Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 8

panetteleminen, ja se, ett? mies n?ytti niin innokkaasti ottawan osaa maan tilaan, ja wiimeksi se peloittawa waara, jonka h?n luuli uhkaawan Yrj??, ja joka ei sallinut mit??n wiiwytyst?, kaikki se wihdoin woitti. Yht'?kki? n?ytti h?nen muotonsa walistuwan. H?nen silm?ns? loistiwat kirkkaasti. Suuri ajatus n?ytti ty?skentelew?n h?nen aiwoissansa. H?nen rintansa rupesi nousemaan woimallisesti. Koko h?nen muotonsa sai uuden eloisuuden.
--"Kuulkaa", sanoi h?n hiljaan, "jos saatte tiet?? Yrj? Eeronpojan olopaikan, niin mit? aiotte tehd??"
--"Minulla ei ole kuin yksi ty?, jota woin, joka minun t?ytyy tehd?, se on: tawata h?net pian, saada h?nen kerallansa kokoon suuri aseilla warustettu joukko ja wied? se huomen aamuna wiiwyttelem?tt? Flemingi? wastaan ja ly?d? h?nen matkalla olewa joukkonsa, ennenkuin se ehtii ker?yty? tappeluun. Se on nyt ainoa keino pelastaa is?nmaa joutumasta sotaw?en orjuuteen."
--"Yrj? on t?n? y?n?----."
Anna keskeytti puheensa, n?ytti kuin h?n olisi tuntenut t?ll? ilmoituksellaan pett?w?ns? sen, joka h?nelle oli rakkain maailmassa, n?ytti kuin koko h?nen el?m?ns? onni olisi py?rinyt h?nen kielell?ns?. H?n tahtoi wiel? pid?tt?? sanansa, mutta tunsi itsens? siihen woimattomaksi.
--"Yrj? on t?n? iltana", kertoi h?n j?lleen, "Saloj?rwen kyl?ss? l?hell? Mikkeli?, noin wiisi peninkulmaa t?st?. H?nell? on kerallaan tuhatmiehinen joukko, joka huomenna kohtaa sotaw?en Mikkeliss?."
--"Sitte min? woin pelastaa h?net ja koko Suomenmaan. Te, neitsyt, olette suurimpana syyn? t?h?n pelastukseen; is?nmaanne on kohta kiitt?w? teit? siit?. Fleming joukkoineen tulee ansaan, min? otan h?net wangiksi ja wien h?net Kaarle herttualle Ruotsiin. Tuuli on kohta heiluttawa h?nen luitansa Tukholman portilla, ja taiwaan linnut saawat nokkia silm?t h?nen p??st?ns? ja raadella h?nen ruumiinsa, niinkuin h?n on raadellut t?t? Suomenmaata."
--"Waan luuletteko sen kohtauksen, joka nyt on tapahtuwa teid?n ja sotajoukon w?lill?, tulewan waaralliseksi teille ja Yrj?lle?"
--"Ihan warmaan se niin tulee. Me ehk? jokainen huomenna riipumme kaulastamme hongan oksissa Mikkelin kankaalla."
--"Mit? kummaa puhutte? He olisiwat muka niin jumalattomia?"
--"Se on sotajoukolle paljasta leikki?. Ja muutenkin, toisen tai toisenhan on wuoro kadottaa. Mutta minua he eiw?t kumminkaan wiel? ripusta."
--"Ent? Yrj???"
--"Min? lupaan pelastaa h?net. Mutta min? tahdon samassa antaa h?net teid?n s?ilytt??. Te olette sen jo ennenkin tehneet."
--"Kuinka sitten arwelette?"
--"Min? arwelen, ett? te k?ytte pime?n tultua minun rekeeni. Me olemme wiidess? tunnissa Yrj?n luona ja woimme sopia, miten menettelemme huomenna."
Anna n?ytti pelj?styw?n t?st? puheesta. H?n peitti silm?ns? k?mmeniins?, ollen w?h?n ajan ??nett?, wihdoin h?n paljasti j?lleen n?k?ns? ja katsoi kyynelist? loistawilla silmill??n miehen silmiin; sitten lausui h?n innokkaasti:
--"Mutta woinko min? luottaa rehellisyyteenne? Ettek? w??rin k?ytt?isi minun kewyt=uskoisuuttani?"
--"Min? uskon kuulleenne minusta sen werran, ett? tunnette minulla olewan kodin, miss? nuori rakastettu waimoni minua odottaa, sill'aikaa kuin is?nmaani tarwitsee minun woimiani kaukana h?nest?."
