Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 9

wirtanaan ja hyytyi suuriin yl?nteisin.
Ei ollut en?? monisatahenkisest? joukosta kuin er?s kymmenkunta miest? j?ljell?, jotka juoksenteliwat kuin suden ajamat lampaat py?weleins? edess?. Yksi heist? oli yritt?nyt murtaimaan piiritysjoukon l?pi, komentawan herran ja sotamiehen w?litse. Usea miekka yht'aikaa oli samassa osoitettu karkulaan p??t? kohti; mutta ennen kuin yksik??n ehti iske?, pelj?ten satuttawansa p??llikk??, oli toinenkin este tullut onnettoman karkulaisen ja h?nen wihollistensa w?liin. Muori naisihminen wallasw?en waatteuksessa oli sotajoukon takaa kenenk??n huomaamatta sy?ssyt juuri piirist? ulos p??sseen pakolaisen wastaan ja pusertanut molemmat k?siwartensa h?nen ymp?rilleen.
Er?s sotamies nosti miekkansa ja heristi sill? leikatakseen yhdell? woimallisella iskulla karkulaismiehen ja naisen yhteen puristuneet p??t, kun wieress? seisowa h?mm?stynyt sotaherra pikaisesti tarttui sotamiehen miekkaan ja seisautti uhkaawan siwalluksen.
Nuoren naisen silm?t oliwat k??nnetyt sotaherraa kohti.
--"Ilkka!" huusi h?n niin, ett? kaikki ymp?rill? olijat sen kuuliwat.
Kamala nauru kuului silloin joukosta.
--"H?n huutaa awuksensa Ilkkaa", sanoiwat kaikki, jotka oliwat kuulleet neidon huudon.
Upseri tarttui neidon k?teen, weti sen irti miehest?, jota se piteli ja kuiskasi:
--"Anna, te suotte warmaan minulle anteeksi w?h?isen petoksen, jota wirkani on pakoittanut minua k?ytt?m??n. Min? olen kuninkaan kapteni Kola Ludowski, ja t?m? Yrj? Eeronpoika, jonka olette saattaneet minun k?siini, on nyt minun wankini. Kuningas ja h?nen korkea maaherransa Klaus Fleming palkitsewat teid?n intonne."
Anna h?mm?styi. H?n weti k?tens? pois Kolan k?dest? ja tahtoi j?lleen puristua kiinni Yrj??n. Mutta pari sotamiest? oliwat tarttuneet h?neen ja riuhdaisseet h?net pois Annan k?sist?. Ja, kun Anna k??ntyi katsomaan, sotamiehet oliwat jo sitoneet Yrj?n k?det sel?n taa wahwoilla k?ysill?. Annan silmist? n?kyi suurin inho petollista upseria kohtaan. Mutta n?hty??n Yrj?n katoawan sotamiesten joukkoon, oli ep?toiwo ja murhe kohta tullut t?m?n ensimm?isen tunteen sijaan. H?n n?ytti kokonaan murretulta.
T?ss? ep?toiwossa ja tuskassa h?n waipui Kolan jalkoihin, ja kyynelwirta herahti h?nen silmist??n. Halweksuminen ja inho oliwat kadonneet h?nen kaswoiltaan, ja koko naisellinen hempeys oli wallannut h?nen olentonsa.
--"Min? annan teille anteeksi, min? unhoitan sen petoksen, jolla olette kohdellut minun lapsellista mielt?ni, mutta luwatkaa minulle s??st?? h?nen henkens?. Min? kuolen t?h?n teid?n eteenne, jos ette sit? tee; tahi ottakaa minun heikko henkeni ja antakaa h?nen el??."
--"Anna", sanoi Kola, nostaen itkew?n neidon yl?s, "teid?n rukouksenne min? jo olen my?nt?nyt ennen kuin sen olen kuullut. Yrj? seuraa wangittuna minua Turkuun. Mutta waan yhdell? ehdolla: ett? te Anna, hyw? Anna, my?s seuraatte mukana sinne. Muutoin min? en woi ta'ata mit? tapahtuu. Minulla on k?sky h?net hirtt??; teid?n l?sn?=olonne, teid?n suloiset silm?nne waan woiwat wietell? minut tekem??n wastoin kuninkaan k?sky?. Lupaattehan tehd? niin?"
--"Min? lupaan sen. Min? en woi en?? h?nest? erota. Mutta woinko Turussa tawata Flemingin?"
