Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 4

-- Niin tosiaankin, se on tavallista. Toinen ei lähde jos ei toinenkaan.
-- No mikä sitte sisaresi poika on?
-- Viisitoista vuotias poika, vasta-alkaja, jonka tahdon harjoittaa
ammattiin. Hänellä on erinomaisen hyvä tahto ja hänestä kerta tulee
kelpo merimies.
-- Kuulepas, rakas Crockston -- huudahti kapteini -- lunletko Delphiniä

miksikään laivapoikain koulupaikaksi?
-- Meripojista älkää pahoin puhuko -- virkahti merimies. -- Yksi oli,
josta tuli amiraali Nelson, ja toisesta tuli amiraali Franklin.
-- Tuhat tulimmaista, ystäväni -- vastasi James Playfair -- sinäpä puhut
mieleni mukaan. Otapa siis tänne se sisaresi poika, mutta jos en hänen
enostaan löydä sitä oivaa miestä, joksi hänen väität, niin eno saapi
minun kanssani tekemistä. Mene nyt ja tule tunnin perästä takaisin.
Crockston ei käskettänyt itseänsä kahdesti. Hän kumarsi joksikin
kömpelösti kapteinille ja oli muutamilla askelilla taas rantasillalla.
Tunnin perästä tuli hän taas laivaan sisarensa pojan kanssa. Tämä oli
neljä- tahi viisitoista vuotias poika, kasvultaan vähän hento ja heikko,
ujo ja arkamainen muodoltaan, joka aivan vähän muistutti enon
jyrkkätietoisuutta ja ruumiinvoimia. Crockstonin täytyikin muutamilla
hyvillä sanoilla rohkaista häntä.
-- Kas niin, ole jäykkänä vain -- sanoi hän. -- Tuhat tulimmaista, eihän
täällä ole ketään, joka tahtoisi syödä meidät, ja päällisiksi saatamme
vielä mennä tiehemme, jos niin tahdomme.
-- Ei, ei -- vastasi nuorukainen -- ja Jumala meitä varjelkoon!
Samana päivänä olivat matruusi Crockston ja jungmanni John Stiggs
Delphinin laivaväkeen mönsträtyt.
Seuraavana aamuna kello 5 aikana olivat höyrypannut täydessä työssä,
tärisyttäen kantta. Höyry pursusi vinkuen henkiläppäin kautta. Lähdön
hetki oli läsnä.
Melkoinen ihmislauma tunkeili, vaikka tämä oli varhain aamulla,
rantasilloilla ja Glasgowin sillalla. Tahdottiin, näetsen, vielä kerta
hyvästellä tätä rohkeata höyryä. Vinceut Playfair oli tullut syleilemään
veljensä poikaa, kapteini Jamesiä, ja hän käytti itsensä tässä tilassa kuin
kehutun hyvän ajan vanha romalainen. Hän säilytti sankarillisen
mielenmaltin, ja kaksi navakkaa suun-antoa veljenpojalle todistivat
tarmokasta sielua.

-- Mene, James -- sanoi hän nuorelle kapteinille -- mene pian ja tule
vielä pikemmin takaisin. Mutta ennen kaikkea, älä unhota käyttää
tilaisuutta hyväksesi. Myö kalliisen, osta hyvällä hinnalla, ja setäsi on
sinua kunnioittava.
Näiden kehoitus-sanain perästä setä ja veljenpoika erisivät toisistaan, ja
kaikki sivulliset lähtivätt laivasta.
Tällä silmänräpäyksellä Crockston ja John Stiggs oleskelivat toistensa
vieressä sivulla kantta, kun ensinmainittu arveli:
-- Hyvästi menee! Kahdessa tunnissa olemme aavalla merellä, ja minä
toivon hyvää tällä lailla aljetusta reisusta.
Vastauksen asemesta John likisti hänen kättänsä. James Playfair jakoi
nyt viimeiset käskynsä ennen lähtöä.
-- Onko meillä tarpeeksi asti kova höyryn voima? -- kysyi hän
ensimäiseltä perämieheltä.
-- On, kapteini -- vastasi Mathew.
-- Hyvä, nakatkaa kiinnitysköydet irti.
Käsky toteltiin hetikohta. Ruuvit pantiin liikkeelle. Delphin pyyhkäisi
satamassa olevain alusten sivu ja katosi kohta ihmislauman näkyvistä,
joka nyt lähetti sille viimeiset hurrahuutonsa.
Meno Clydeä alaspäin kävi helposti. Tämän joen saatetaan sanoa
syntyneen ihmiskäsien, niinpä mestarin käsien kautta. Joki on, näetten,
kuudenkymmenen vuotisten mudan luomisten ja alituisten perkausten
kautta saanut viidentoista jalkamitan spvyyden, ja leveys kaupungin
rantasiltain välillä on tullut kolmea vertaa suuremmaksi. Tämä masto-
ja korsteinimetsä katosi kohta savun ja sumun sekaan. Vasarain pauke
valinpajoissa ja kirveiden kapse laivaveistämöillä heikentyi vähitellen.
Partickin kohdalla tuli kesähuvituksia ja huviloita tehtaiden ja työpajain
sijaan. Delphin laski hiljaisella koneella salpausten välitse, jotka pitävät
joen pintaa maata korkemmalla, ja monesti hyvinkin ahtaisin

