Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 3

tunnen sen enk? ole wirkkanut siit? is?lleni. Min? tunnen ne uskalikkaat, joilla on aikomus se tehd?."
--"Te tunnette sen, te, Anna?"
--"Min? en woisi sit? muuten teille ilmoittaa."
--"Waan mik? minut on tuonut t?nne? Anna, sanokaa, oliko se sattuma wai onni, joka minut toi t?nne? Min? pakenin Ilmajoelta ja eksyin mets??n, tulin tiet?m?tt?ni t?h?n kappeliin ja l?yd?n t??ll? sen, jota olen etsinyt. Anna! enh?n erhety--olethan jo kauan ollut minun!"
Annan muoto oli Yrj?n puhuessa rusettunut ja j?lleen waalennut. Mutta ennenkuin Yrj? p??tti, h?n oli wienosti nojautunut Yrj?n k?siwarrelle. Yrj? k??nsi p??ns? aikomuksessa painaa tulinen suutelo h?nen huulillensa, mutta Anna hypp?si silloin yht'?kki? seisaalleen ja sanoi pikaisesti:
--"Teid?n pit?? t?ll? hetkell? paeta. Te ette woi t??ll? tehd? mit??n muuta kuin antaa henkenne turhaan waaraan. Totelkaa nyt minun neuwoani."
--"Min? en woi paeta, min? en woi j?tt?? t?t? paikkaa."
--"Kuulkaa, minusta tuntuu maa t?risew?n jalkojeni alla. Flemingin ratsujoukko on tulossa, se tuntee teid?t heti--se raatelee kuin tuli, se on saanut tiet?? meid?n aikomuksemme--minun t?ytyy se ilmoittaa-- joutukaa, joutukaa!"
Anna oli tuskin ehtinyt sanoa t?m?n, kun kaksi ratsulaista kirkon takaa lenn?tti t?ytt? nelist? pappilaa kohti. Niiden tie meni pienen puutarhan ohitse, ja sen harwa puistikko ei woinut kuin puoleksi suojella noita kohta nuorta n?kym?st? siwuitse ajajoille.
--"Kaikki on my?h?ist?, me olemme hukassa", lausui Anna. "Waan odottakaa, minulla on teille pelastus. T?ss? on onsi raita, jonka sis??n mahtuu ihminen. Tulkaa, min? peit?n teid?t siihen."
N?in lausuttuaan Anna weti nuoren miehen per?st?ns? puistikkoon ja molemmat katosiwat sinne. Anna oli tuskin ehtinyt ty?nt?? Yrj?n onteen puuhun ja wiskata oksalle kuiwamaan asetetun waatekappaleen puun halkeaman eteen, kun kymmenkunta ratsulaista oli sy?ssyt kahden edell?tulijan per?st? ja piiritt?nyt pienen pappilan huoneet joka haaralta, niinkuin Anna jo edest?p?in oli pelj?nnyt. Nuori tytt? kuiskasi sen jo edelt?p?in Yrj?lle, waroittaen h?nt? liikahtamasta, kunnes saisi h?nelt? siihen luwan, ja juoksi sitten pikaisesti huoneihin.
Kaksi ensimm?ist? sotilasta oli siell? jo nostanut hirwe?n metelin. Martti oli kokonaan s?ik?yksiss?.
--"Min?", sanoi h?n, "olisin peitellyt sellaista ihmist?? Mit? ajattelette?"
--"Meill? on k?sky wangita teid?t ja wied? Turun linnaan, miss? teille on warustettu pimein tyrm?, saarnataksenne petosta sen kiwiseinille."
--"Min? wannon, ett? olen ihan wiaton. Minun talossani ei ole ket??n nuijamiest?."
--"Ja pakolainen teini? Haa, teid?n kaswonne waalenewat."
--"Pakolainen teini?" kertoi Martti wapisewalla ??nell? ja harhaili silmill?ns? ymp?ri salin. H?n oli kohdannut tytt?rens? silm?t, h?n katsoi niihin ja luki niiss?, mik? oli tapahtunut. Annan silmiss? n?kyi pelko ja ep?ilys; mutta niiss? n?kyi yht'aikaa rukous h?nen is?llens?.
Wanha Martti ymm?rsi t?m?n rukouksen ja tuli kauheaan riitaan omassa tunnossansa. "H?n on h?net k?tkenyt tai h?n on h?net auttanut pakoon", arweli h?n.
