Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen

Jutelmia l?helt? ja kaukaa II: Saloj?rwen kukkanen

The Project Gutenberg EBook of Jutelmia l?helt? ja kaukaa II: Saloj?rwen
kukkanen, by Pietari Hannikainen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jutelmia l?helt? ja kaukaa II: Saloj?rwen kukkanen
Author: Pietari Hannikainen
Release Date: March 10, 2005 [EBook #15316]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUTELMIA L?HELT? JA KAUKAA ***

Produced by Tapio Riikonen

JUTELMIA L?HELT? JA KAUKAA II: Saloj?rwen kukkanen
Kirj.
P. Hannikainen
K. Suomalaisen Kirjapaino, Sortawala, 1884.

I.
Oli er?s pyh?p?iw? kes?ll? wuonna 1596. Kirkonmeno oli ?sken p??ttynyt Saloj?rwen kappelissa ja wanha Martti pappi astui w?syksiss? kirkolta pappilaa kohti my?hemmin kuin tawallisina pyhin?. H?nen astuessaan pappilan portaita yl?s, h?nen waimonsa Riitta, noin keski=ik?inen nainen, tuli h?nelle kiiruin askelin wastaan ja milt'ei ly?nyt ter?w?? nen??ns? miehens? otsaan, huudahtaen: "no, wiimeinkin sin? tulet."
--"Niin, sinun on hyw? sanoa wiimeinkin, Riitta, mutta jos tiet?isit miten w?syksiss? min? olen! H?nen herruutensa kuulutukset weiw?t enemm?n aikaa kuin koko muu kirkonmeno. Arwaatko mit? h?nen herruutensa nyt kuuluttaa ymp?ri Suomenmaan?"
--"Jos h?n olisi kuuluttanut sinulle, ett? minun p?iw?lliseni on kymmenesti saanut j??hty?. Nyt se on taas jo ammoin ollut p?yd?ll?."
--"Se on hyw?, Riitta kulta, min? tulen heti mutta h?nen herruutensa kirjoittaa minulle--waikka, Jumala paratkoon, en ole wiel? joutanut sit? lukemaan loppuun ja ehk? lie synti k?yd? lounaalle ja pit?? h?nen herruutensa t?rke? kirjoitus lukematta."
--"On se sitte yht? suuri synti j??hdytt?? ruokakin p?yd?ll?, ja kas se kuin h?nen herruutensa!"
--"Hiljaan, hiljaan, waimo, seinill? saattaa olla korwat."
--"Olkoon sata korwaa, min? w?h?t h?nen herruudestaan."
--"Jumalan t?hden, me olemme hukassa, jos se tulee tietyksi--ja arwaa se, h?nen herruutensa, et woi aawistaa miten tarkoin h?n tiet?? kaikki."
--"Niin, tiet?k??n my?s minun porsaspaistini par'aikaa j??htyw?n p?yd?ll?, ja minusta se on yht? hyw? kuin h?nen herruutensa."
--"Ainakin min? t?ll? kertaa olen siihen wiaton", sanoi Martti pappi, huoaten syw?sti ja k??ntyi panemaan lakkiansa ja sauwaansa nurkkaan. Silloin tuli huoneesen kolmas henki, juosten Martti papille wastaan. Se oli nuori, noin 20 wuoden ik?inen neiti, py?re?, kukoistawa muoto, jota ymp?r?i p?rhe?t kiilt?w?t hiussuortuwat, mitk? kiharoina aaltoiliwat h?nen t?ytel?isille, hienoille lumiwalkoisille olkap?illens?, antaen h?nen werew?lle muodollensa erinomaisen ihanuuden. Mutta kaikkein enimm?n kaunisti h?nen muotoansa sininen silm?pari, josta, h?nen katsahdellessaan wuoroin is??ns? ja ?itiins?, s?ihkyi niin ihmeellinen lumoawa walo, ett? se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka joskus sattui ilmestym??n n?iden muutoin jotenkin hyw?sopuisten wanhempain w?lill?.
--"Terwe tulemastanne, is?," sanoi h?n; suudellen is??ns?.
