Iltalampun ääressä II | Page 7

etehisess?, kun Hilja tuli kotia.
-- Minulla on sinulle uutinen kerrottavana -- huusi eukko hyv?nen innokkaana -- suuri uutinen, sen saat uskoa. Me saamme uuden asuntovieraan syyskuun alussa, veljeni nuori tyt?r Sortavalasta tulee t?nne. Muistathan sin?, olenhan puhunut veljest?ni, joka on kruununvoutina siell?? Tytt? on ainoastaan seitsem?ntoistavuotias, oikea lapsi ja tulee t?nne veistokurssiin ja Jumala tiesi mit? kaikkia opintoja varten. Luonnollisesti h?n tulee vanhan t?tins? luo asumaan, joka ei ole n?hnyt h?nt? kuin pienn?pahaisna; min? muutan yhden lepotuolin s?nkykamariin, niin se on sill? hyv?, sill? Esteri on yht? kiltti ja vaatimaton kuin is?ns? oli nuorena, siit? olen varma.
Rouva hengitti jo helpommin saatuaan ilmoitetuksi uutisensa, ja Hilja koetti ottaa niin yst?v?llisesti kuin suinkin osaa h?nen iloonsa ja rouvan kanssa suunnitella, miten kaikki j?rjestett?isiin, jotta uudella tulokkaalla olisi hauska ja mukava.
Syyskuun tultua, joka tavallisesti tuo mukanaan el?m?? ja liikett? p??kaupunkiin ja kouluihin tulvivan nuorison, saapui rouva Lindinkin vieras, ujo, nuori tytt?, ruskeasilm?inen impi, jolla hampaat olivat kimaltelevan kirkkaat ja poskissa pienet siev?t kuopat kun h?n veti suutaan puoleksi ujoon puoleksi veitikkamaiseen nauruun.
Hilja otti h?net heti sisarelliseen huostaansa, rouva Lindill? oli h?nelle joka p?iv? uusia lempinimi?, ja vanha Titti unohutti ?rtyisen mielens?, kun Esteri hyv?ili h?nt? pehmoisella k?dell?, sanalla sanoen nuoresta tyt?st? tuli pian koko talon kultasilm?. H?nen tarvitsi vain panna p??ns? kallelleen ja katsoa herttaisesti, niin h?n sai kaikki toiveensa t?ytetyiksi. Onnen myyr?.
Hilja katseli joskus surullisena, vaan kadehtimatta nuorta tytt??, joka oli kuin perhonen, mink? el?m?? eiv?t surut olleet viel? varjostaneet. H?n oli rikkaitten vanhempain ainoa, jumaloitu lapsi, jolle koko maailma hymyili, ja sen vuoksi itsekin aina iloinen kuin auringon s?de. Iloisuudellaan, avonaisuudellaan ja nuoruuden sulollaan vieh?tti h?n kaikkia, joiden seurassa oli. --
Esteri her?tti uutta el?m?? rouva Lindin piiriss?, jossa viime aikoina se oli alkanut olla hiljaista, ja kun Knuut tuli kotia matkaltaan, niin h?nkin -- joka muuten ei ollut mik??n naisseuran mies -- mielell??n puheli tahi laski leikki? nuoren tyt?n kanssa, joka niin helposti punastui ja nauroi niin lapsellisen vieh?tt?v?sti.
Oli oikein hauska syksy heill? ollut, arveli Hilja ja piti sit? Esterin ansiona, ja Knuut vapautui usein iltasin t?ist??n menn?kseen heid?n kanssaan huveihin, sill? Esterin piti luonnollisesti saada huvitella jonkun verran ja n?hd? v?h?n maailmaa ymp?rill??n, Hilja turvanaan, kun t?tins? ei liikkunut miss??n iltasin.
Jouluksi meni Esteri kotia, vaan tuli taas takaisin uudeksi vuodeksi, h?n viihtyi niin hyv?sti erinomaisen t?tins? luona, sanoi h?n; kaikki olivat h?nelle t??ll? niin hyvi?, jopa vanha Tittikin, joka muuten oli taipuisa murisemaan vieraille.
