Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 6

en en?? olisi se Yrj?, jolle olet uskonut syd?mmesi. En suinkaan, min? en rohkenisi sinulle l?hett?? t?t? kirjett?, jos minun olisi mahdollista huoletonna katsella maanmiesteni onnetonta tilaa. Mutta el? sent??n usko, ett? min? toiwon onnistuwani siin?, mit? aikomukseni on tehd?. Minua saattaa odottaa warma kuolema, mutta minua lohduttaa tieto, ett? jokainen henki, jokainen oikean asian puolesta wuodatettu weripisara ennen tai my?hemmin auttaa kansan oikeutta, ja kuolema on suloinen minulle, kun tied?n, ett? sin? rakastat minua ja wuodatat kyyneleen minun haudalleni.
"Se, mit? nyt aion tehd?, on lyhyesti kerrottu. Sin? tunnet, ett? Sawon sotaw?en p??llik?t owat Suursawon pappilassa. Kukaan yksin?inen w?hempi joukko ei tohdi l?hesty? heit? walituksilla, sill? he pelk??w?t jokaisessa tapaawansa nuijalaisia, ottawat kiinni jokaisen ja kuolettawat sen hirweimm?ll? tawalla. Nyt owat Sawon miehet kokoontuneet, ja huomenna heill? on aikomus tuhatmiehisen? joukkona l?hte? t??lt? matkaan. Min? olen, niinkuin woit odottaa, pukeutunut talonpojan waatteisin ja seuraan heit? salaisena p??johtajana, mutta julkisena on er?s toinen, hywin tunnettu talonpoika. N?in suuri joukko kuin olemme, pian ilman aseitta, ilman n?ht?w?? sotaisuuden merkki?, meill? on toiwo rauhassa p??st? sotap??llikk?jen puheille. Kokouspaikaksi on m??r?tty Suursawon pappila. Min? olen siit? jo edelt?p?in kirjoittanut kirkkoherralle, ja h?n on luwannut koettaa parastansa, ett? puheleminen sotaherrojen kanssa woisi tapahtua rauhallisesti. Min? olen suostunut siin? olemaan tulkkina.
"Mutta kaiken t?m?n ohessa, me tunnemme jokainen hywin, ett? meid?n p??mme owat suuressa waarassa. Min? en tied?, mik? wastustamaton halu minussa on syntynyt tawata sinua, Anna, sit? ennen. Wai lieneek? se sent?hden, ett? meid?n aikomuksemme on menn? Turkuun asti, jos emme saa mit??n sowintoa toimeen Suursawossa, ja se uusi waara joka meit? woi kohdata siell?, on ehk? joku salainen syy minun haluuni tawata sinua. Saloj?rwelt? on waan muutamia peninkulmia Suursawon eli Mikkelin pappilaan. Min? toiwon y?t p?iw?t n?hd? sinua sill? tiell? ja saada puristaa sinut rintaani. Mutta se kaikki on Jumalan k?dess?."

IV.
Luettuaan Yrj?n kirjeen Anna luuli lewollisesti woiwansa odottaa p?iw??, jona Yrj? oli tulewa. Mutta, kuta enemm?n m??r?p?iw? l?heni, sit? suuremman ahdistuksen h?n tunsi rinnassaan. H?nen oli wihdoin mahdoton eroittaa ajatuksistaan niit? kuwia, mitk? joka p?iw? el?w?mm?sti liikuttiwat h?nen olentoansa. Turhaan h?n koetteli mieleens? teroittaa sit? tuntoa, ettei mit??n siit?, jota h?n t?ss? miehess? rakasti, muuten olisi woinut l?yty?, ett? Yrj?n p??t?s oli w?ltt?m?t?n, ettei h?n muuten olisi woinut oppia h?nt? rakastamaan ja ett? kaikki siis oli Jumalan sallima kohtaus. Kaikki se ei rauhoittanut h?nt? en??, sekoittawana kummituksena h?n waan n?ki edess??n w?ltt?m?tt?m?n kuoleman, joka odotti Yrj??, joka oli waan muutaman p?iw?nmatkan p??ss?, muutamia peninkulmia Annan rauhallisesta kodosta. Peloittawat unet eiw?t antaneet h?nelle rauhaa ensink??n. Kyyneleet oliwat h?nen ainoana lohdutuksenaan. Ne oliwat h?nen ajan wiettonsa pitkin? talwisina ?in?.
