Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 9

ottaa tyttöä kädestä. Hän hyvin kyllä hoksasi Crockstonin
laittaneen hänen pulaan semmoiseen, että hänen nyt olisi maidotonta
peräytyä. Kumminkaan ei hänen tuumiinsa soveltunut ruveta
avulliseksi Halliburtin vapauttamiseen ja hankkia tukala asia
niskoillensa. Mutta taisiko hänellä olla sydäntä antaa tämän
tyttöraiskan pettyä toiveissansa? Taisiko hän sysätä luotansa tuon
käden, jonka tyttö ojensi hänelle noin todellisella ja syvällisellä
ystävyyden tunteella? Taisiko hän huoleti nähdä noiden kiitollisuuden
kyynelten, jotka kiiluivat tytön ihanoissa silmissä, muuttuvan
mielikarvauden kyyneliksi?
Tämä nuori mies koetti sen tähden antaa kiertävää vastausta,
saattaaksensa vapaasti menetellä niinkuin tahtoi ja ollaksensa
mihinkään sitoutumaton tulevaisuuden suhteen.
-- Miss Jenny -- sanoi hän -- uskokaa minua, minä olen tekevä kaikki
mailmassa että...
Hän otti nyt miss Jennyn pienen hienokaisen käden, mutta likistäessään

sitä hiljaa, tuusi hän sydämensä olevan vaarassa. Hän joutui
hämmennyksiin ja häneltä puuttui sanoja millä olisi ajatuksensa
ilmaissut. Hän soperoitsi muutamia sekavia sanoja:
-- Miss ... miss Jenuy ... minä tahdon teidän edestänne...
Crockston, joka piti häntä silmällä, hieroi käsiään ihastuksesta ja jupisi
itsekseen:
-- Hyvin on asiat! Tiesinhän sen.
Työläs olis ollut sanoa, mitenkä James Playfair olisi päässyt tästä
pulmallisesta tilasta, mutta kaikeksi onneksi hänelle, jos ei Delphinille,
kuultiin tähystäjän huutavan:
-- Perämies, ohoi!
-- Mikä on asiana? -- kysyi Mathew.
-- Purjehtija tuulen päällä.
James Playfair erosi heti tytöstä ja juoksi perämaston vanttitouviin.

V.
Iroquois'in kanuunakuulat ja miss Jennyn toteen-näytteet.
Delphinin matka oli tähän asti ollut sangen onnellinen, ja laiva oli
osoittanut erinomaista nopeutta. Ei ainoatakaan purjehtijaa ollut
näkynyt ennen sitä, jonka tähystäjä nyt keksi.
Delphin oli tällä hetkellä 32°15' leveyden ja 37°43' pituuden kohdalla
lännempänä Greenwichin puolipäiväpiiriä, se on: se oli jo kulkenut
kolme viidennes-osaa matkaansa. Läpinäkymätön utu oli
kahdeksanviidettä tuntia ollut levitettynä valtameren yli. Jos tämä sumu
olikin eduksi Delphinille, se kun kätki hänen syrjällisiltä silmiltä, niin
se kumminkin esti tähystäjät pitämästä tarkkaa silmää isommalle alalle

