Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 2

h?nen puheilleen--ja mit? turhaa--ken ei woisi tuntea roswoa, maansa pett?j??, kansan wiettelij??? Min? tunnen h?net heti, Anna, min? sidotan h?net k?ysiin, min? kuristan h?net ja l?het?n h?nen suuruutensa----Mutta mit?s kummaa t?m? on?"
Martin puheen keskeytti ulkoa portaalta kuuluwa laulu. Samassa tuli salin toiselta puolelta piika ja ilmoitti, ett? k?yh? teini tahtoi n?hd? waltoja ja odotti siihen asti portaalla.
Annan posket punastuiwat, mutta l?w?htiw?t j?lleen waaleiksi. Em?nn?n huulille kuwausi taas niiden tawallinen ylenkatseinen iwa. Martti pappi itse meni kiirusilla askelilla owea kohti, awasi sen ja seisattui kuuntelemaan laulua. Anna otti wihdoin muutamia askelia owea kohti ja n?ytti aikowan pilkist?? ulos, mutta h?n seisattui yht'?kki? is?ns? taa, k??nt?en silm?ns? pois ?idist?ns?, joka t?ht?si Annaa.
--"Kuulinhan min? j?rki??n, ettei se ollut h?n", sanoi Anna, huoaten syw?sti.
Laulu loppui pian ja Martti pappi wiittasi teinille sanoen:
--"Astukaa sis?lle, nuori yst?w?. Te tarwitsette wissisti lepoa ja wirwoitusta pitk?ll? matkallanne."
Puhuteltu oli rohkeasti n?yr?ll? kumarruksella tullut saliin ja k?tellyt Martti pappia. H?n oli nuori noin 28 w. ik?inen mies, pitk? ja hywin awokatseinen. H?nen silmiss??n oli jotakin, joka teki h?net jokaiselle, ken h?nt? n?ki, j?rki??n tuttawaksi. Jokainen muisteli h?nt? ennen n?hneens?.
Waihdettuaan er?it? sanoja, tulija pyydettiin ruoalle, ja keskeytynytt? p?iw?llist? jatkettiin.
Wasta istuttua p?yt??n, teinin ja Annan silm?t oliwat kohdanneet toisensa. T?m? ensimm?inen kohtaus olikin syw?. Se nostatti weren Annan poskille ja se n?ytti ensin kuin pelj?stytt?w?n nuorta neitt?. Mutta se oli waan silm?nr?p?yksen tunto. Seuraawana h?nen silm?ns? koko loisto lankesi teinin silm??n, ja molemmat nuoret n?yttiw?t jo tuntewan toisensa. Silloin Martti pappi keskeytti alkaneen silm?puheen, alkaen jutella nuoruudestansa, jolloin h?nkin oli k?wellyt teinin?, Upsalasta Tornion kautta ja halki Suomen. Nuori teini, joka nimitti itse??n, Juosepiksi, n?ytti tarkasti kuunteleman Martin puhetta. Pian oltiin tultu ajan tapauksiin. Nuoren miehen muoto oli yht'?kki? muuttunut.-- h?nen silm?ins? isku oli tullut tuleksi, ja lauseet h?nen suustansa tuliwat ter?wiksi nuoliksi, mitk? pystyiw?t syd?mmeen. Martti pappi k??ntyi katsomaan h?nen silmiins?. Silloin yht'?kki? Juoseppi taukosi, rupesi nauramaan ja sanoi:
--"Te n?ette, ett? Upsalan teinit owat w?h?n entisest??n muuttuneet. Me olemme hywin raiwoisia ja tahdomme yht'aikaa muuttaa nurin koko maailman. Min? luotan, ett'ette pahastu rohkeudestani."
--"En ensink??n", sanoi Martti yst?w?llisesti, "se oli waan er?s ajatus, joka wier?hti p??h?ni, mutta min? sen jo unhotin, teid?n puhe minua huwittaa, ja min? toiwon, ett? lep?isitte moniaan p?iw?n minun luonani."
--"Min? suostun siihen mielell?ni, waikka suurella halulla tahtoisin joutua wanhempieni luo Karjalaan, sill? t?m? aika on lewoton, ja minua huolettaa, miten heid?n on laita siell?."
