Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 6

sinulla on vastaamista? -- kysyi kapteini, joka tuskin voi
hillitä vihastuksensa.
-- Ei mitään -- vastasi Crockston.
-- Ja mitä sinulla on tekemistä täällä laivassa?
-- Ei mitään.
-- Ja mitä nyt odotat minulta?
-- En mitään.

-- Kuka sinä olet? Amerikalainen kuten nämä kirjeet näyttävät
osoittavan.
Crockston ei virkkanut mitään.
-- Passari -- sanoi James Playfair -- annata hänelle viisikymmentä
huimausta pampulla. Kenties hänen kielensä kahleet kirpoavat. Vai
mitä itse luulet, Crockston.
-- Kyllähän nähdään -- vastasi John Stiggsin eno silmiänsä
räpähyttämättä.
-- Työhön käsiksi! sanoi passari.
Kun tämä käsky oli annettu, riensi kaksi vanhaa matruusia riisumaan
Crockstonilta hänen villapaitaansa. He olivat jo kaapanneet tuon
hirmuisen aseen käteensä ja kohottivat sen tämän onnettoman hartioita
kohti; kun John Stiggs, kalpeana ja näännyksissä, hyökäsi kannelle.
-- Kapteini! huusi hän.
-- Oh! Tuossa on meillä hänen sisarensa poika.
-- Kapteini -- jatkoi nuorukainen, töin tuskin voiden malttaa mieltänsä
-- mitä Crockston ei ole tahtonut sanoa, sen sanon minä. Minä en ole
salaava, mitä hän vielä tahtoo salassa pitää. Joo, hän on Amerikalainen,
ja niin olen minäkin. Kumpikin olemme viholliset orjapuoluelaisille,
mutta emme suinkaan semmoiset, jotka olisimme tulleet pettämään
Delphiniä ja jättämään sitä Yhdysvallan laivoille.
-- Mitä siis teillä on tekemistä täällä? -- kysyi kapteini kovalla äänellä,
tarkasti silmäillen tuota nuorta salausten tietäjää.
Tätä arvelutti hetkisen aikaa vastaisiko, mutta sitte sanoi hän vakaalla
äänellä:
-- Kapteini, haluaisin puhutella teitä kahdenkesken.
John Stiggs'in tätä pyytäessä James Playfair piti alinomaa silmänsä

häneen luotuina. Nuorukaisen lempeät kasvon-murteet, hänen
erinomaisen myötätuntoinen äänensä, hienot ja valkoiset kätensä, joita
päällesivelty lika ei voinut saiata, suuret, vilkkaat ja samalla uskolliset
silmänsä -- kaikki nämä saattivat kapteinin perin toisiin ajatutsiin.
Johnin ilmoitettua pyyntönsä, Playfair katsahti terävästi Crockstoniin,
joka kohautti olkapäitänsä. Sitte loi hän kysyvän silmäyksen
nuorukaiseen, joka hämäytyi siitä, ja sanoi tämän ainoan sanan:
-- Tule!
Johu Stiggs seurasi kapteinia perälle laivaa, ja James Playfair sanoi,
avatessaan hyttinsä oven, nuorukaiselle, jonka posket olivat kalpeina
liikutuksesta:
-- Olkaa hyvä ja astukaa sisään, miss!
Kun Johnia tällä tavoin puhuteltiin, aikoi hän punastua, ja kaksi suurta
kyyneltä kiilui hänen tahtomattansa hänen kauniissa silmissänsä.
-- Olkaa huoleti, miss -- sanoi Playfair lempeimmästi kuin taisi -- mutta
olkaa hyvä ja sanokaa, mitä seikkaa saan kiittää siitä, että nyt olette
tässä laivassa?
Neiti epäröi vähän aikaa vastaisiko, mutta kapteinin silmäys rohkaisi
hänen mielensä ja hän päätti puhua.
-- Herra kapteini -- sanoi hän -- minä haluan tavata isäni Charlestonissa.
Kaupunki on piiritettynä maan ja meren puolelta. En tiennyt kuinka
pääsisin, ennenkuin kuulin Delphinin aikovan rikkoa piirityksen. Minä
tulin tähän laivaan tavalla kuin tiedätte, ja minä pyydän teitä antamaan
anteeksi, että niin olen tehnyt ilman teidän luvattanne, sillä varmaan
ette olisi suostuneet anomukseeni.
-- Aivan varmaan -- vastasi James Playfair.
-- Siis tein oikein etten teiltä pyytänytkään -- jatkoi tämä nuori tyttö
lujemmalla äänellä.