Annan huoli oli sit? katkerampi, kun h?n kotonaan oli pakoitettu peitt?m??n sit? molemmilta wanhemmiltansa. H?nen is?ns? olisi h?net musertanut, jos h?n w?h?nk??n olisi woinut arwata sit? keskuutta, miss? h?n oli Yrj?n kanssa. ?iti taas olisi heti ilmoittanut h?nen salaisuutensa, ei juuri ilkeydest?, waan ajattelemattomuudesta, joka ei tunnustanut maailmassa olewan mit??n salaista, mit??n t?rke??, waan piti kaikki yht? jokap?iw?isen? kuin nekin asiat, joita h?n toimitti joka p?iw? taloudessaan.
P?iw?? ennen kuin Yrj?n piti olla Mikkeliss?, Annan tuska oli tullut kauheaksi. Koko h?nen olentonsa oli yhdess? ainoassa ajatuksessa. H?n oli sulkeutunut kammariinsa ja antanut wanhempainsa luulla, ett? h?n oli w?h?woimainen. H?nen ainoa ikkunansa oli sinnep?in, mist? talwella pellon yli ajettiin pappilaan. Kyyn?swarsin p?yd?ll? ja p?? k?siwarren nojassa, h?n k??nsi kyyneliset silm?ns? ikkunaan p?in. Ilta alkoi pimet?, ja kaikki w?h?inen liike, mik? p?iw?ll? oli n?kynyt tiell?, oli jo tauonnut. Silloin ?kki? ilmestyi musta pilkku nietosten halki kulkewalla tiell?. Annan silm?t oliwat sen tarkanneet, mutta h?n oli wiel? niin h?mmentynyt ajatuksissaan, ettei h?nen henkens? huomannut siin? ilmi?ss? mit??n erin?ist?. Mutta tuo musta pilkku rupesi l?henem??n ja selitt?ytyi hewoseksi ja reeksi, joka suurella pikaisuudella tuli pappilaa kohti. Uusi tunto tunkeusi Annaan, ja silm?nr?p?yksess? h?n hypp?si seisalleen ja j?tti kammarinsa. Waan kohta h?n juoksi j?lleen sis??n ja istuisi yht? lewotonna kuin ennenkin.
--"H?n se ei woi olla," sanoi h?n itsekseen kuuluwalla ??nell?; "h?nen on mahdoton tulla is?ni taloon tai edes sen n?kywiin. H?n on kuolemaan tuomittu, ja joka paikassa h?nt? wainotaan. H?n ei woi tulla. Se on ehk? joku, joka noutaa is??ni sairaan luo."
Anna oli tuskin ehtinyt tulla t?h?n p??t?kseen, kun owi awautui--ja talon piika astui kammariin. Anna wawahti, waan koetti n?ytt?yty? lewolliselta. Piian silmiss? n?kyi jotakin, josta Anna woi arwata jotakin erinomaista tapahtuneen.
--"Elli," sanoi h?n, "ken ajoi ?sken pihaan?"
--"Sit?h?n min? juuri tulin kysym??n. H?n oli waatteistaan n?hden kuin talonpoika, mutta hirmuisen ruma, ett? kun awasi ky?kin owen, olin s?ik?ht?? hengett?m?ksi. Min? luulin h?net roswoksi, ja minua wapisutti, kun waan katsoin h?nt? silmiin. Min? tahdoin menn? sanomaan kirkkoherralle, mutta n?hty??n minun aikomukseni, se hylky tempasi minut kiinni rautakourillaan ja weti p??ni suunsa eteen. Min? olin niin pel?stynyt, ett? tahdoin huutaa, mutta h?n painoi k?mmenens? minun suuni eteen, ja min? luulin h?nen sopottaneen korwaani----tohdinko min? sen teille kertoa?"
--"Hyw? Elli, sano pikaisesti, mit? h?n sinulle sopotti!"
--"H?n sanoi tahtowansa puhutella teit?, eik? ket??n muita kuin teit?, neitsyt."
--"Minuako, Elli? Sin? olet