--"Herra Juoseppi! min? rakastan teit? sen t?hden, ett? n?en teiss? miehen, joka pit?? pyh?n? maassa seisowaa j?rjestyst?. T?n? aikana, Jumala paratkoon, on pahanilkisi? ihmisi?, jotka owat unhottaneet mit? heid?n rauhaansa sopii. Uskotteko, ett? n??st? woipi tuntea sen, joka on asettainut kuningasta ja esiwaltaa wastaan? Min? olen warma siit?, ett? muodosta tunnen jokaisen, ken on kapinallisen Kaarle herttuan puolelta."
--"Todellako?" sanoi Juoseppi, ja h?nen silm?ns? lankesiwat Annaa kohti, joka punastui.
Annan ja nuoren teinin onneksi em?nt? peruutti tuolinsa, joka oli merkkin? p?iw?llisen olewan lopussa. Martti koetti wiel? jatkaa puhettansa, mutta se ei tahtonut en?? sujua. Teini oli tullut ??nett?m?ksi, Anna sen oli huomannut ja antoi h?nelle wiittauksen seurata itse?ns? ulos. Molemmat nuoret j?ttiw?t heti salin ja wet?ysiw?t w?h?iseen puistoon, joka oli pappilan ikkunain alla.
--"Sallitteko minun puhella teille huoleni?" sanoi Anna, heid?n istuttua er??n puun juurelle. "Min? pelk??n, ettette ole se, miksi olette ilmoittaineet."
--"Olisitteko n?hneet salaisuuteni?" sanoi t?m? h?mm?styen.
--"Ensi wilaukselta jo teid?n muodossanne oli jotakin, mik? muistutti minulle----."
--"Siit?, mik? oli kymmenen wuotta sitte. Anna, muistatteko wiel? sen ajan? Muistatteko wiel? nuorta huliwili?, jota er?in? hetkin? n?itte Tukholmassa? Te olitte silloin kaswawa tytt?."
--"Niin, te olette se, joksi teid?t luulin tunteneeni jo ensi wilaukselta?"
--"Yrj? Eeronpoika", kuiskasi teini Annan korwaan. Annan poket waaleniwat.
--"Ja te ette wiel? tunne is??ni?" sanoi h?n, katsahtaen s?ikkyneen? teinin silmiin.
--"Min? tunnen, ett? h?nell? on lanko Turussa, sotaw?ess?, Klaus herran palweluksessa."
--"Se ei ole mit??n," wastasi Anna huolellisesti. "Waan is?ni on niit? miehi?, joiden ajatukset eiw?t koskaan woi erota piirist?, mihin wirka ja olewat olot ne owat supistaneet. H?n ei ole pahasyd?mminen, waan h?n on tuiki armoton jokaista kohtaan, jota Klaus herra wihaa. H?n on tunnollisesti ilmoittanut Turkuun jokaisen, ken t?ss? kappelissa on w?h?nk??n tunnettu mielipiteittens? suhteen--tied?tte warmaan, ett? talonpojat owat t??ll?kin raiwossa. Minua peloittaa, ett? teid?n henkenne on t??ll? waarassa--paetkaa, paetkaa hywin pikaisesti."
--"Anna!" sanoi Yrj?--sill? t?ll? nimell? tahdomme edelleen h?nt? mainita--"Anna," sanoi h?n katsoen neidon silmiin.
Annan posket l?w?htiw?t punaisiksi, ja h?n painoi silm?ns? alas.
--"Anna", kertoi h?n edelleen. "Tunnenko teid?t oikein? Olenko kuullut oikein, mit? t??ll? on minulle kerrottu? Olettehan yksi meid?n puoluetta?"
Anna s?ps?hti.
--"Tunnettehan, mit? wiime aikoina on tapahtunut? Talonpojat owat kapinassa Torniosta Turkuun asti; Sigismundin walta on katkaistawa; Klaus Flemingin aika on lopussa, ja meid?n t?ytyy w?kiwallalla saada se loppuun----"
--"Paetkaa, paetkaa", sanoi Anna wawisten, ja h?nen poskensa oliwat taas rusettuneet. "Jokainen hetki tuo suuremman waaran teid?n hengellenne. Te ette warmaankaan tied?, ett?----"
--"Ett??"
--"Koko kappeli my?s on raiwossa, ja Klaun sotaw?ki woi olla t??ll? huomenna."
--"Ja teid?n is?nne ei siit? tied? mit??n?"
--"Ei mit??n, ei hiiskausta h?n ole siit? kuullut--ja tuo sotilain majatalo ei siit? tied? mit??n--puolisataa nuijamiest? rynnist?? sen tulewana y?n?, min?