Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 4

kappelilaisten aikomuksen, rynn?t? sinne majoitettujen sotilaiden p??lle, ja ett? rynt?yshetki jo oli m??r?tty.
T?m? sanoma muutti sotamiesten aikomuksen. Yrj? Eeronpojan etsiminen oli jo seisattunut, ja sotilaat k??ntyiw?t l?himm?isiin taloihin, joissa he raiwosiwat hirmuisesti, kunnes y? heid?t saawutti. Mutta talonpojat oliwat sill'aikaa my?s ker?ytyneet ja astuiwat hajallisena joukkona kirkon kyl?? kohti. Seuraawana aamuna oli tappelu Saloj?rwen kirkolla, jossa useat sotamiehet urhollisesti tapellen kaatuiwat ja t?hteet pakeniwat.
Mutta Yrj? Eeronpoika oli my?s sill? aikaa p??ssyt pakenemaan ja katosi ajaksi Sawonmaan perille.
Martti herran aikomuksiin t?m? tapaus oli tehnyt suuren loukkauksen. H?nen toiwonsa Flemingin yst?wyydest? oli kadonnut, ja h?n syytti siit? nuorta Yrj??, jonka tulo kappeliin oli tuottanut sellaiset tapaukset. H?n uhkasi kostaa, h?n uhkasi tehd? kaikki, saadakseen Yrj? Eeronpojalle kostetuksi h?nen petoksensa. Mutta kun h?n puheli siit? perheellens?, silloin Annan silm?t wesistyiw?t. H?n kiersi hienot k?tens? is?ns? kaulan ymp?ri ja sopotti: "is?, eik? se ole synti etsi? kostaa? H?n saattaa olla wiaton, waikka Klaus herra h?nt? niin wainoo. Onko se mik? rikos kirjoittaa walituskirjaa kansalle, jota kiusataan?"
Martti pappi j?i silloin ??neti, waan h?nen koston uhkauksensa oliwat my?s unhotetut.

II.
Oli syysp?iw?n aamu wuonna 1596. Klaus herra oli wiel? makuuhuoneessaan Turussa. Kaksi h?nen k?skyl?isi??n istui suuressa linnan salissa; molemmat oliwat t?ydess? sotapuwussa, ja pitk?t sotarukkaset riippuiwat nauhassa kummallakin wasemmassa kalwosimessa. He istuiwat melkein wastakkain penkill? ja oliwat kiiwaassa puheessa.
--"Onpa toki kumma, ett? h?nen herruutensa t?n??n makaa niin kauan", sanoi wanhempi sotilas, jolla oli harwa keltawa parta.
--"Taas h?nen herruutensa", wastasi toinen, irwist?en niin, ett? walkeat hampaat w?lkkyiw?t h?nen tuuhean mustan partansa w?list?, ja h?nen tummat silm?ns? n?yttiw?t iskew?n tulta mustien, nen?n p??llitse yhteen juoksewien kulmakarmojen alta.--"Meill? sinulle nauraisiwat wanhat ?mm?tkin, kun kuulisiwat sinun noin meid?n kesken puhellessamme sanowan 'h?nen herruutensa', sill'aikaa, kun is?nt?si makaa yhdell? tawalla kuin min? ja sin?. Ihmiset owat toki maatessaan yhden wertaiset, samoin kuin kuoltuansa."
"Synti on sanoa niin, Kola. Min? kantelin h?nen herruuttansa lapsena syliss?ni; min? olisin silloin woinut h?nt? sinutella, mutta min? en sit? tehnyt, min? sanoin h?nelle aina teid?n herruutenne."
--"Hahaha", nauroi Kola.
--"Mutta min? en koskaan kumarrellut otsaani h?nen jalkoihinsa, niinkuin sin?, Kola, teet joka aamu", wastasi Iiwar.
--"Se on sent?hden, ett? olet yht? tuhma kuin muutkin kansalaisesi. Iiwar, parempi on silm?in edess? olla n?yr? ja matelewa kuin k??rme ja saada sel?n takana seisoa suorana kuin ihminen, kuten itse 'h?nen herruutensa'. Waan te Suomalaiset olette kerran sellaiset. Odottakaa, odottakaa wiel? w?h?n. Klaus herra antaa minulle suuren omaisuuden, min? neuwon sitten teille ihmisen tapoja. Min? koetan, tokko teid?n selk?nne notkistuwat. Minun woimani ulottuu Turusta Tornioon saakka, niin pian kuin Sigismund, suuri kuningas, sen tahtoo."
