Inger, Östråtin rouva | Page 8

kyllä; huonoa ainesta ovat
sukumme nykyään; mutta jos niiden välillä olisi ollut yhteyttä, -- kuka
tietää, mitä olisi tapahtunut? Jos te olisitte voinut pitää yhdessä heitä;
sillä teidän edessänne he olisivat kaikki taipuneet.
INGER-ROUVA.
Helposti voisin teille vastata; mutta te tuskin pitäisitte vastausta
pätevänä. Älkäämme siis enää puhuko siitä, mitä ei muuttaa voi.
Lausukaa sen sijaan, mikä teidät lähinnä toi Östråtiin? Tahdotteko
suojaa? Hyvä; minä koetan kätkeä teitä. Jos jotakin muuta tarvitsette,
sanokaa; te saatte nähdä, että minä olen valmis --
OLAF SKAKTAVL.
Kaksikymmentä vuotta olen ollut kodittomana. Jemtlannin tuntureilla
ovat hiukseni harmaantuneet. Olen elänyt loisena hukalla ja kontiolla.
-- Te näette, Inger-rouva, että -- *minä* en teitä tarvitse; mutta sekä
aatelisto että rahvas kaipaa teitä.
INGER-ROUVA.
Vanha virsi.
OLAF SKAKTAVL.
Niin, se soi ilkeältä korvissanne, sen arvaan; mutta kuitenkin täytyy
teidän se kuulla. Lyhyesti: minä tulen Ruotsista. Siellä on tulossa
levottomuuksia. Taalaissa ne alkavat.
INGER-ROUVA.

Tiedän sen.
OLAF SKAKTAVL.
Pietari Kansleri on mukana, -- mutta salaa, ymmärrätte.
INGER-ROUVA
(hätkähtäen).
Miten?
OLAF SKAKTAVL.
Hän se lähetti minut tänne Östråtiin.
INGER-ROUVA
(nousee).
Pietari Kansleri, sanotte?
OLAF SKAKTAVL.
Hän juuri; -- tai, kuka tietää, ehkä ette tunne häntä enää?
INGER-ROUVA
(puolin itsekseen).
Liiankin hyvin! -- Mutta, sanokaa, pyydän, -- minkä viestin tänne
tuotte?
OLAF SKAKTAVL.
Kun maine levottomuuksista saapui rajatuntureille, jossa silloin
oleskelin, läksin heti Ruotsin puolelle. Saatoin jo aavistaa, että Pietari
Kanslerilla oli sormensa pelissä. Hain hänet käsiini, ja tarjosin apuani
hänelle; -- hän tunsi minut ennestään, kuten tiedätte. Hän tiesi, että

minuun saattoi luottaa, ja sitten -- hän lähetti minut tänne.
INGER-ROUVA
(kärsimättömästi).
Niin, niin, -- hän lähetti teidät tänne, että te --?
OLAF SKAKTAVL
(salaperäisesti).
Inger-rouva, Östråtiin tulee tänä yönä vieras.
INGER-ROUVA
(hämmästyneenä).
Kuinka? Tiedättekö te, että --?
OLAF SKAKTAVL.
Kyllä, tiedän. Minä tiedän kaikki. Juuri häntä tapaamaan Pietari
Kansleri lähetti minut tänne.
INGER-ROUVA.
Häntä? Mahdotonta, Olaf Skaktavl, -- aivan mahdotonta!
OLAF SKAKTAVL.
Puhun silkkaa totta. Ellei hän vielä ole saapunut, niin ei mene pitkää
aikaa, kun --
INGER-ROUVA.
Ei, niin kyllä; mutta --
OLAF SKAKTAVL.

Teille on siis ilmoitettu hänen tulostaan?
INGER-ROUVA.
On. Hän lähetti minulle sanan. Siksi te pääsitte sisään heti, kun
kolkutitte.
OLAF SKAKTAVL.
(kuunnellen).
Hst; joku ratsastaa tietä tänne päin. (Menee ikkunan luo.) Portit
avataan.
INGER-ROUVA
(katselee ulos).
Se on ritari ja hänen asemiehensä. He laskeutuvat jo satulasta pihalla.
OLAF SKAKTAVL.
Se on siis hän. Hänen nimensä?
INGER-ROUVA.
Te ette tiedä hänen nimeänsä?
OLAF SKAKTAVL.
Pietari Kansleri kieltäysi sitä mainitsemasta. Hän sanoi ainoastaan, että
lähetetyn piti kohdata minut Östråtissa kolmantena iltana
Martin-messun jälkeen --
INGER-ROUVA.
Aivan niin; nyt on se ilta.
OLAF SKAKTAVL.