--"Min? saatan teid?t h?nen eteens?. Turwautukaa kokonaan minuun."
* * * * *
Sill'aikaa kuin t?m? tapahtui sotamiespiirin ulkopuolella, oli wiimeinen sis?puolella olewan nuijamiehen p?? katkennut. Er?s upseri tuli papin kanssa ulos portaalle, ja ymp?rill? olewa sotajoukko paljasti p??ns?. Pappi awasi kirjan ja luki rukoukset. Wiimeksi h?n luki kiitokset Jumalalle siit? suuresta woitosta, jonka kuninkaan sotaw?ki oli t?ss? woittanut. Mutta papin silmiss? oli silloin kyyneleit?, ja h?nen ??nens? wapisi.
Muutamia minuuttia sen per?st? oli sotaw?ki h?winnyt, paitsi niit?, jotka saiwat toimekseen haudata pihalla makaawaa joukkoa. Hyytynyt weri ajettiin wiimeksi lapioilla haudattujen p??lle ja kaikki peitettiin mullalla. Kuoleman hiljaisuus oli tullut ?sk?isen h?lin?n sijaan. L?hes kolmesataa miest?, jotka ?sken wiel? oliwat olleet t?ydess? miehuuden i?n ripeydess?, makasi j??tyneiden turpeiden alla. Heid?n leskens? ja turwattomat lapsensa, is?t ja ?idit eiw?t wiel? tienneet mit??n t?st? onnettomasta kattauksesta, waan puheliwat heist?, ik??n kuin el?wist?, joiden palaamista waan odotettiin.
Flemingin joukko oli tiell? saanut sanoman Mikkelin werisest? tapauksesta ja heti k??ntynyt takaisin. Se oli muutamia p?iwi? sen per?st? uudelleen Turussa. Kola Ludowski oli pienemm?n joukon kanssa l?htenyt matkaan wasta seuraawana p?iw?n?. H?nt? seurasi wanki kowasti raudoitettuna. Kola oli tahtonut Annan istumaan wiereens? rekeen, mutta h?n ei saanut h?nt? siihen mill??n houkutuksilla enemm?n kuin peloituksillakaan.
H?n uhkasi hirtt?? wangin, mutta sek??n ei en?? auttanut, sill? Anna oli huomannut Kolalla olewan k?skyn wied? heid?t molemmat wangittuina Turkuun. Sill? tawoin Anna sai er??n sotamiehen ajamaan kerallaan.
Hirmuisesti h?n sai kuitenkin k?rsi? t?ll? matkalla. Joka seisauspaikassa h?nen t?ytyi kuunnella kawalan Puolalaisen wiettelyksi?, sotamiesten irstasta puhetta ja niiden raakaa k?yt?st?. Kun h?n silloin muisti kotoansa tai ajatteli, mik? h?nt? ja Yrj?? odotti Turussa, h?n puhkesi katkeraan itkuun. Mutta kyyneleet eiw?t huojentaneet sit? painoa, joka nyt kuin raskas kiwi painoi h?nen rintaansa. Terweyden puna katosi aina enemm?n h?nen kaswoiltansa, ja kuta enemm?n matkan p?? l?heni, sit? kalweammiksi h?nen kaswonsa oliwat muuttuneet. Kokonaan w?syneen? h?n wihdoin perille saawuttuaan n?ki edess??n Turun linnan harmaat synke?t kiwisein?t.

VI.
--"Mutta mit? aiotte nyt tehd? sille nuorelle tyt?lle, jonka toin Mikkelist??" kysyi Kola Flemingilt?, joka tyytyw?isen? k?weli edes takaisin linnan salin lattialla, kuunnellen puolalaisen sotilaansa kertomusta Sawon tappelusta.
--"Se on minusta hywin w?h?p?t?ist?, sitten kuin kerran Yrj? Eeronpoika, Suomenmaan p??roisto, on k?siss?mme. Meill? on ollut kyll? tekemist? miestenkin kanssa, sent?hden, Kola, min? arwelen, ett? p??semme puolta w?hemmill? wihollisilla, kun pysymme yst?win? naisille, tai w?hint?in emme tahdo heit? tahallamme wihollisiksi."
--"Min? teen kaikki, mit? waan k?skette."
--"Sin? woit wied? h?net waimoni luo. H?n saa muutaman wiikon lew?t? t??ll?; min? annan sill'aikaa tiedon h?nen is?llens?, ett?