oli ollut kumarruksissa useita tuntia.
-- Sinulla varmaan on taas ylim??r?ist? ty?t?. Min? en ymm?rr? mit? sellainen merkitsee, kun sinulla kuitenkin on hyv? virka ja siit? sellaiset tulot.
Hiljan poskille punat nousivat, ja kiivas vastaus oli tulossa huulilla, vaan h?n pakotti itsens? vaikenemaan ja pisti kyn?n p??tt?v?sti taas musteastiaan, jolloin kapteenin rouva Lind otti avainkimppunsa ja meni ruokasaliin j?rjest?m??n teep?yt??.
Hiljan kyn? ratisi taas kiireesti paperilla sivun loppuun, vaan sitte ojentausi h?n tuolissaan ?kki? selk?kenoon ja oikoi j?seni??n. Kapteenin rouva oli oikeassa, Hilja todellakin oli uupuneen ja rasittuneen n?k?inen, ja silmiss? -- jotka olivat suuret ja siniset -- oli raukea tuijottava katse. Veltto ilme ilmestyi vaaleanpunasille huulille, kun h?n hetkeksi antautui lep??m??n, vaan heti h?n taas karkoitti rivakasti uneliaisuuden ja tarttui ty?h?n uudelleen.
Kello ruokasalissa l?i hele?ll? ??nell? kahdeksaa, teekeitti? kirisi iloisesti ja ovella seisoi pieni, kaunisvarsinen kapteenin rouva: -- Tule nyt, tytt?seni, tee odottaa, ja herra Gr?nblad my?skin.
T?ll? nimell? tuntui olevan tenhoisa vaikutus Hiljaan, h?n ty?nsi heti paperit syrj??n, silm?si pikimm?lt??n kuvastimeen sohvan p??ll? ja riensi sitte kodikkaaseen, valoisaan ruokasaliin.
-- Hyv?? iltaa, Knuut! -- Hyv?? iltaa, Hilja! -- Heid?n silm?ns? kohtasivat toisiaan ymm?rretyll? katseella. Heti istuttiin p?yt??n ja iloisen em?nn?n ja h?nen kahden asuntovieraansa keskustelu sujui vilkkaasti.
Kapteenin rouva Lind oli vanhan meriurhon lapseton leski. H?n oli varakas, niin ett? taloudellisessa suhteessa oli riippumaton mist??n, vaan reipas luonteensa ja taipumuksensa iloiseen seuraan -- varsinkin nuorison seuraan -- saattoi h?net aina ottamaan hyvin varustettuun p?yt??ns? ja ?idilliseen hoitoonsa v?hint??n kaksi asuntovierasta kerrallaan.
Neiti Hilja Ojanen ja ylioppilas Knuut Gr?nblad olivat asuneet h?nen luonaan enemm?n kuin nelj? vuotta ja sen vuoksi pidettiin heit? kuin perheeseen kuuluvina -- johon kuului, paitse itse kapteenin rouvaa, my?s pikku Titti, vaaleankeltainen villakoira, yht? pullakka ja py?re? kuin sen em?nt?kin. Rouva Lind vakuutti joka p?iv?, ett? Hilja oli h?nelle kuin oma lapsi ja ett? Gr?nblad oli kiltein poika h?nen asuntovieraistaan, ja kun Hilja er??n? p?iv?n? suurimpana salaisuutena uskoi eukolle, ett? Knuut ja h?n ovat salakihloissa, niin he olivat kapteenin rouvan mielest? -- ?niin siev? pari? ja h?n antoi heille hell?n syd?mens? siunauksen.
Siit? oli jo kolme vuotta, ja tuon tuostakin eukko vilkutti tuttavallisesti Hiljalle silm??, kun olivat kahden kesken, ja kysyi, ?milloin he julkaisevat kihlauksensa?, vaan toinen aina vastasi v?h?n punastuen, ett? Knuut oli viel? ainoastaan ylioppilas ja lukee l??k?riksi, joka kest?? niin kauan; he eiv?t olleet aikoneet julkaista kihlaustaan ennenkuin Knuut p??see kandidaatiksi.
