Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 8

puhdistunut onnettomuuden
koulussa. Hän huomasi, että hänen puhumattomuutensa tyttöä kohtaan
merkitsi kieltäymistä myöntymästä tytön hartaimpiin haluihin. Paitsi
sitä miss Jenny ei koskaan kokenut saada tavata James Playfairiä, mutta
ei hän häntä vältellytkään, ja ensi päivinä he aivan vähän taikka eivät
ollenkaan puhutelleet toisiansa. Miss Halliburtt tuskin astui hytistään
ulos eikä suinkaan olisi hän koskaan virkkanut sanaakaan Delphinin
kapteinille, ellei Crockston olis käyttänyt erästä juonta, joka saatti
heidät toistensa puheille.
Tämä rehellinen amerikalainen oli uskollinen palvelija
Halliburtt-perheelle. Hän oli herransa huoneessa kasvatettu ja hänen
mielihartautensa hänen puoleensa oli rajaton. 5yvä ymmärryksensä
vastasi hänen rohkeuteensa ja voimaansa. Niinkuin jo on havaittu,
hänellä oli oma laatuusa katsella ja arvostella asioita ja seikkoja,
samoin kuin hänellä oli viisaustieteensäkin perin omituinen. Ei hänen
urhoutensa ensi nikarassa lannistunut ja pahimmistakin pulista arvasi
hän ihmeteltävästi päästä selville.
Tämä urhea mies oli päättänyt vapauttaa Halliburtin ja käyttää
kapteinin laivaa ja kapteinia itseänsä pelastaaksensa hänen ja
Englantiin palataksensa. Tämmöinen oli hänen tuumansa, kun sitä
vastoin nuorella tytöllä ei ollut muuta tarkoitusta kuin tavata isänsä ja
olla hänen vankeudessaan osallisena. Crockston koettikin kaikin
mahdollisin keinoin ahdistella James Playfairiä. Hän oli jo purkanut
luotansa koko joukon keinoja, kuten olemme nähneet, mutta ei ollut
vihollinen vielä antannut, päinvastoin.
-- No -- arveli hän itsekseen -- miss Jennyn ja kapteinin täytyy

välttämättömästi päästä selville toistensa kanssa, sillä jos he yhä
edelleen muikistelevat nenäänsä koko tämän pitkän matkan, niin emme
pääse tuosta paikasta päkähtämään. Heidän täytyy tulla puheisin
toistensa kanssa, miettiä asiata, niinpä väitelläkin, mutta keskustelu
heidän välillään täytyy syntyä, ja minä panen pääni veikkaan, että
James Playfair siinä on itse ehdoittava mitä hän tänäpänä kieltää
minulta.
Mutta nähdessään kapteinin ja tytön miltei välttelevän toisiansa,
Crockston alkoi epäillä.
-- No, sitte täytyy minun ryhtyä asiaan -- ajatteli hän.
Neljäntenä päivänä aamulla astui hän miss Halliburtin hyttiin, hieroen
käsiänsä oikein tyytyväisesti ja suutansa mutistellen.
-- Hyviä uutisia, hyviä uutisia! -- huudahteli hän. -- Ette ikäpäivinänne
saata arvata mitä kapteini on minulle ehdoittanut. Se on oiva mies tuo
kapteini!
-- Hän on ehdotttanut teille että?... -- kysyi miss Jenny, jonka sydän nyt
ankarasti sykähteli.
-- No, että hän vapauttaa mr Halliburtin, että ryövää hänen liittolaisilta
ja vie hänen Englantiin.
-- Tosiaanko? -- huudahti Jenny.
-- Niinkuin olen sanonut teille, miss. Sillä miehellä on sydän oikealla
paikalla, tuolla kapteini James Playfairillä. Mutta semmoisia
englantilaiset aina ovat; joka sulaa ttyvyyttä tahi pelkkää pahuutta. Hän
saa ollakin kiitollisuudestani vakuutettu, ja minä olen valmis hänen
tähtensä hakkauttamaan itseni palasiksi, jos sillä voin hyvittää hänen
mielensä.
Jennyn ilo oli rajaton, kuultuansa nämä Crockstonin sanat. Vapauttaa
hänen isänsä! Tämä oli asia, jota hän ei koskaan ollut uskaltanut
ajatella. Delphinin kapteini tahtoi siis hänen tähtensä panna laivansa ja