Hänen piti tuoda kirjelmiä. Niistä ja teidän omasta suustanne saisin
tietää, kuka hän on.
INGER-ROUVA.
Suokaa siis minun saattaa teidät vieraskamariin, joka on teille
varustettu. Te kaipaatte virkistystä ja lepoa. Vieraan herran puheille
pääsette pian.
OLAF SKAKTAVL.
No, kuten haluatte.
(Poistuvat kumpikin vasemmalle.)
(Lyhyen pysähdyksen jälkeen tulee Finn varovasti huoneeseen oikealla
olevasta ovesta, katselee ympärilleen, pilkistää ritarisaliin, menee sitten
takaisin ulko-ovelle ja antaa merkkejä joillekuille ulkona odottaville.
Sitten astuvat valtioneuvos Nils Lykke ja ruotsalainen päällikkö Jens
Bjelke huoneeseen.)
NILS LYKKE
(hiljaisella äänellä).
Ei ketään?
FINN
(samoin hiljaa).
Ei ketään, herra!
NILS LYKKE.
Ja me voimme joka suhteessa varmasti luottaa sinuun?
FINN.

Trondhjemin käskynhaltia väitti aina ennen, että olen luotettava.
NILS LYKKE
Hyvä on; niin sanoi hän minullekin. Siis, ensiksikin, -- onko ketään
muuta vierasta tullut Östråtiin ennen meitä tänä iltana?
FINN.
Kyllä, tunti sitten muuan tuntematon mies.
NILS LYKKE
(matalalla äänellä _Jens Bjelkelle_).
Hän on täällä. (Kääntyy jälleen Finnin puoleen.) Tuntisitko hänet
ulkonäöltä? Näitkö hänet?
FINN.
En, eikä häntä ole nähnyt kukaan muu kuin porttivahti, mikäli tiedän.
Hänet vietiin heti Inger-rouvan puheille, ja rouva --
NILS LYKKE.
Niin? Mitä rouva? Ei kai vieras liene vielä poistunut?
FINN.
Ei; mutta rouva on varmaan kätkenyt hänet johonkin omista
huoneistaan, sillä --
NILS LYKKE.
Hyvä.
JENS BJELKE
(kuiskaten).

Siis ensinnäkin vartiat portin eteen; silloin hänet saamme.
NILS LYKKE.
(hymyillen).
Hm! (Finnille.) Kuule, sanopas, onko täältä mitään muuta tietä ulos
kuin portin kautta? Älä nyt noin seiso ja ällistele! Tarkoitan, -- voiko
Östråtista päästä kenenkään näkemättä, kun portti on suljettu?
FINN.
Ahaa; sitä en tiedä. Tosinhan puhuvat salakäytävistä kellareissa; mutta
täällä ei liene ketään, joka tuntisi niitä, paitsi Inger-rouva itse; niin, -- ja
ehkäpä Elina-neito.
JENS BJELKE.
Ohoi, peijakas!
NILS LYKKE.
Hyvä. Voit mennä.
FINN.
Kyllä. Jos sitten minulta jotakin tahtoisitte, niin kolkuttakaa vain tuolla
ritarisalissa toiseen oveen oikealla; minä olen heti tavattavissa.
NILS LYKKE.
Hyvä.
(Osoittaa eteisen oveen; Finn menee ulos.)
JENS BJELKE.
Kuulkaa, -- uskotteko, rakas ystävä ja veli, tästä tuli meille molemmille
nolo sotaretki.

NILS LYKKE
(hymyillen).
Oh, ei minulle, toivon!
JENS BJELKE.
Niinkö vai? Ensiksikin on niukka kunnia ajella sellaista parratonta
nulikkaa kuin tämä Nils Sture. Hulluksiko vai viisaaksi luulla häntä
moisten ilveitten jälkeen? Ensin ärsyttää talonpojat meteliin; lupaa
heille apuaan, kultaa ja kunniaa; -- ja sitten, kun tulee tosi leikki,
puikkii matkaansa, piiloon naisten helmoihin.
Muuten minä, suoraan sanoen, kadun, että noudatin teidän neuvoanne
enkä menetellyt oman pääni