--"Tied?tk? Kola mit? Sigismund tekee ensi ty?ksens?, kun h?n tulee t?nne?"
--"H?n taittaa sinun niskasi, Iiwar, ja opettaa sen notkistumaan", sanoi Kola.
--"Ei, h?n hirt?tt?? sinut ensi puuhun, niin pian kuin h?n on tullut t?nne", sanoi Iiwar nauraen.
--"Sigismund, suuri kuningas, t?nne?" wastasi Kola. "H?nell? on parempia toimia, kuin tulla n?iden talonpoikien joukkoon! Koko teid?n maassanne ei ole yht??n ihmist?, joka woisi kohdella h?nt? niinkuin alamainen kuningastaan. Sigismund on suuren Puolan kuningas, ja t?m? maa on kuin yksi jalan ala er?maata, joka saastuttaa h?nen pyh?t jalkansa. T?m?n h?n lahjoittaa halwimmalle palwelijallensa, saappaansa puhdistajalle. Ja miss? teill? on ne ruhtinaat, jotka woisiwat kumartua h?nen pyhiin jalkoihinsa? Wai sinunko herruutesi, joka kiusaa kuninkaan sotaw?ke? n?l?ll? talonpoikien tuwissa, wai nuo uppiniskaiset talonpojat, lammaslauma, joka juoksee metsiss? paimenetta?"
Kolan puhuessa awautui owi, ja er?s sotilas astui sis??n. Molemmat k?skyl?iset hyp?htiw?t yl?s. Tulija weti poweltansa suuren kirjeen, ja Kola ojensi k?tens? sit? ottamaan.
--"El?", sanoi sotilas. "Min? en woi antaa t?t? muille kuin h?nen herruudellensa. Miss? h?n on? Ilmoittakaa minun tuloni!"
Iiwarin wiety? sana Flemingille, t?m? tuli ja awasi kirjeen ja k?ski saapuwille tulleen sihterins? lukea sen. Sen sis?llys oli seuraawa:
"Koko Sawonmaa on uudelleen raiwossa; yhdeks?n tuhatta miest? kuuluu olewan l?hd?ss? nuijilla ja keih?ill? warustettuina astumaan Turkua kohti, jonka kapinamiehet uhkaawat ampua raunioiksi. Er?s Yrj? Eeronpoika niminen wiettelij? Pohjanmaalta on yllytt?nyt talonpoikia huutamaan Kaarle herttuata kuninkaaksi tai pyyt?m??n Wen?l?isi? awukseen ja ajamaan kuninkaan sotaw?ki maasta pois. Koko is?nmaa on waarassa."
Flemingin muoto synkistyi. H?n silm?ili pikaisesti l?sn?olewia. Iiwar oli alakuloisen ja lewottoman n?k?inen waan Kolan kaswoille kuwausi milt'ei pilkallinen ilo.
--"Sin? j??t t?nne, Kola!" sanoi Fleming w?h?n mietitty??n; "ja sin? Iiwar k?sket nelj?nnen rakunajoukon olemaan walmiina, sek? warustat hewoseni."
Iiwar meni.
--"Mit? sin? sanot t?st?, Kola?"
--"Min? sanon, ett? jos t?m? olisi tapahtunut Puolassa, kuningas olisi hirt?tt?nyt jok'ainoan talonpojan ja antanut heid?n tilansa uskollisille sotamiehillens?."
--"Mutta sanopas minulle, miten se on mahdollista, ett? tuo Yrj? Eeronpoika weijari aina p??see sotamiesteni k?sist?", kysyi Fleming "Min? pelk??n, ett? siin? on jotakin petosta."
--"Se on hywin yksinkertainen asia", wastasi Kola, kumartaen syw?sti. "Min? olen jo sen perill?. Teid?n herruutenne on liian paljon luottanut Iiwariin. H?nell? on Saloj?rwell? lanko, jolla on ihana tyt?r. Yrj? on muutamia kuukausia sitten h?net n?hnyt, ja he owat tulleet hywiksi yst?wiksi. Iiwar on siit? saanut sukulaiseltansa tiedon ja ilmoittaa nyt teid?n herruutenne jokaisen ajatuksen tyt?lle, joka taas ne ilmoittaa sulhaiselleen: Yrj?lle."
--"Ja sin? tunnet sen etk? ole ennen ilmoittanut minulle sellaista petosta; min? hirt?t?n sinut linnan portin kamanaan."
--"Min? p??sin sen j?ljille