merta, ja Delphin olisi, aavistamattansa, tainnut purjehtia niin
sanoakseni kyljetysten niiden alusten kanssa, joita se tahtoi välttää.
Tämäpä juuri olikin nyt tapahtunut, ja kun merkki aluksen näkymisestä
annettiin, oli se ainoastaan kolmen peninkulman päässä tuulen puolella.
Saalingille tultuansa näki hän selvästi ja kirkkaasti ison yhdysvaltalais
korvetin, joka kulki täydellä höyryllä. Se piti kurssiaan Delphiniä kohti,
estääksensä tätä menemästä.
Tarkasteltuansa korvetin liikenteitä, kapteini taas astui kannelle alas ja
käsketti ensimäisen perämiehen luoksensa.
-- Mr Mathew -- sanoi hän -- mitä luulette tuosta aluksesta?
-- Minä luulen, kapteini, sen yhdysvaltalaislaivaston alukseksi, joka
pitää epäluuloja tarkoituksistamme.
-- Niin niin, sen kansalaisuutta ei käy kauemmin epäilykseen
paneminen -- lisäsi James Playfair.
Samassa silmänräpäyksessä nosti korvetti Yhdysvaltioiden tähditetyn
lipun kahvelin alle ja laukaisi kanuunan.
-- Kehoitus meille noudattamaan esimerkkiä -- sanoi Mathew. --
Nostakaamme lippumme mekin. Emme tarvitse sitä hävetä.
-- Mitä hyvää siitä on? -- kysyi James Playfair. -- Lippumme ei anna
meille mitään suojelusta eikä estä heitäkään tahtomasta meitä tervehtiä.
Ei, antakaa mennä eteenpäin!
-- Ja niin pikaa kuin voimme -- jatkoi Mathew -- sillä jos silmäni eivät
pety, niin olen nähnyt tuon korvetin ennen jossakin Liverpoolin
tienoilla, jossa se piti valppaalla silmällä siellä rakennettavia aluksia.
annan niskani taittaa, jos ei seiso Iroquois peräpeilin yläsyrjässä.
-- Onko se hyvä purjehtija?
-- Paraita Yhdysvallan laivastossa.

-- Kuinka monta kanuunaa on sillä? -~ tahdeksau!
-- Eikö sen pahempi!
-- Älkää kohautelko olkapäitä, kapteini -- sanoi Mathew vakaisella
äänellä. -- Niistä kahdeksasta kanuunasta toinen on kuusikymmenen
naulainen kanssilla, toinen satanaulainen kannella, ja molemmat
rihlatut.
-- Tuhat tulimmaista -- sanoi James Playfair -- ne ovat Parotin kanuuuia,
jotka kantavat kolme peninkulmaa.
-- Niin, ja kentiesi vähän päällekin, kapteini.
-- Entäs sittekin, nuo kannunat olkoot sata tahi nelinaulaisia ja ne
kantakoot kolme peninkulmaa tahi viisisataa kyynärää, niin se on yksi
ja sama, kun puskemme vauhtia tarpeeksi asti kovaa välttääksemme sen
kuulia. Me tahdomme näyttää tuolle Iroquois'ille, kuinka tehdään, kun
ollaan rakettu pakoon pääsemään. Parempaa valkeata!
Mathew vei ensimäiselle masinistille kapteinin käskyn, ja ennen pitkää
tuprusi sakea savu aluksen torveista.
Tämä ei tuntunut olevan korvetin mieleen, sillä se antoi Delphinille
merkin pysähtyä. Mutta James Playfair ei huolinut varoituksesta eikä
muuttanut kurssia.
-- Nyt -- sanoi hän -- saamme nähdä, mitä Iroquois aikoo tehdä. Nyt
sopii sen hyvin koetella satanaulaista kanuunaansa ja nähdä, kuinka
pitkälle kantaa. Eteenpäin niin vahvalla höyryllä kuin suinkin!
-- Ei liene se kauan kohteliaalla tavalla meitä tervehtimättä.
Kajutan katolle palattuansa tapasi kapteini miss Halliburtin istumassa
siellä kaikessa huolettomuudessa lähellä käsipuuta.
-- Miss Jenny -- sanoi hän -- tuo korvetti, jonka näette tuulen päällä,
todenmukaisesti tulee ajamaan meitä takaa, ja koska se on meitä
puhutteleva kanuunanpaukkeella, niin saan tarjota teille käteni

saattaakseni teidät hyttiinne jälleen.
-- Minä kiitän teitä niin paljon, herra kapteini -- vastasi tyttö, katsellen
tätä nuorta miestä -- mutta minä en pelkää kanuunan kutia.
-- Mutta se voi, vaikka matka on pitkä, olla vähän vaarallinen.
-- Oi, minä en olekaan kasvatettu pelkuritytön tavoin. Amerikassa
totutaan kaikkeen, ja minä vakuutan teitä, että Iroquois'in kuulat eivät
saa minua laskemaan päätäni alas.
-- Te olette urhoollinen, miss Jenny.
-- Pitäkää minua urhoollisena,