Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 5

James Playfair olikin tehnyt kaiken mitä oli voinut
aluksensa nopeuden eteen, juuri sitä varten ettei häntä saavutettaisi.
Kuinka lieneekin tämän asian laita ollut, niin laivalla pidettiin tarkkaa
vahtia, ja vaikka oli kylmä, oleskeli mies alinomaa mastossa, valmiina
antamaan merkin pienimmästäkin purjeesta taivaanrannalla. Yön
tullessa antoi kapteini mitä tarkimmat menetyskäskyt likimmäiselle
miehelleen, mr Mathewille.
-- Älkää antako saman tähystäjän kovin kauan olla saalingilla -- sanoi
hän. Pakkanen on kiihtynyt, ja silloin ei olla tarkkoja vahdinpidossa.
Muuttakaa siis usein väkeänne.
-- Se on tietly, kapteini -- vastasi Mathew.
-- Minä esitän teille erittäinkin Crockstonin siihen paivelukseen. Se
veitikka sanoo itsellään olevan erinomaisen tarkan silmän, ja meidän
täytyy panna se koetteille. Antakaa hänelle aamuvahdinpito. Hän silloin
hyvin tarvitsee valpasta silmäänsä sumussa. Jos jotakin merkillistä
tapahtuu, uiin antakaa minulle tieto.
Tämän sanottuansa meni James Playfair hyttiinsä. Mathew käsketti
Crockstonin luoksensa ja ilmoitti hänelle kapteinin käskyn.
-- Aamulla kello 6 aikona sinä menet tarkastuspaikallesi perämaston
tankosaalingille.
Crockston antoi murinan kuulua, jonka muka piti merkitä myöntävää
vastausta, mutta tuskin oli Mathew kääntynyt häneen selin, ennenkuin
hän jupisi muutamia sauoja, mahdottomia ymmärtää, ja lopuksi
huudahti:

-- Mitä tuhat tulimmaista hän tarkoittaa tuolla perämaston
tankosaalingillaan?
Samassa tuli hänen turvattinsa John Stiggs hänen luoksensa.
-- No, kuinkas sinun laitasi on, rakas Crockstonini? -- kysyi hän.
-- Kylläpä hyvästi -- vastasi merimies väkinäisesti hymyillen. -- On
vain yksi asia, joka...
-- Mikäs vain se on, ystävä-parkani? -- kysäisi John, silmäillen
Crockstonia vilkkaalla kiitollisuuden tunnolla.
-- Joo -- jatkoi Crockston -- kun ajatellen, että minun tällä iälläni pitää
olla merikipeä! Mikä raukka minä olen! Mutta toisinpäin se kääntyy! Ja
sitte on eräs perämaston tankosaalinki, joka saattaa sormeni
saivaristoon.
-- Rakas Crockston, ja se on minun tähteni, kuin?...
-- Teidän ja hänen tähtensä -- vastasi Crockston. -- Mutta siitä älkää
mitään virkkako. Pankaa toivonne Jumalaan, hän ei teitä hylkää.
Näillä sanoilla erosivat John Stiggs ja Crockston, mutta tämä
jälkimäinen ei nukkunut, ennen kuin näki turvattinsa panneen levolle
siihen ahtaasen hyttiin, joka oli hänelle annettu.
Kello 6 aikana aamulla nousi Crockston ylös mennäksensä
vahtipaikalleen. Hän meni kannelle, ja Mathew antoi hänelle käskyn
kiivetä ylös ja pitää tarkkaa vahtia.
Crockston näytti näistä sanoista joutuvan vähän ymmälle, mutta teki
viimein päätöksensä ja lähti menemään perän puoleen.
-- No minne menet? huusi Mathew.
-- Sinne minne käskitte minun mennä -- vastasi Crockston.
-- Minä käskin sinun mennä perämaston tankosaalingille.