paikkoihin. Tämä haitta ei ole iso, sillä purjehdittavalla joella syvyys
on isompiarvoinen kuin leveys.
Höyry, jota eräs noita Irlannin oivallisia luotsia ohjasi, meni verkalleen
mutta arvelematta meriviittain, kivipatsaiden ja noiden kivihaarukkain
välitse, joille valotornia on rakettu, ahtaiden pääsypaikkain merkeiksi.
Delphin purjehti kohta Renfrew-kauppalan sivu. Clyde kävi nyt
leveämmäksi Kilpatrickin kunnaiden juurella ja Bowling-lahden
edustalla, jonka perukalla avautuu sen kaivannon suu, joka yhdistää
Edinpurin ja Glasgowin.
Dumbarton-linnasta, joka on neljäsataa jalkaa korkea, voitiin sumussa
ainoastaan osapuut eroittaa, ja vasemmalla rannalla keinuivat laivat
Delphinin hyöky-aalloissa. Muutamia peninkulmia eteenpäin
purjehdittiin Greenockin, James Watt'in syntymäpaikan ohitse. Delphin
oli nyt Clyden laskulla ja sen lahden suulla, jonka kautta joki luo
vetensä Pohjoiskanaaliin. Siellä tunnettiin ensimäiset kiikutukset
mereltä, ja Delphin laski pitkin Arran saaren kuvan-ihanoita rantoja.
Cantyren niemi, joka pistää kauaaliin, jätettiin takansa, ja Rathlin saari
alkoi siintää. Luotsi palasi veneessä kutteriinsa, joka laski aavaa merta.
Delphin meni kapteininsa komentamana, pohjan puolitse Irlantia,
alusten harvoin kuljettavaa tietä, ja kohta oli jätetty viimeisetkin
Europan rannikot, ja jo oltiin äärettömällä valtamerellä.

III.
Merellä.
Delphinillä oli hyvä miehistö. Siinä ei ollut merisotamiehiä, vaan väkeä,
joka ymmärsi hyvin laivalla liikehtiä, ja liikehtimisessä oli kaikki mitä
tarvittiin. He olivat navakoita, nerokkaita poikia, mutta kaikki enemmin
tahi vähemmin kauppamiehiä. He himosivat tavarata, ei kunniata.
Heillä ei ollut lippua näyttää tahi kanuunankutilla puollustaa, ja paitsi
sitä laivan koko tykistönä oli vaan kaksi pientä, ainoastaan
merkin-antoon aiottu mörssäriä.

Delphin puski hyvää vauhtia. Se oli semmoinen kuin rakennusmestari
ja kapteini olivat siitä toivoneetkin, ja kohta oli se ulkona Britannian
kulkuvesien rajoja. Muutoin ei voitu keksiä yhtään alusta sillä
äärettömällä valtamerellä. Paitsi sitä Yhdysvallan aluksilla ei ollut
oikeutta ahdistaa Delphiniä, se kun kulki Englannin lipulla. Ne taisivat
kyllä seurata sitä ja estää sitä rikkomasta piirityslinjaa, mutta ei sen
enempääkään.