Elämästä | Page 7

hiljainen tihkusade vihmoi n?et ehtimiseen taivaalta. Senp? t?hden ei ihmisi?k??n t?n? iltana paljo n?kynyt soittoa kuuntelemassa ja nekin, jotka tulivat, toimittausivat kiireen vilkkaan katon alle, tilasivat lasin l?mmint? "tuutinkia", kuumennettua punssia tai muuta sellaista, ett? ollenkaan tarkenisivat. Eiv?tk? viel? siihenk??n tyytyneet, vaan k?skiv?t numerorintaisen viinurin tuoda jonkun noita tavallisia raanuja, joita Kappelissa istujat kolkolla s??ll? k??reiv?t s??riens? suojaksi.
Mutta tuo pitk??n ja kuluneeseen mustaan p??llysnuttuun k??reytynyt olento se vain istui hyypeyksiss??n kovalla ja m?r?ll? penkill?ns?. Soiton mukaan huojui h?nen hinter? ruumiinsa edestakaisin ja irvottaviin keng?n rajoihin tukittu jalkansa l?i tarkkaan ja s?ntilleen tahtia soiton mukaan.
Ja sik?li kuin kiihkeni s?velten kieli, sik?li kuin loitsivat torvet intoa ja tunteiden kuohahduksia kertoivat, sik?li vertyi tuo ny?kk??v? ruumis ja elostuivat nuo laihat, kellert?v?t kasvot. Riipuksissa oleva p?? kohosi vihdoin my?skin ja silloin vasta voi huomata h?nen syv?lle vaipuneet silm?ns?.
Olisittepa n?hneet, kuinka kiihkein? ne kimmeltiv?t syyt?en s?teit? mustista kuopistaan noiden sydenkarvaisten kulmien alta! Ne antoivat syrj?isenkin aavistaa, mik? intohimojen ahjo ja py?rre tuossa laihassa ryysyisess? olennossa alkuaan oli mahtanut olla ja mik? tuli siell? viel?kin leimusi.
Vaan kun soitto taukosi, kyyk?hti h?n taas entiseen asemaansa ik??n kuin h?veten ?skeist? rohkeuttaan. P?? vaipui takaisin nuokuksiin ja sormet, jotka my?skin olivat ?sken eloon virkistyneet, luihottivat taas pitkin?, laihoina, suonikkaina ja kuultavina kostuneella polvella. Ja kun h?n toisinaan k?tens? nosti ja sormillaan pitk?? ja tuuhean mustaa tukkaansa harasi, n?kyi r?yhistyneen hian suusta laiha, suonikas ja karvainen k?sivarsi.
N?in h?n siin? kytr?tti iltakauden tihkusateessa ja syysvilussa tuntematta kumpaistakaan, kuten n?ytti.
Ja kun soittajat illan tullen torvensa mustiin verhovaatteisiin peittiv?t, ja harmaita sarkaviittojansa tiivimp??n kiinnitt?en uneliaina l?htiv?t astumaan tiehens? ja iloitsivat loppuneesta p?iv?ty?st?, silloin huokasi tuo yksin?inen, milt'eip? ainoa kuulija, niin syv??n ja pitk??n kuin olisi h?n siten aikonut surunsa syys-illan sumuun kerrassaan puhaltaa.
Ja sitten h?nkin takkinsa liepeit? paremmin ymp?rilleen kokoili, ty?nsi laihat kellert?v?t k?tens? vastakkaisiin hian suihin ja selk? kumarassa pitkill? harppauksilla poistumaan l?hti.
Kiireesti sivuutti h?n vastaantulijoita ja kun puistokadun p??h?n p??si, poikkesi siit? kaupungin laiteille viev?lle poikkikadulle. Keskuskaupunkia h?n oikein n?ytti pelk??v?n, niin arasti ja pelokkaasti h?n siell? liikkui, mutta mit? enemm?n h?n syrj??n p??si ja kaupungin laiteita l?heni, sen kodistuneemmaksi h?n n?ytti itsens? tuntevan ja varmistuvan olennossaan.
K?ynti ei en?? ollut niin kuumeentapaista eik? askeleet niin rient?vi?. Ajatuksiinsa vaipuneena h?n kulki ja niiss? el?v?n n?ytti.
R?hin? ja viulun vingutus er??st? valaistusta huoneesta h?net ?kki? ulkomaailmaan palauttivat. K?yntins? seisauttaen ja p??ns? ikkunaan p?in kallistaen h?n tarkkaan kuunteli. Vaan hetkisen p??st? jo p??t?ns? pudistellen kiiruhti matkaansa.
