; vaan paljastettuina ne kimmelt?v?t, voittaen p?iv?n kirkastaman lumen Libanonin kukkuloilla.--T?m? kuva mua vieh?tt?en vet?? publikanin huoneeseen, tuon miehen majaan, jota juutalaiset vihaavat. Toki; miksi vihattu, jos virkaansa h?n toimittaa kunnialla? Mutta itsek?s ja taikauskoa t?ynn? ompi Israelin kansa. Mutta min?, muistaessani sinua, armahani, tahdon katkaista kaikki, mik? voisi v?li?mme himment??. Sinua kohden aina, vaikka Gehennan y?h?n saakka, tahdon rynnist??, halkaisten vastuksien synke?t seikat.--Lea, katsellessani sinua, uneksuneena tuossa, tahtoisinpa melkein uskoa, ett? sinussa on kuolematon sielu. Uskoisinko, aattelisinko niin? L?ytyyh?n kuitenkin myriaadeja, joiden rinnalla luontokappaleen ei tarvitse juuri h?vet?. Miss? on siis erotus? Olisiko se mahdollisuuden siemen ihmislapsen povessa, joka siirt?? h?nen elikosta ??rett?m?n kauvas? Mit? aattelen? Mit? uskon?-- En tied?, en tied?! mutta ihastuksella katselen impe? tuossa, ihastuksella ja polttavalla vaivalla; sill? h?n on kaunis kuin serafim, ja on h?n ehk? huomenna Joaksen oma. Oi, kiusallinen aatos, aatos tuskaa t?ynn?! H?nk? kerran on lep??v? povella, joka tuossa nyt huokuu hiljaisessa autuudessa? H?n! Sin? suloisesta pureskeleva mato, katkaise jo syd?mmen juuret kaikki! H?nk? nauttisi n?iden huulien py?rrytt?v?? hekkumaa, Saaronin pyh?? ruusua tuossa? Mutta, Joas, haa, min? varastan sun kukkaseltasi ylimm?isen hunajakasteensa pois! (Suutelee Leaa, joka her?yy.--Aram poistuu h?nest? muutaman askeleen.)
LEA. (Nousee yl?s.) Aram!
ARAM. Lea!
LEA. Aram, mit?s teit?
ARAM. Mit? tein min?, Lea?
LEA. Mit? tiesin min?, mit? tiesin min?,--ah, taivaan ihanuus!--mit? tiesin min??
ARAM. Ja min??
LEA. Vaiti! Min? kurja punehdun ja h?peen, ja taasen h?peen ja punehdun. Vaiti, Aram, vaiti! Sin? ansaitset rangaistuksen.
ARAM. Rankaise minua!
LEA. Joaksen puolesta sen teen.
ARAM. Etk? itse puolestasi?
LEA. Voi! min? mielet?n yht'aikaa sinua nuhtelen ja kiit?n. Kiit?n? ?l? luule! Rangaista sua tahdon, rangaista! ?l? luule, ?l? luule! Voi, mik? moninkertainen hulluus! Mutta katso naisen luontoa, katso ?l?k? ihmettele.--Aram, Aram, miksi teit niin ihanasti t?m?n pahan ty?si? Aramin suudelmasta her?t? ompi suloista niinkuin taivaan manna, suloista kuin taivas itse; mutta ?lk??n niin kuitenkaan tapahtuko, ei, ei, mun yst?v?ni, ei! Aram, kuule suustani katkera sana, sinun katkera kuulla, mutta minun ehk? viel? katkerampi lausua. Yst?v?ni, ?l? avaa koskaan en??n t?m?n huoneen ovea. Min? lemmin sinua, mutta, mutta vaimoksesi en tule. Joasta en lemmi, mutta vaimoksi h?nelle t?ytyy minun menn?; sill? niin on is?ni tahto, jonka olen Jumalan nimess? t?ytt?v?. Tied?, h?n on nyt sulhaiseni; h?nelle olen luvannut syd?mmeni, eloni ja olentoni kaiken.
ARAM. T?m? on p??tetty siis?
LEA. Ainiaaksi.