--"Ja hyw?? huomenta ?iti", sanoi h?n, palawasti suudellen ?iti?ns?.
--"Ja miss? sin? Anna olet wiipynyt koko aamu p?iw?n?" kysyi ?iti, w?h?n nuhdellen tyt?rt?ns?.
--"Aamu oli niin ihana, ja se wietteli minut k?welem??n; min? harhailin pitkin mets?? tuon Saloj?rwen ymp?ri", kertoi Anna.
Kaikki kolme istuisiwat kohta lounasp?yt??n, ja Martti pappi n?ytti pian, miten h?nelle maistui p?iw?llinen niin pitk?n toimituksen per?st? kuin t?m?n p?iw?inen oli,
--"Uskotteko, yst?w?ni", lausui h?n tyydytetty??n ensimm?isen ruokahalunsa, "min? en ole koskaan ennen lukenut sellaista kuulutusta t?m?n Saloj?rwen kirkossa. Te ette wiel? woi aawistaa mit? h?nen herruutensa nyt julistaa."
--"Aina Flemingist? ja yh? Flemingist?, jota joka p?iw? saa kuulla", sanoi Riitta, leikaten eteens? paistia.
--"Sst! hiljaan, Riitta! Se on hywin waarallista, t?n? aikana puhella niin--sill? h?nen herruutensa--"
--"Siin?p?s se nyt on, ihan kylm??, se ei maistu en?? millenk??n", huudahti Riitta rouwa, peitt?en paisti=palaisen takaisin lautaselle. "H?nen herruutensa on pilannut kaikki, h?n on waan kaikkialla h?iritsem?ss?."
--"Riitta, se on synti, se on suuri synti sanoa niin. Sin? et ehk? wiel? tied?, ett? koko maa on t?ynn? meteli?, ja t?m? muutoin rauhallinen Saloj?rwikin,--se on meid?n synteimme t?hden--t?nnekin uhkaa kapinan henki. Saatte sen kuulla, min? luen teille h?nen herruutensa kirjoituksen." N?in sanoen, Martti pappi weti poweltaan suuren kirjeen, awasi sen ja luki puolin saarnaawalla ??nell?:
"Mester Martti! Te tunnette, ett? Pohjanmaa on t?ynn? pahanilkisi? konnia, jotka owat rikkoneet walansa ja pett?neet laillisen kuninkaansa. Sit? pahempi, moniaat Herran palwelijatkin, owat ryhtyneet n?iden roistojen asiaan, ja wietelleet sanankuulijansa. Minun uskolliset sotilaani Kyr?st? tapasiwat yhden, joka nimitt?? itse??n Yrj? Eeronpojaksi, ja joka petollisuudessa meni siihen asti, ett? h?n, minun luwattani ja tiet?m?tt?ni kirjoitti talonpojille walituskirjan, jonka he owat wieneet er??lle kapinalliselle herttualle Ruotsiin. Mutta t?m? maansa pett?j? p??si sotilaitteni k?sist? pakenemaan ennen kuin h?n ehdittiin hirt?tt??. Nyt on teid?n lankonne, joka palwelee minun joukoissani, ilmoittanut minulle luulonsa, ett? t?m? Yrj?, tunnettu konna, roswo, maailman ja kansan wiettelij?, on woinut paeta Sawoon, jossa h?nell? kuuluu olewan wanhemmat ja sukulaisia. Siis, hyw? Martti herra, jos karkulas tulee niille seuduille, elk?? toiwoko n?hd? taiwaan autuutta, jos h?net laskette k?sist?nne muuanne kuin minun sotilaitteni kynsiin. Sellainen on minun ja kuninkaan tahto, ja tiet?k?? nyt sit? wilpitt?m?sti noudattaa. Klaus Fleming, wapaaherra ja Suomenmaan ylimm?inen k?skynhaltija."
--"Mutta is?, mist? tunnette karkulaan? H?nen herruutensa ei wirka mit??n h?nen i?st?ns? ja n??st?ns?."
--"Todella; lapseni, ei sanaakaan h?n niist? wirka. Mutta, Anna, h?n luottaa minun kiiwauteeni, minun uskollisuuteeni ja minun tarkkuuteeni --sill?, n?et sin?, Anna, h?nen herruutensa tuntee minut, h?n antoi minulle k?tt? silloin kuin olin Turussa ja p??sin