"Huono tahti, huono tahti ... ep?selv?t ??net ... ja kelvoton soittaja ... ensikertalainen tai dilettantti ... korvaa puuttuu ... ja musikaalista tunnetta..."
N?in mutisi h?n poiketessaan yh? likaisemmalle syrj?kadulle, jonka kivett?m?n ja mutaisen maaper?n syksyinen sade oli liejuksi lioitellut ja liukkaaksi. Mutta siit? ei n?kynyt huolivan miesparka, eteenp?in vain tarpoi, kunnes muutaman likaisen talon portista sis??n pujahti.
Pime? ja liejuinen oli piha ... ihan hyllysi ja litisi jalkain alla. Ei olisi ?kkin?inen t??ll? mihink??n osannutkaan, mutta kulkijalle n?kyiv?t paikat olevan tuttuja. Suoraan h?n tiens? matalalle ovelle ohjasi, jonka viereisest? ikkunasta valo punaisen verhon l?pi himme?sti tunkeusi, ja ovelle kun p??si, kolkutti pari kolme kertaa, ett? komahteli.
"Kuka siell?!" ?r?hdettiin sis?lt?.
"Onpahan muudan. Onko Matliinskalla viinaa pari ryyppy? ja joku leip?pala?" kysyi laiha mies s?vyis?sti.
"Aina tuota lie sen verran, ett? Lindstr?mi l?mpim?n saa ... Vaan onko sit? rahaa?"
"On ... on joku lantti ... p??st?k??h?n sis??n, Matliinska ... minulla on kylm?, ett? hampaat lokattaa!" rukoili h?n yh?.
Ovi avattiin.
"P??st?nh?n min?, kun rahaa lienee ... ja Lindstr?min varsinkin, mutta sitten pit??kin Lindstr?min soittaa se myrskylaulu, jota miesvainajani aina lauloi..."
"Viuluni on siis viel? teid?n hallussanne?..."
"Miss?p?s se muualla lie ... eih?n tuo rema n?y kellek??n kelpaavan..."
"Hyv? se, hyv? se ... ehk?p? kohta saankin niin paljo kokoon, ett? voin sen lunastaa", urahti viluinen miesparka ovesta livahtaessaan.
"Haha-haha!" nauroi vanha ?mm? ilke?sti, "niinh?n se on Lindstr?mi jo sanonut senkin seitsem?nkymment? kertaa ... vaan ei noita viel? ole n?kynyt ... ja saatanhan tuon pit?? min?kin ett? v?list? aina saan sen myrskylaulun kuulla, jota miesvainajani oli tapa laulaa!"
Ovi narahti kiinni j?lleen ja salpa solutettiin sis?puolelta paikoilleen.
Eik? viipynyt kauan ennenkuin tuolta matalasta t?llyk?st? alkoi kuulua virke? viulun ??ni, joka iloisia laulun nuottia tapaili. Ja noihin soinnukkaisiin viulun s?veliin yhtyi vanhan ?mm?n s?r?htelev? ja kaiuton ??ni kuin s?rkyneen padan r?min? hele?n torven luihkuun.
Lindstr?mi paran laihat ja viluiset sormet siell? jouhista rokaa hyp?hytteliv?t ... viinaryyppyns? ja leip?palansa korvaukseksi h?n siell? ?mm?lle sit? "miesvainajan myrskylaulua" veteli!...
* * * * *
My?h??n oli y? jo kulunut, ennenkuin viulun ??ni t?lliss? taukosi. Taas siirrettiin syrj??n telki, taas narahti ovi ja ulos tuli ?skeinen kulkija, jonka per?st? ovi entiseen tapaan sulettiin.
"Kuulkaahan, Matliinska!"
Lindstr?mi oli jo menossa, vaan viel? ovelle p?in k??nn?hti.
"H??h! sanoiko se Lindstr?mi mit??" kuului ?mm? sis?lt? kysyv?n.
"Niin, min? vain arvelin Matliinskalta pyyt??, ettette m?isi viel? sit? viulua ... ehk?p? min? sen piankin t?ss? lunastan, kunhan tienesti? saan..."
"No noh, ei huolita my?d?, kunhan Lindstr?mi aina k?ypi t??ll? sit? miesvainajani laulua soittamassa, niin..."
"Kyll?, kyll? ... ja min? maksan siit? sitten enemm?n kun muut, Matliinska..."
"Hyv?, hyv?..."
Sis?ovetkin kuuluivat kiinni tupsahtavan ja pian sammui valokin punaisen verhon