Kapteenin rouva oli avomielinen ja h?nell? oli suuri vastenmielisyys kaikkea salaper?isyytt? vastaan ja pitk?lliset kihlaukset varsinkin olivat h?nelle mielenkiusaksi. Vaan nuorten asiain kanssa h?nell? ei ollut oikeastaan mit??n tekemist?, sen vuoksi t?ytyi h?nen malttaa mielens?, niin vaikeata kuin olikin olla ??neti ja ilmaisematta salaisuus kamreerin rouvalle, joka asui toisessa kerroksessa ja oli h?nen uskottunsa. Kolme vuotta oli rouva Lindist? pitk? aika, vaan Hiljasta meniv?t ne kuin uni; onnellisena ei lue p?ivi?, ja n?m? kolme vuotta olivat olleet iloisinta aikaa h?nen el?m?ss??n.
Yleens? puhuen ei Hiljan el?m?ss? juuri koskaan ollut ylenm??rin ollut iloa tahi p?iv?paistetta. Hiljan vanhempien koti oli k?yh? ja ihan varatonna joutui h?n vanhempiensa kuoltua parinkymmenen vuotiaana maailmaan ansaitsemaan leip?ns?, miten parhaiten taisi.
Onneksi oli h?nell? hyv? k?siala ja oli nopea kirjoittamaan, joten h?nen onnistui aluksi hankkia kirjoitusty?t?; sittemmin k?vi h?n kirjanpitokurssin ja vihdoin saikin paikan muutamassa konttorissa. Palkka oli hyv? ja iltapuhteet olivat vapaata aikaa. T?m? riippumattomuus tuntui kyll? onnelliselta, vaikkakin h?n -- niinkuin moni muukin -- tunsi, ett? koko olonsa riippui h?nen omasta terveydest??n ja ty?kyvyst??n, vaan Hiljan el?m?ll?, kun h?n asuntovieraana muutti toisesta vieraasta kodista toiseen, oli selitt?m?t?n autiuuden leima. Kaikkialla tunsi h?n itsens? vieraaksi, eritt?inkin kun h?n oli umpimielinen ja pysyi vieraana tuntemattomille. Vasta kun h?n oleusi rouva Lindin luo, tunsi h?n mit? kodikkuus on. Ty?ss? ja yksin?isyydess? oli kulunut h?nen nuoruutensa, tuo toivehikas aika, jolle itsekukin asettaa tuhansia mahdollisuuksia seisoessaan sen kynnyksell?, tuo aika, jolloin aavistellen katsoo tulevaisuutta. Hilja oli t?ytt?nyt kaksikymment? kahdeksan vuotta muuttaessaan rouva Lindin luo.
H?n muisti selv?sti sen p?iv?n, eik? se varmaankaan koskaan unohtuisi h?nelt?, sill? silloin n?ki h?n ensikerran Knuutin. T?m? oli solakka, kalpea, v?h?n etukumarainen, silm?ns? olivat kauniit, siniset ja k?yt?ksens? v?h?n k?mpel?, talonpoikaisylioppilas kun oli.
Hilja tunsi heti my?t?tuntoisuutta h?nt? kohtaan, ehk? sen vuoksi, ett? Knuut oli ujo ja seuraa karttava niinkuin h?n itsekin, ja pian alkoi Knuutin persoonallisuus vaikuttaa h?neen tiet?m?tt??n. Hilja rupesi pilollaan opettamaan h?nelle kaikkia pieni? s??nt?j? siev?? k?yt?stapaa varten seurassa ja oli hyvin rohkea tuon itse??n ujomman rinnalla.
Pian h?n my?skin huomasi, ett? ujossa ylioppilaassa piili tavattoman runsaat lahjat; rahvaan lapsi, yksinkertaisissa oloissa kasvanut, vaan oli ominneuvoinsa hankkinut itselleen kaikenlaatuista kirjallisuutta, jota ei ollut ainoastaan lukenut, vaan muodostanut mielipiteit? luetusta. H?n oli ajatellut ja miettinyt enemm?n kuin useat h?nen ik?isens? nuoret miehet, jotka ovat sivistyneist? kodeista, ja h?nen ja Hiljan kesken kehittyi pitk?t keskustelut p?iv?llisp?yd?ss? ajan kysymyksist? ja uudemmasta kirjallisuudesta.
Nuori Gr?nblad, joka t?h?n saakka oli pysytellyt enimm?kseen kamarissaan ja hyvin harvoin noudattanut rouva Lindin yst?v?llist? kutsua ?pist?ytym??n sis?lle ja puhelemaan jonkun hetken iltapuhteiksi?, rupesi v?hitellen kaiken joutoaikansa oleskelemaan naisten luona, miss? ilta kului vilkkaassa keskustelussa tahi hyv?? kirjaa

Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.