-- No, sinnehän olenkin menossa -- vastasi matruusi vähintäkään
hätäytymättä ja astui yhä vain perää kohti.
-- Näyttää kuin tekisit piikkaa minusta? -- huudahti Mathew vihaisesti.
-- sinä aiot hakea perämaston tankosaalinkia etumastosta. Näytätpä aika
maa-moukalta, joka tuskin osaat panna seisinkiä tahi tehdä pleissiä.
Millä lossilla olet seilannut? Ylös perämastoon, nauta, ja paikalla.
Vahtimatruusit, jotka kuultuansa Mathewin sanat olivat juosseet
paikalle, eivät voineet olla nauramatta kohtikurkkua, nähdessään
keskikannen sivulle palanneen Crockstonin tyrmistyneen katsannon.
-- Pitääkö minun -- sanoi hän, katsellen mastoa, jonka huippu katosi
aamusumuun perin näkymättömäksi -- pitääkö minun kiivetä tuonne?
-- Pitää -- vastasi Mathew -- ja joutuen! Pyhä Patrik auta! Joku
Yhdysvallan alus olisi ennättänyt syöstä keularaakansa taklinkiimme,
ennenkuin tuo laiskuri on ehtinyt paikallensa. No, kuinka käypi?
Crockston kapusi sanaakaan virkkamatta työläästi relingille. Sitte alkoi
hän vätystellä väylingeitä myöten niin kömpelösti kuin suinkin voi
ajatella ja niinkuin se, joka ei osaa käyttää käsiään eikä jalkojaan.
Päästyänsä perämaston märssille hän tuohon paikkaan pysähtyi, sen
sijaan että olisi keveästi keikahuttanut itsensä ylös, ja kaappasi kiinni
köysistä niinkuin olisi päätänsä huimannut. Mathew, jota enin mokoma
kömpelyys hämmästytti, nousi viimein vihan vimmaan ja käski hänen
tuossa paikassa astua alas.
-- Tuo jätkäle -- sanoi hän passarille -- ei ole ikäpäivinään ollut
matruusina. Johnson mene katsomaan mitä hänellä on laukussaan.
Johnson meni heti väen kanssiin. Sillä aikaa Crockston vaivoin kapusi
alas, ja kun toinen jalkansa luiskahti, koukkasi hän kiinni erääsen
jouksevaan köyteen ja niin pudota möksähti kannelle.
-- Jahnus, nauta, makean veden purjehtija! -- huusi Mathew
lohduttaaksensa häntä. -- Mitä sinulla täällä Delphinissä on tekemistä?
Sinä olet sanonut olevasi kelpo merimies;, etkä tiedä edes eroittaa

perämastoa etumastosta. Mutta siitä tahdomme hiukan puhella
keskenämme.
Crockston ei vastannut mitään, vaan kääntyi selin, valmiina, niinkuin
näytti, kärsimään jos mitä. Samassa palasi kapteinin passari.
-- Tämä -- sanoi hän Mathewille -- oli kaikki, minkä löysin hänen
kapineissaan: lompakko sisältävä kirjeitä, jotka näyttävät
kummallisilta.
-- Anna tänne! -- sanoi Mathew. -- kirjeitä, Yhdysvaltioiden
vapaamerkeillä varustettuja. "Mr Halliburt Bostonista!" Orjuuden
hävittäjä! Yhdysvallan puolustaja! Katala, et siis olekaan muu kuin
pettäjä? Sinä olet väärillä ilmoituksilla keinotellut itsesi tänne laivaan
meitä pettääksesi, mutta älähän, asiasi on kohta päätökseen saatettava ja
sinä saat maistaa yhdeksän-häntäisen kissan kynsiä. [Cat of nine tails,
yhdeksästä nahkaliinaata tehty patukka, jota paljon käytetään
Englannin laitvastossa.] Passari, anna kapteinille sana, ja me toiset,
odottaessamme, pidämme tarkalla silmällä tätä riiviötä.
Kuultuansa nämä ystävälliset lauseet, Crockston irvisti rumasti, mutta
ei avannut suutansa. Hän sidottiin pelivärkkiin kiinni, jossa ei voinut
liikuttaa käsiänsä eikä jalkojansa.
Muutamain minuuttien perästä sen jälkeen lähti James Playfair
hytistään ja tuli pelivärkille.
-- No -- mitä