Siin? ep?ilyksess?, johon Martti herra oli joutunut, n?ytti wihdoin waloisa ajatus yht'?kki? kirkastawan h?nen otsaansa.
--"Pahuus", sanoi h?n, "ei woi koskaan peitty? niin, ettei se wiimein tule ilmi. Yrj? Eeronpoika on piillyt minun talooni tai muualle, teid?n kiiwautenne ja h?nen omat syntins? tuowat h?net wiimein esiin. Sit? wasten ottakaa kaikki, mit? minulla on, se on teid?n wallassanne. K?skek?? awaamaan kellarini, tyhjent?k?? se ja etsik??. Min? en woi tehd? sit? parempaa."
Sotilaat kiiruhtiwat seuraamaan annettua wiittausta. Kellari oli pian awattu ja sen sis?llys etsitty. Mutta mahdotonta oli katsella siell? olewia suuria astioita, maistamatta niiden sisusta.
Wanha moniwuotinen olut teki pian waikutuksensa. Sotilaat oliwat tulleet hywin iloisiksi, ja etsiminen alkoi menn? p??llisin puolin. Annan muoto oli j?lleen tullut iloiseksi. Martti herra waan n?ytti synkistyneen. H?n n?ytti tunnossansa taas olewan riitainen. "Minulla woi olla suurin seurakunta tarjona, jos woin sen karkulaan saada heid?n k?siins?; mutta minusta tuntuu kuin s??lisin tuota iloista nuorta miest?, jonka muut ehk? owat wietelleet", ajatteli h?n.
Anna katseli is?ns? silmiin ja pelj?styi. Mutta heti johtui h?nelle mieleen, ettei h?nen is?ns?k??n woinut arwata Yrj?n olopaikkaa; ja silloin h?nen kaswoillensa taas lewisi huolettomuuden tywen. Waan t?m? oli hywin lyhyt, sill? h?n rupesi taas walkemaan, n?hty??n sotilaiden menew?n puutarhaan. H?n ei tohtinut kuitenkaan liikahtaa, pelj?ten woiwansa jollakin tawalla her?tt?? sotilaiden ep?luuloa. Mutta kauhistus kuwausi h?nen kaswoillensa, kun h?n huomasi, ett? sotilaat oliwat tehneet mustan pilkun raidan oksalla riippuwaan waatteesen.
--"Jokohan he oliwat mit? keksineet?" arweli h?n. H?n ei wiel? ymm?rt?nyt sotilaiden aikomusta. Mutta pian h?n sen ymm?rsi, kun sotilaat astuiwat muutamia askeleita raidasta ja wetiw?t pistolit wy?lt?ns?. Heid?n oli aikomus ampua pilkkaan, jonka oliwat tehneet waatteesen. Warma kuolema odotti Yrj??, jos ei silm?nr?p?yksess? saataisi apua. Anna tunsi syd?mmens? j??tyw?n. Surkealla parkahduksella h?n sy?ksi ulos sotilaita kohti. Silm?n r?p?yksess? h?n oli iskenyt k?tens? jo ojennettuun pistoliin. Se laukesi, ja Anna lankesi sotamiehen jalkoihin.
H?mm?styneen? sotilas j?i seisomaan paikalleen, sill'aikaa kun toinen jo oli ojentanut pistolinsa. Anna hypp?si j?lleen yl?s ja kiljasi:
--"Jumalan t?hden, te olette hukassa. Kuulkaa! Nuijamiehet, koko kappelin talonpojat ker?ytyw?t, te olette heti piiritetyt ... katsokaa ne owat tuolla."
N?in sanoen Anna wiittasi k?dell?ns? joukkoa kohti, joka kirkon luota tuli pappilaan p?in. Se oli er?s hautajaisjoukko, joka oli kauemmin wiipynyt kirkolla ja nyt palasi sielt?.
Mutta Annan wiekkaus auttoi kuitenkin. Sotilaat j?ttiw?t heti puiston. Yrj? oli pelastettu warmasta kuolemasta.
Mutta Annan teko toi onnettoman seurauksen. Sotilaat rynt?siw?t onnettoman hautajaisjoukon p??lle ja alkoiwat hakata sen keskeen. Muutamat miehist? otettiin heti kiinni ja wietiin pappilaan tutkittawiksi. N?m? waromattomasti saiwat ilmoittaneeksi