Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 4

miehen ovesi
pielessä. Kuka hän oli?
LALLI: Inko, metsänkävijä. (Hymyillen.) Kosii näet tytärtäni.
TUURA: Aiotko antaa omasi?
LALLI: Mikäpä siinä lienee edessä muu kuin antaminen. Kun nuoret
kerran yhtä köyttä vetävät, näetsen.
(Vaitiolo.)
TUURA: Itse sinä et metsästä enää?
LALLI: En. Tyhjän työtä on metsän käveleminen.
TUURA: Mikä sinusta miehen työtä siis?
LALLI: Kasken kaato, kumppani, pellon raato ja aatran hatasarvisen
perässä asteleminen. Siitä talo kostuu ja isäntä ävärtyy. Siitä pilkkeet
emännällekin pirahtelevat.
TUURA: Mutta jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa. Muista se, Lalli!
LALLI (puoli-ääneen): Sitä tuo mahtanee napsaa sinunkin suusi.
TUURA: Sanoitko jotakin?
LALLI: En mitään. (Hymyillen.) Sanoin vaan, että kesällä ei kerkeä,
talvella ei tarkene.
TUURA: Kuitenkin oli ennen metsänkäyminen sinun suurimpia ilojasi!
LALLI (synkistyen): Ennen. Ehkä.
TUURA: Mutta ei enää? Miksi ei?

LALLI: Saatan sen sanoakin sinulle: riista on vähennyt näiltä mailta.
TUURA (viekkaasti): Ja miksi se on vähennyt?
LALLI (kuivasti): Sen mahdat itse parhaiten tietää.
TUURA: Tiedän, tiedän: rupesi naapureita ympärillesi ilmestymään.
LALLI (kolkosti): Niin.
TUURA (kuin ohimennen): Sinä vihaat naapureitasi?
LALLI: En heitä rakasta.
(Vaitiolo. Lalli nousee ja menee poikki lattian karsinanpuolelle. Avaa
ikkunaluukun ja jää ulos tuijottamaan; kuun valo lankeaa hänen
kasvoilleen. Tuura seuraa häntä ja laskee kätensä hänen olalleen.)
TUURA: Tiedän senkin, mikä mieltäsi kalvaa ja kaivertaa. Sinulla on
murhe siitä, ettet saa olla enää kyllin itseksesi. Ihmiset vaivaavat sinua.
Jokainen uusi savu, jonka näet taivaan rannalta nousevaksi, tuottaa
sinulle uutta huolta ja mieliharmia.
LALLI (harvakseen): Suru on aina. Murhe tekee majansa siihen, mihin
mies talonsa rakentaa. Siitä naapurista emme pääse, vaikka minne
muuttaisimme. (Kääntyy takaisin ulos tuijottamaan. Vaitiolo.)
TUURA (varovasti): Muutit, muutit yhä koskemattomampaan korpeen...
LALLI (raskaasti): Tässä luulin vihdoinkin leposijan löytäneeni.
TUURA: Niin kuulit kerran metsälle mennessäsi vieraan hallin
viidakosta haukahtavan...
LALLI: Korvani valehdelleet lienevät. Ei siellä ollut ketään.
TUURA: Siellä oli joku.--Sitten tuli niitä useampia.
LALLI (synkästi): Saattoi tulla.

(Sulkee ikkunaluukun ja menee hitaasti ovelle päin; kohentaa
koneellisesti tulta lakassa ja jää liekkeihin tuijottamaan. Tuura
etualalla vasemmalla. Vaitiolo.)
TUURA: Mutta sen kerran perästä ei Lalli enää metsästänyt.
LALLI: Enkö?--(Hymyilee vaivaloisesti.) Kenenkä tuo lie noutama
tuokin turkki? (Osoittaa karhunnahkaa ovipielessä.)
TUURA: Kontion kolkkaat sinä vielä joskus, kun omien peltojesi perille
eksyy. Mutta et etempänä käy.
LALLI: Ei ole tarvis mennä kalaan merta etemmäksi.
TUURA (varovasti): Et siellä samoa, missä luulet liikoja liikkuviksi?
LALLI: En.
(Vaitiolo.)
TUURA (lähestyen häntä): Tunnusta pois, kuoma: jos olisi sinulla valta
niinkuin on mieli, kolkkaisit kyllä mielelläsi jokaisen, joka tulee
peninkulmasi kuuluville.
LALLI (naurahtaen väkinäisesti): En minä mikään murhamies ole.
(Vaitiolo.)
TUURA: Täältäkin sinun tekisi mieli muuttaa yhä kolkompaan korpeen
ja yhä synkempään sydänmaahan, ellet arvelisi heidän sinnekin
löytävän tiensä sinun perästäsi.--Sinä pelkäät ihmisiä, Lalli.
LALLI (kiivaasti): Pelkää? kuka pelkää?
TUURA: Sinä itse teet sitä, ystäväni.
LALLI: En!
TUURA: Taikka sitten sinä vihaat heitä.