Hilja v?sym?tt? korjaili Esterin hameenhelmuksia ja piti huolta h?nen hansikkaistaan, ja maisteri -- Esteri sanoi jo maisteriksi, kun Gr?nblad juuri suoritteli tutkintojaan -- jopa maisterikin tuhlaili kallista aikaansa valmistaen Esteri? noihin ik?viin oppitunteihin, joita Esterin v?ltt?m?tt? piti ?itins? tahdon mukaan ottaa.
N?m? opinnot olivat todella Esterin ainoa loukkauskivi t?ss? maailmassa, sill? tuo siev? p?? oli hiukan kovanlainen, johon h?n ei saanut pystym??n oppia yht?v?h?n kuin h?n voi est?? poskiaan punastumasta aina, kun Knuut katsahti h?neen. Ja Knuutin katse harhailikin usein ?lapsen? siev?ll? muodolla, samalla kun h?n puoleksi tiet?m?tt??n alkoi huomata, ett? Hilja n?ytti v?h?n vanhentuneelta.
Hiljasta taas h?nen Knuutinsa alkoi kehitty? siksi, mink? h?n mieless??n oli h?nest? kuvaillut tulevankin. H?nest? oli tullut leve?harteinen, pystyp?inen, n?ytti terveelt? ja voimakkaalta ja pienet mustat viikset somistivat h?nt? erinomaisesti. Sit? paitse oli h?n, ennen niin arkaileva ja nyt iloinen ja seurasta huvitettu; k?yt?ksens? oli vapaata ja h?n hymyili kohteliaasti, jolloin n?kyiv?t tasaiset valkeat hampaansa -- ainoat, mik? oli en?? sukuperint?? h?nell?. Hilja sanoi usein piloillaan, ett? Knuutin hymy oli oikein ammattihymy?, jota h?n harjoittelee vastaista tarvetta varten.
Hiljasta oli mieluista n?hd? Knuut vilkkaalla ja puheliaalla tuulella, silloin vasta h?nen mielest??n Knuutin lahjakkaisuus tuli t?ysin n?kyviin, vaan kun Knuut laski leikki? Esterin kanssa, niin oli Hilja joskus hyvin surullinen, kun tunsi olevansa heid?n rinnallaan niin vanha, kuin olisi kuulunut jo eri sukupolveen. Esterille ei oltu koskaan uskottu Hiljan ja Knuutin v?lisi? suhteita, eik? h?n ollut mik??n sieluntuntija, harvoin huomasi asioita pintaa syvemm?lle ja otti ihmiset heid?n sanainsa ja n?k?ns? mukaan. Kev??ll?h?n he aikoivat julkaista kihlauksensa, kun Knuut oli saanut tutkintonsa, joita varten h?n teki ty?t? ?aivan hurjasti? -- niinkuin itse sanoi -- ainoa keino osoittaakseen Hiljalle kiitollisuuttaan oli se, ett? h?n oli ahkera. Vaan niin kovin ankarasti h?n ei ty?skennellyt kuitenkaan, koskapahan joka p?iv? jouti hukkaamaan tunnin tai pari Esterin kanssa Esplanaatikadulla. Hilja, joka ei koskaan valinnut k?velyajakseen puolisp?iv?n tunteja, niin kuin muotiin kuului, mutta oli konttorista ruokatunneille tullessaan pakotettu kulkemaan Esplanaatin l?pi, n?ki heid?t usein k?velem?ss? iloisina ja ylh?isin? v?en tungoksessa ja innokkaasti keskustellen, niin etteiv?t havanneet Hiljaa, joka huomaamattomana tuli n?kyviin ja taas katosi ihmisjoukkoon. He n?yttiv?t Hiljasta niin vierailta kuleksiessaan hitaasti p?iv?npaisteisella kadulla. Ja aina t?m? uudistuva n?ky viilsi ehdottomasti h?nen syd?nt??n. Ei ollut niinkuin olisi pit?nyt olla; h?nen olisi pit?nyt olla Esterin sijalla siin? k?velem?ss? ja viel? k?sik?dess? Knuutin kanssa, niin ett? koko maailma olisi saanut n?hd?, ett? he kaksi kuuluivat toisilleen. Vaan kun h?n ajatteli itse??n iloisessa, loistavassa joukossa vanhassa palttoossaan, joka ompeleista oli jo vaalennut, ja huokeassa hatussaan, niin