Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 7

erehtynyt, sin? olet kuullut w??rin."
--"Mutta min? en erehtynyt, neitsyt. H?n tiesi teid?n nimenne, h?n sanoi sen minulle selw?sti, ja ett? h?n tahtoi teit? n?hd?."
--"Ja sin? sanoit h?nt? rumaksi."
--"H?n on tuskin ihmisen n?k?inen, musta, hirmuisen musta, h?nen silm?ns? ja kulmakarwansa, jotka nen?n w?litse juoksewat kaarena yhteen ja pimitt?w?t h?nen n?k?ns?. niin synki?ksi, ett? min? wapisen wiel? nytkin."
--"Ja h?n tahtoi minua puhutella kahden kesken?"
--"Mutta teid?n on mahdoton j??d? sellaisen kanssa kahden kesken; h?n peloittaisi teid?t kuolijaksi."
--"Tied?tk?, Elli, miss? ?itini on?"
--"Se se onkin pahin asia, h?n meni lukkariin ja wiipyy kaiketi siell? koko illan."
--"Ent?s is?ni?"
--"H?n istui wiel? ?sken kammarissaan kirjoittamassa."
--"Kuuletko, Elli! Min? arwelen, ettei tuo tuntematon kuitenkaan woi tehd? minulle mit??n pahaa."
--"H?n woipi teid?t kuristaa, h?n woi musertaa teid?t rautakourillaan; luullakseni h?nell? oli kotkan ter?w?t kynnet."
--"Sin? olet hywin lapsellinen, Elli! Kun h?n kerran puhui suomea, niin h?n ei woi olla muu kuin meid?n kansalaisiamme, yht? hywin kuin jokainen Saloj?rwen asukas, jos h?n olisikin Pohjanmaalta tai Sawosta tai muualta. Sanoithan, ett? h?n tiesi minun nimeni!"
--"H?n woi olla noita; tiet?j?--huh! min? en tohdi en?? palata h?nen luoksensa."
--"Sin? olet pieni hullu, Elli parka, ja synti on niin pelj?t? wiattomia ihmisi?. Saata wieras t?nne saliin. Min? tahdon n?hd? h?net."
T?t? Annan puhetta seurasi wakainen katsaus. Elli j?i ??nett?m?ksi ja odotti wiel?, mutta wihdoin h?n k??ntyi oween ja meni.
W?h?n ajan per?st? Anna kuuli salin owen hiljaa awautuwan, ja h?n laittausi my?s j?tt?m??n kammarinsa.
Astuessaan saliin, Anna tunsi joka j?senens? w?risew?n. Ensimm?inen, mik? h?nt? siell? kohtasi, oli l?pitunkewa silm?ys, joka w?l?hti h?nelle siell? odottawan wieraan pime?st? muodosta, jonka h?m?r? oli tehnyt wiel? pime?mm?ksi. Annan pelko h?wisi kuitenkin pian, sill? seuraawana silm?nr?p?yksen? oli wieraan muodon yht'?kki? walaissut hymy, joka oli lewinnyt h?nen huulillensa ja kaswoillensa juuri kun h?n astui pari askelta pel?stynytt? neitt? kohti.
--"Pyyd?n teilt? anteeksi, neitsyt," sanoi h?n yst?w?llisesti ja sulawalla ??nell?, jossa ei woinut hawaita mit??n teeskentelemist?, "min? pyyd?n teilt? anteeksi, ett? n?in my?h??n tulen h?iritsem??n teid?n hiljaista kotoanne. Mutta te tunnette yht? hywin kuin min?, mitk? rauhattomat ajat meill? nyt on, Jumala paratkoon. Asia, joka on pakoittanut minut t?h?n rohkeuteen, koskee ehk? yhden werran teit? kuin minua."
--"Minua?" sanoi Anna h?mm?styen ja katsoen puhujan silmiin.
--"Min? luulen niin--elk?? pahastuko, neitsyt, min? tunnen teit? jo enemm?n kuin woitte arwata."
--"Min? en woi teit? ymm?rt??," sanoi Anna, salaten huokauksen, joka tunki yl?s h?nen rinnastansa.
--"Yrj? Eeronpoika on----"
Annan kaswot punastuiwat. Mutta punastus katosi ja h?n tuli ?kki? waaleaksi.