LALLI (harvakseen): Siksi minä olen kodin korpeen rakentanut, että
asuisin siinä ja olisin onnellinen. Miksi minä muka vihaan ihmisiä?
Siksi että rakastan itseäni, ymmärrätkö?
TUURA: Tuoko on sinun suurin rakkautesi?
LALLI (hymyillen hiljaa): Muuta ei ole rakkaus muidenkaan.
(Vaitiolo. Lalli tuijottaa synkkänä tuleen. Tuura on istunut pöydän luo.)
TUURA: Merkillinen mies sinä olet, Lalli. Et tajua ajan nykyisen
merkkejä.
LALLI (ylenkatseellisesti): Mitkä ne ovat?
TUURA: Että ihmisten tulee yhtyä, käsi kädessä käydä. Ei elää erillään,
kuten pedot metsässä, vaan toimittaa yhdessä yhteiset tuumansa ja
asiansa.
LALLI: Elän niinkuin isätkin elivät.
TUURA: Siinäpä se. Aika on vierähtänyt sinun ohitsesi.
LALLI (harvakseen): Minä arvaan oman tilani, annan arvon
toisellekin.
TUURA: Sen jokainen tietää.--(Vaitiolo.) Et sinä käy heimon käräjissä,
et kihlakunnan yleisissä kokouksissa. (Varovasti.) Turhaan tänne
tuonaan, kun Ristin soturit maahan tulivat, arpakapulankin kansan
päämiehet lähettivät.
LALLI (kärsimättömästi): No, tuosta minä olen saanut kuulla--
arpakapulasta!
TUURA (puoli-ääneen): Saatpa kuulla siitä vielä
enemmän.--(Varovasti.) Et noussut sotaan silloin, kun koko heimo
nousi...
LALLI (ylpeästi): Siksipä minua ei voitettukaan heimon keralla.

TUURA: Mutta siitä kantavat nyt kaunaa sinulle kylän miehet...
LALLI: Kantakoot!--Kapuloikoot!
TUURA: Ja siksi sinun elosi tästä lähtien on tuleva yhä
yksinäisemmäksi.
LALLI: Minä en ole heidän vaivaisensa.
(Etenee keskilattialle. Vaitiolo.)
TUURA (itseään osoittaen): Yksi ystävä sinulla vielä on...
LALLI: Niin. Tietäjä Kaikkivalta Lapinkorvessa.
TUURA (hetken vaitiolon jälkeen): Mutta onko hänkään enää sinun
oikea ystäväsi?
LALLI (käännähtäen): Mistä niin päätät?
TUURA: Yhä harvemmin kuulut enää käyvän häntäkin katsomassa.
LALLI: Ei ole hyvä häiritä tietomiestä.
TUURA: Tokkohan tuo nyt lienee oikea syy? Ethän kuulu kunnioittavan
enää hänen taikojaan.
LALLI: Enkö?--(Painavasti.) Täällä kuuluu niin paljon.
TUURA: Vaimosi on sitä kertonut meillä käydessään.--Et uhraa
jumalille, et esivanhempien menoja pyhinä pidä. Suvun suurissa
lyylijuhlissa et ennenkään käynyt, mutta annoit toki antisi maahisille ja
lauloit laulun metsälle mennessäsi.
LALLI (piloillaan): Entäpä minäkin olisin ottanut uuden jumalan,
kuoma?
TUURA: Tuota voit sinä puhua tuhmemmille.--Vanhoihin jumaliin sinä
et usko enää, uusia sinä olet liian ylpeä lähestymään.

LALLI (uhmaten): Tulkoot he minun luokseni! Yhtä pitkä on heiltä
meille matka.
TUURA: Entäpä tulevatkin kerran?
LALLI: Ketkä?--(Naurahtaen.) Jumalatko!
TUURA: Tulevat talvi-iltana tupaasi, kolkuttavat kovasti ovellesi.
LALLI (ilmeisesti kauhistuneena): Tulevat--? Kolkuttavat--?
TUURA: Sellaista on tapahtunut. Ihmismuodossa kuuluu kulkevan
Ristin Kiesus.
LALLI: Sepä olisi--!