--"Min? tulen. Min? uskallan antaa hyw?n nimeni teid?n haltuunne. Min? olen walmis teit? seuraamaan Mikkeliin, waan lupaattehan saattaa minut Yrj? Eeronpojan luo?"
--"Min? sen wannon ja olen iloinen saada teille osoittaa palwelustani. Koko maailmaa wastaan min? suojelen teit? kuin omaa lastani."

V.
Sunnuntai aamuna 23 p?iw?n? Tammikuuta oli suuri joukko talonpoikia useasta Sawon pit?j?st? kokoontunut Suursawon eli Mikkelin pappilaan. Pelko ja wapistus oli kuwautunut jokaisen kaswoille, sill? heit? oli kowasti s?ik?ytt?nyt Remoj?rwen tapaus, jossa joukko y?ksi kokoontuneita talonpoikia oli yht'?kki? tullut piiritetyksi suurella sotajoukolla, kenenk??n tiet?m?tt? mist? se oli ilmestynyt ja miten se oli saanut tiet?? talonpoikajoukon y?sijan yksin?isess? kyl?ss?. Heid?n johtajansa ja neuwonantajansa, Yrj? Eeronpoika, oli otettu kiinni, eik? kukaan tiet?nyt, mihin h?n sitten oli joutunut. Muut tupaan kokoontuneet oliwat palaneet siihen ulkoa p?in sytytettyyn tuleen.
Piiritt?w?n sotaw?en joukossa oli n?hty er?s mustawerinen ruma mies, sotaherran puwussa. Sama herra oli my?s t?n? aamuna n?hty pienen joukon keskell? ratsastawan kirkolta pohjoiseen p?in. Talonpojat pelk?siw?t Remoj?rwen tapauksen uudistumista pappilassa, johon he oliwat kokoontuneet, ja sent?hden ei kukaan tohtinut pysy? huoneissa.
T?ss? s?ik?yksess? ei tiedetty muuta neuwoa kuin l?hett?? er?it? miehi? sotap??llikk?jen luo Sairilaan, ilmoittamaan, ett? joukko oli walmis heitt?m??n aseensa ja toiwoi puhutella sotaw?en esimiehi?. Nyt odotettiin paraillaan n?iden l?hettil?iden palaamista.
Noin puolen p?iw?n aikaan tuliwat l?hettil??t takaisin. He toiwat sen sanoman, ett? sotaw?ki tahtoo n?hd? heid?n antautuwan wapaaehtoisesti ja odotti waan, ett? heitt?isiw?t kaikki aseensa pois.
T?m? sanoma rauhoitti joukon. Aamulla hankitut keih??t, nuijat ja pyssyt heitettiin pois ja odotettiin waan sotaw?en tuloa, ett? saataisiin sen esimiehelle wied? ne walitukset, joita warten he oliwat l?hteneet liikkeelle.
Pian n?htiin suuri sotajoukko l?hestyw?n pappilaa, jonka kiersi ahtaasen keh??n. Muutamia wankia oli sotaw?en keralla ja ne sy?stiin my?s piirin sis?puolelle talonpoikien joukkoon.
--"Me olemme pelastetut", sanoi yksi wangituita joukolle. "Sowinto on jo p??tetty. Sotaw?ki l?htee majoituksestaan Sawosta. Jokainen antautukoon waan sotaw?en waltaan. Meid?n aikomuksemme on woitettu ja me saamme palata rauhassa kotiimme."
Er?s p??llikk? l?hestyi silloin joukkoa ja lausui:
--"Sawon miehet, turha on taistella kuningasta wastaan. Teid?n kaikki anomuksenne owat jo edell?p?in my?nnetyt. Antakaa siis pois aseenne ja palatkaa sitten kotiinne."
Muutamat wiel? ep?iliw?t, katsellen ymp?rill??n aseissa olewaa sotaw?ke?. Silloin astui er?s mies joukosta esiin ja antoi pyssyns? ensimm?iselle upserille, joka seisoi pappilan portilla. Koko joukko teki kohta samaten.
Kun wiimeinen ase oli annettu pois, kajahti ilmassa karkea komento??ni. Piiritt?w? sotajoukko sy?ksyi paljastetuin miekoin joukon p??lle ja alkoi kauhistawalla tawalla hakata sen sekaan. Aseettomat Sawolaiset kaatuiwat kuin hein? wiikatteen edess?. R?ykk?j? werisi? ruumiita makasi pihalla ja yh? wiel? kalisiwat miekat. Weri juoksi jo