Kapteini laski kätensä ristiin, käväisi kerran hytin ympäri ja seisahtui
sitte.
-- Mikä nimenne on? -- kysyi hän.
-- Jenny Halliburtt.
-- Jos noudatan adressia niissä kirjeissä, jotka on tavattu Crockstonin
papereissa, niin isänne on Bostonista?
-- Niin on, herra kapteini.
-- Pohjoisvaltion mies on siis etelän kaupungissa, sillä aikaa kuin
Yhdysvaltiot käyvät tulista sotaa?
-- Isäni on otettu vangiksi, herra kapteini. Hän oli Charlestonissa, kun
ensimäiset kutit laukaistiin kansallissodassa ja kun liittolaiset
karkoittivat Yhdysvallan sotaväen Sumter-linnasta. Isäni valtiolliset
mielipiteet saattivat hänen orjapuolueen vihattavaksi, ja vastoin kaikkea
oikeutta hän kenraali Beauregardin käskystä vangittiin. Minä olin
silloin Englannissa, käymässä erään sukulaisen luona, joka nyt on
kuollut, ja yksinäni, ilman muuta tukea kuin Crockston, perheemme
uskollisin palvelija, tahdoin hakea isäni ja hänen kanssansa käydä
vankeuteen osalliseksi.
-- No, mikä mies isänne Halliburtt on? -- kysyi James Playfair.
-- Rehellinen ja kunniallinen sanomalehden kirjoittaja -- vastasi Jenny
uljaasti -- Tribunen arvoisimpia aputoimittajia ja joka rohkeimmasti on
mustain puolta pitänyt.
-- Orjuuden hävittäjä! -- huudahti kapteini kiivaasti. -- Yksi niitä
miehiä, jotka, ollen orjuutta hävittävinänsä, ovat peittäneet maansa
verellä ja rauniolla!
-- Herra kapteini -- vastasi Jenny valjehtuen -- te puhutte pahoin
isästäni! Teidän ei pitäisi unhottaa, että olen yksinäni täällä häntä
puollustamassa.

Vieno punastus lennähti kapteinin otsalle, ja hän vihastui, mutta
häpesikin samassa. Kenties hän aikoi vastata tälle nuorelle tytölle mitä
ajatteli, mutta hänen onnistui hillitä itsensä, hän avasi hytin oven ja
huusi:
-- Johnson! Tästä lähtein tämä hytti kuuluu miss Jenny Halliburtille.
Panettahaa minulle rippumatto kajutan perimmäiseen osaan. Sen
enempää en tarvitse.
Passari katseli suurin silmin tuota nuorta miestä, jota puhuteltiin naisen
nimellä, mutta meni James Playfairin merkin johdosta tiehensä.
-- Ja nyt, miss, olette kotonanne -- sanoi Delphinin nuori kapteini, ja
astui ulos hytistä.

IV.
Crockston osoittaa valtaviisaan kykyä.
Kohta tuli koko laivaväestö tietämään miss Halliburtin historian, eikä
ujostellut Crockstonikaan sitä kertoa. Kapteinin käskystä oli hän
päästetty pelivärkistä irti, ja pamppu oli taas päässyt tavalliselle
paikallensa.
-- Kaunis eläin -- sanoi Crockston -- erittäinkin kun ojentaa kauniin
käpälänsä.
Irti päästyänsä meni Crockston kanssiin, otti pienoisen matkalaukun ja
vei sen miss Jennylle. Tämä nuori tyttö taisi nyt jälleen pukeutua