Elämästä | Page 8

takaa tehden tuon pienen likaisen pihan, jos mahdollista, viel? entist? pime?mm?ksi. Senk? lie ollut syy vai sateesta yh? liettyneemm?n maaper?n taikka ehk? Matliinskan viinaryyppyjen, ett? Lindstr?mi nyt tuntui seisovan paljo ep?vakaisemmilla perusteilla kuin t?nne tullessaan.
Pime?lle kadulle p??sty??n, jolta ainoakin lyhty jo oli sammutettu, kupsahti h?n tuon tuostakin k?mmeniens? varaan, vaikka hyvin koettikin sein?n vieruksilla pysytell? ja seinuksista varailla.
Pitk? matka h?nell? sent??n ei ollut ... muudan Antipoffin kuuluisia rakennuksia oli l?hell? ja sinne p?in hapuili tuo ryvettynyt miesparkakin kuin vaiston viem?n?. Kotvasen kuitenkin sieti ponnistella ennenkuin talon avonaisen portin kohdalle p??si, siit? ra'ollaan olevalle ovelle osausi ja vihdoin himme?sti valaistuun eteiseen katosi.

II.
T?mm?iseksi se oli Alvar Lindstr?min el?m? nyt k?ynyt. Jos joku noin pari kymment? vuotta sitten olisi uskaltanut h?nelle sanoa, ett? h?n Antipoffissa viel? kerran y?ns? viett??, niin olisi h?n empim?tt? sanojaa vet?nyt korvalle sill? mitalla, ett'ei vain olisi toista kertaa sit? uusimaan mieli tehnyt.
Mutta niin se kuitenkin oli k?ynyt.
Kun h?n lapsena is?ns?, kapellimestarin luona pianon ??ress? istua n?p?tti ja pienill?, hennoilla sormillaan tangentteja n?pp?ili ja toisen kappaleen toisensa per?st? oppi, silloin ennustettiin h?nest? suuria ja toivottiin mestaria. Ja ihmeellinen taipumus h?nell? olikin soitantoon tuolla pienell? Alvarilla. Kun h?n istui siin? soittokoneensa edess? hentona ja soitantoonsa vaipuneena, tumman tukkansa pitk?t suortuvat vaaleille kasvoille valahtaneina ja suuret, miettiv?iset silm?t nuotteihin kiinnitettyin?, silloin katseli h?nt? todellakin kuin mit?h?n ihmelasta.
Ja mik?li vuosia vieri, edistyi nuori Alvarkin taiteessansa. Koulussa h?nell? ei tahtonut mitenk??n edisty?, l?ksyt olivat h?nest? niin tuiki vastenmielisi?. Laskento varsinkin ja mittausoppi, ne ne aivan olisivat h?net itsemurhaan saattaneet, ell'ei aina v?liss? olisi saanut pianon ??reen istahtaa ja Haydnin, Gluckin, Beethowenin ja rakkaan Kjerulfin s?vellyksill? noita ilkeit? numeroita ja mittausopillisia kiukeroita mielest??n haihdutella.
Ja niin tarkoin ne silloin haihtuivatkin, ett? kun niihin taas piti k?siksi k?yd?, katsoa t?llisteliv?t ne nuorta Alvaria niin oudostellen kuin eiv?t ikin? olisi yritt?neetk??n tuttavuutta tekem??n sen v?hemm?n vanhoja tuttuja olleet. Ja silloin se Alvar raukka itkem??n puhkesi ja itki niin katkerasti, ett? ?itikin itkem??n heltyi ja is??kin arvelutti tokko h?nest? ensink??n lukumieheksi oli.
Aikansa kun oli t?t? n?hty ja k?rsitty, tuskausi vanha kapellimestari tuohon alituiseen ruikutukseen ja otti poikansa koulusta pois.
Ja nytk?s ilon ja riemun p?iv?t Alvarille koittivat! Sai istua pianon ??ress? niin kau'an kuin tahtoi ja kun siihen kyll?ysi, sai is?n kamarista hakea muutaman noita sein?ll? riippuvia sievi? viuluja ja is?n opetuksella siihenkin harjoitella. L?ksykirjansa h?n paremmaksi vakuudeksi enimm?kseen vintille kantoi ja isoon arkkuun upotti, mutta laskentovihot ja mittausopin h?n kaikessa hiljaisuudessa er??n? iltana vanhempain poissa ollessa kammarinsa uunissa poltti, ett'eiv?t suinkaan en?? olisi ilkeill? teht?vill??n h?nt? kiusaamassa!