ARAM. Eik? en??n toivon haamettakaan l?ydy.
LEA. Ei, yst?v?ni. Mutta ole kuitenkin lohdutettu, sin? unohdat minun pian ja valitset itsellesi Jerikon palmumetsiss? toisen morsiamen.
ARAM. Nyt olkoon hautani se morsian, jonka helmaan vaivun.
LEA. Aram, Aram, miksi riehut?
ARAM. Miksi el?isin en??n?
LEA. Sielusi autuuden t?hden.
ARAM. Hm.
LEA. ?l? kiell? pois, ?l? kiell? pois meid?n taivaallista kotoamme. Eth?n toki milloinkaan ole vahvasti vakuutettu siit?, ett? totisesti niin, kuin tahdot uskoa nyt, ovat el?m?n ja kuoleman asiat. Siis ?l? seiso tyytyv?isen? t?ss? tummassa sumussa, vaan katsahda aina kauvemma ja rukoile taivaan is??, ett? avaisi h?n silm?si huomaitsemaan armonsa valkeutta. K?y kuulemaan Natsarenusta, k?y h?nen oppiansa kuulemaan.-- Sano, mit? aattelet h?nest?.
ARAM. Miesi ihmeellinen, jos niin h?n on kuin maine sanoo.
LEA. H?n saarnaa meille autuitten evankelioa, neuvoo meit? v?sym?tt? rukoilemaan ja lupaa meille viimein voiton kruunun. H?n itse, vaikka jalo ja puhdas niinkuin korkeuden kirkas vahvuus, rukoilee sittenkin usein ja hartaasti meid?n is??mme, jonka asunto on taivaassa. Suotko minun kertoa mit? n?kiv?t silm?ni eilen, laskiessa kauniin p?iv?n?
ARAM. Kuultelenpa mieluisasti.
LEA. Katso, kun seurassa monilukuisen kansan tulimme er??n korkean vuoren juurelle, katosi joukostamme ?kisti vieraamme Galilean maasta, katosi eik? kenk??n tiet?nyt mihin. Mutta pianpa min? ja kaksi matkakumppaniani n?imme h?nen astelevan vuoren varjokasta rinnett? yl?s himmeitten ?ljypuiden suojassa. Rupesimmepa kohta kilvan ja kaartaen juoksemaan yl?s; ehdimme viimein, kovin heng?stynein?, vuoren harjanteelle, jossa tuuhean seeterin verhossa katselimme jumalallista miest?, joka rukoili, kauniina ja kirkastuneena. Milloin hele?ss? korkuudessa viipyiv?t kauvan h?nen ihanat silm?ns?, ja koko h?nen olentonsa hengitti vakavuutta ja hurskautta, milloin vaivutti h?n taasen katsantonsa alas kohden it?isi? maita ja seisoi salaisesti hymyten ja niinkuin uneksuen unta pyh??. Ja n?kyi siell? Jordanin laakso, Gileadin vuoret kuin sinert?v? savu, ja vuorten v?list? Rabat-Ammonin kaupunki et??ll?, mutta tuonnempana viel?, ihan ilman reunalla, haamotti Arabian hietainen, kellahtava maa. Sinne h?n katseli, mutta katseli kohden kirkasta korkeutta taas, ja h?nen silmiss?ns? leimusi suloisin tuli, otsa paistoi kuin juhlap?iv?n puhdas taivas, ja h?nen hivuskierteittens? ymp?rilt?--niinkuin tuntui meist? kaikista, jotka t?ht?ilimme h?nt?--s?teili valo ihmeellinen ja kirkas, antaen aavistusta pyhien kunniasta ja kirkkaudesta. T?m?nkaltaisen n?imme olennon harjulla huimaavan vuoren. Ja kun l?ksi h?n taasen k?yskelem??n alas, asui h?nen kasvoillansa ijankaikkinen rauha. Niin h?n poistui, auringon vaipuessa Efraimin kukkulain taakse iltaruskon purpuraiseen mereen ja seeteripuiden peittyess? h?m?r??n. Kaunis, juhlallinen oli

Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.