--"Min? tahdoin sanoa, ett? Yrj? Eeronpoika on--minun yst?w?ni", sanoi wieras. "Me olemme kauan yhdess? johdattaneet sit?--tunnettehan mit? kuninkaan sotaw?ki on n?ihin aikoihin tehnyt? Miten se on ry?st?nyt rauhallisia kotiamme----. Me olimme yhten? Ilmajoella, min? olen se kuuluisa----"
--"Jumalan nimess?, ken te olette?" huusi Anna, lewotonna katsoen puhujan silmiin.
--"Te olette warmaankin kuulleet puhuttawan Ilkasta", jatkoi wieras, "siit? raiwoisasta talonpojasta, joka on tohtinut ruweta taisteluun kuninkaan sotaw?ke? wastaan, joka ei ole pelj?nnyt henkens? waaraa, asettuessaan Flemingi? wastaan, miest?, jonka edess? kuninkaat ja ruhtinaat wapisewat--sen petturin--maansa wihollisen, sen ihmiswainoojan olen min?, teid?n n?yrin palwelijanne, luwannut masentaa, min?, kirottu ja jo kymmenen kertaa hirtetty, toiset kymmenen kertaa mestattu ja kolmannet kymmenen kertaa kuolijaksi ammuttu Ilkka."
--"Ilkka?" huusi Anna, waipuen istualleen tuolille ja hengitt?en raskaasti.
--"Jumalan t?hden, elk?? puhuko niin kowasti, neitsyt. Min? olen joka paikassa kuin tulisilla hiilill?, minun p??ll?ni riippuu jouhen nen?ss? ter?w? miekka, jonka yksi ainoa waromattomasti puhuttu sana woi pudottaa ja saattaa halkaisemaan p??ni."
--"Ja teid?n asianne minulle?" kysyi Anna hiljemmin.
--"Oli se, etten tiennyt miss? Yrj? Eeronpoika nyt oleksii. Minun on tarwis tawata h?nt?, minun tulee yhdess? h?nen kanssaan musertaa Fleming petturin woima Sawossa. Min? tarwitsen nyt ja h?n tarwitsee minua, muutoin olemme molemmat hukassa. Klaus on kawala kuin kettu, julma ja w?kew? kuin karhu; tiet?k??, neitsyt, jokainen hetki on kallis. Minun t?ytyy wiel? t?n? y?n? puhutella Yrj??. Warmaan te, neitsyt Anna, te, josta Yrj? on puhunut minulle niin paljo hyw??, my?s tied?tte, miss? h?n on t?n? y?n?, miss? min? woin h?net tawata huomen=aamuna?"
Annan syd?n wapisi. Ep?ilys ja pelko oliwat kuwautuneet h?nen kaswoillensa. Mies n?ytti sen hawainneen. H?n katseli pelolla ymp?rilleen ja syw? huokaus tuntui nousewan h?nen syd?mmens? pohjasta.
--"Te ette wastaa mit??n, neitsyt? T?m? siis saa olla wiimeinen y? minulle ja Yrj?lle.--Te ette tunne, ett? Fleming on suuren, nelj?n tuhannen miehisen sotajoukon kanssa matkalla Sawoon. H?nen kerallaan on julma Puolalainen, Kola Ludowski, joka ei anna armoa kellek??n, ei miehille eik? naisille, ei lapsille eik? woimattomille wanhoille. Arwelkaa, ett? heid?n joukkonsa tapaa Yrj? Eeronpojan ja Sawolaiset warustamattomina, heid?n p??ns? owat huomenna listityt kuin nauriit, ja minulla ei ole turwaa koko Suomessa. Koko maa on silloin wallattoman sotaw?en wallassa. T?m? teid?n rauhallinen kotinne ei en?? suojele teit? eik? wanhempianne, kun teid?n is?nne jo on ep?luulon=alainen."
Anna ei woinut kokonaan tukahduttaa ep?luuloansa ja pelkoansa, jotka h?ness? oli synnytt?nyt miehen muukalainen muoto ja h?nen murrettu puheensa. ?sken tullut sanoma Ilkan surkeasta kuolemasta oli h?nell? wiel? tuoreessa muistissa, ja asia tuntui h?nest? mahdottomalta. Mutta toiselta puolen katsoen, h?n ei woinut selitt??, mist? mies woi tiet?? h?nen ja Yrj?n keskuudesta ja muutenkaan niinkin paljon Yrj?st? kuin h?n tiesi. Ja kaikki Flemingin