Kun is? sitten sesonkiaikana soittajaisia antoi tai muitten antamissa k?vi, sai Alvarkin aina seurata muassa, sill? nyt oli is? ainakin huomannut, mihin poika kykeni ja halusi, ja h?nen taipumustaan ohjaamaan ruvennut. Ja kes?isin? aikoina taas, kun is? soittokuntaansa ulkoisalla johti, Kaivopuistossa, Kapellissa tai jossakin muualla, silloin istui h?n aina jossakin l?heisyydess? ja tarkkaavana kuunteli.
N?in h?n kasvoi, kehittyi ja mieheksi varttui. Is?ns? johtamassa soittokunnassa h?n jo oli tehokkaana j?senen? ja olipa itsekin jo s?veltelem??n yritellyt ja niist? useilta ihmettely? ja kiitosta saanut.
Mutta t?h?n h?n ei tyytynyt. H?n halusi pois syntym?kaupungistaan, jonnekin ulkomaan soitanto-opistoon, jossa kyky n?ht?isiin ja nero tunnustettaisiin. Ja kun h?n tapasi nuoria kotimaahan palaavia taiteilijoita, ja heilt? kuuli kertomuksia ulkomailta, Pietarin ja Leipzigin konservatorioista, Rubinsteinist?, Scharvenkasta y.m., silloin s?dehtiv?t nuo mustat silm?t tummain kulmien alta ja innostuksen tulta tupruivat. Is??ns? h?n sitten kotiin tultuansa aina ahdisteli ja rukoilemalla rukoili, ett? p??st?? h?net jonnekin muualle oppimaan ... kyll? h?n n?ytt?isi ansaitsevansa is?n luottamuksen ... ja jonkun ajan kuluttua kuuluisana palaisi!
Is?, joka itse oli tuollainen nuorra ollut ja suurella riidalla taipumustaan saanut seurata, my?ntyikin vihdoin Alvarin pyynt??n. Pietariin h?n p??sisi, siell? n?et oli is?ll? tuttavia, joille h?n voi suosittaa poikaansa. Mutta kauan ja vakavasti h?n t?t? neuvoi ja varoitteli suuren kaupungin viettelyksist?, ennenkuin l?htem??n laski. Nuorella ja hyv?nn?k?isell? (t?ss? tunsi Alvar punastuvansa) ja intohimoisella taiteilijan alulla oli niin paljo vaaroja v?ltett?v?n? tuollaisessa oudossa maailmassa, ett? tarvitsi ponnistella kynsin hampain pystyss? pysy?kseen. Vaan ehk?p? h?nen halunsa soittoon oli niin suuri, ett? se kaikki voitti.
N?in puheli tuo vanha kapellimestari poikaansa asemalle saattaessaan. Ja ?iti seurasi mukana ja itke? tihutteli tiet?m?tt? oikeastaan, mink? vuoksi. Sen h?n vain tiesi, ett? erota t?ytyi rakkaasta pojastaan, ja siin? oli h?nelle kyll?ksi. Ja kun asemakelloa kolmannesti soitettiin ja kondukt??ri alkoi katsastaa l?htevi? olivatko jo junalla, silloin ?iti parka oikein ??neen itkem??n purskahti eik? pojastaan erota tahtonut. H?nest? tuntui kuin olisi h?n nyt viimeisen kerran poikaansa syleill? saanut, sill? jos h?n el?isikin, kun t?m? palajaa, niin oli kai tuo iso maailma jo h?net vieroittanut ja toisellaiseksi tehnyt.
Kimakasti juna viimeisen kerran vinkasi ... kolisten ja ratisten alkoivat rattaat eteenp?in py?ri?, ensin hiljempaa, sitten vinhemmin... Ihmiset koettivat ensin k?yt?v?? pitkin astellen seurata sit? ja viel? viimeisi? j??hyv?issanoja vaihtaa, mutta kauan eiv?t sit?k??n voineet tehd? ... j?lelle j?iv?t kuin j?iv?tkin ... nen?liinojansa taskuistaan kaivoivat ja huiskuttaa alkoivat ja p??ll??n ny?kk?ill?... Hetken sit?kin vain kesti ... pian eteni juna ... yhten? rominana hietapenkerett? T??l?n lahden