laivaväkensä alttiiksi!
-- Niin niin, niin se on -- lisäsi Crockston ja sanoi lopuksi -- ja se miss
Jenny, ansaitsee kaiken kiitollisuutenne.
-- Enemmän kuin kiitollisuuden -- puhkesi tyttö sanomaan --
elinaikaisen ystävyyden!
Hän lähti heti hytistään lausumaan James Playfairille niitä tunteita,
jotka nyt valtasivat hänen sielunsa.
-- Yhä paremmaksi ja paremmaksi asia luontuu -- jupisi amerikalainen
itsekseen. -- Se menee miltei täyttä laukkaa, ja se on onnistuva.
James Playfair käveli edes ja takaisin peräkannella ja, niinkuin hyvin
voi arvata, melkoisesti kummastui, milteipä hämmästyi, nähdessään
tuon nuoren tytön lähenevän ja kiitollisuudesta kyynelehtävin silmin
ojentavan hänelle kätensä ja sanovan:
-- Kiitos, herra kapteini, kiitos uhrauksesta, jota en ikänäni olisi
rohjennut odottaa muukalaiselta.
-- Miss -- vastasi kapteini, joka ei ymmärtänyt vähintäkään mitä tyttö
tarkoitti -- mutta minä en tiedä...
-- Te tulette -- jatkoi miss Jenny -- minun tähteni kokemaan monia
vaaroja ja kentiesi panemaan omat etunne alttiiksi. Paljon olette jo
tehneet siinä, että olette täällä laivassa osoittaneet minulle
vieraanvaraisuutta, jota minulla ei olis oikeus...
-- Suokaa anteeksi, miss Jenny -- vastasi James Playfair -- mutta en
tosiaankaan ymmärrä sanojanne. Minä olen kohdellut teitä niinkuin
jokainen säädyllinen mies olisi kohdellut naista, ja tekolaatuni ansaitsee
yhtä vähän tunnustamista kuin kiitollisuutta.
-- Herra kapteini -- sanoi Jenny -- se on tarpeetonta, että kauemmin
teeskentelemme. Crockston on sanonut minulle kaikki.
-- Vai niin -- sanoi kapteeni -- Crockston on sanonut teille kaikki? Sitte

voin vieläkin vähemmin käsittää syytä, joka sai teidät lähtemään
hytistänne ja tulemaan tänne ja puhumaan sanoja, jotka...
Tätä sanoessaan tämä nuori kapteini melkoisesti hämyili, hän kun
muisteli sitä raakamaista tapaa, millä hän oli vastaanottanut
amerikalaisen esityksen, mutta miss Jenny ei antanut hänelle aikaa
likempään selitykseen, mikä olikin kapteinille isoksi onneksi, vaan
keskeytti hänen sanoen:
-- Herra kapteini, astuessani laivaanne minulla ei ollut muuta
tarkoitusta kuin tulla Charlestoniin, ja kuinka julmat orjuuden puoltajat
lienevätkin, niin he eivät olisi kieltäneet erästä tyttöparkaa käymästä
isänsä vankeuteen osalliseksi. Niin on asia, ja minä en rohjennut
vähintäkään toivoa voivani sieltä palata; mutta koska jalomielisyytenne
on niin suuri, että tahdotte vapauttaa vangitun isäni ja tehdä kaikki mitä
voimissanne on pelastaaksenne hänen, niin saatatte olla vakuutettu
minun syvästä kiitollisuudestani ja sallia minun ojentaa teille käteni.
James Playfair ei tiennyt mitä vastata. Hän pureskeli huuliansa eikä
rohjennut