Elämästä | Page 9

poikki menn? huristi ja savua ilmaan tuprutti...
Ja niin oli kaikki poissa. Poissa ?skeiset tutut kasvot, poissa sukulaiset ja yst?v?t ... poissa kaikki. Juna katosi tuonne kalliohalkeaman ta'a ja sinne katosi Alvar Lindstr?mkin. Miettiv?isen? ja surullisena asteli vanha kapellimestari nyyhkiv?n rouvansa kanssa kotiinsa p?in.
* * * * *
"Kyll? pojalla on soitannollista taipumusta ja kyky? tarkka korva ja hieno musikaalinen tunne, mutta h?nell? on liian paljo itseluottamusta, liian paljo, n?hk??s..."
N?in kirjoitti Alvar Lindstr?mist? jonkun ajan per?st? vanhan kapellimestarin hyv? tuttava Pietarissa, jossa h?n jo muutamia vuosia oli t?m?n johdolla opiskellut.
"Ja sit? paitse", lis?si h?n viel?, "on h?n per?ti itsep?inen tuossa itseluottamuksessaan. Kun h?nen tuonottain piti ensimm?isen kerran opettajiston edess? esiinty?, t?ytyi h?nen v?ltt?m?tt? saada er?s vaikeimpia sonaatteja, sin? muistanet tuon Beethovenilaisen, jota silloinen opettajamme ei koskaan saanut mielikseen menem??n ... tuosta hienon hienosta, melkeinp? kuulumattomasta pianissimosta niin taiteellisesti etenev? forte ja fortissimo ... se se nyt piti h?nen saada muka. Ja tiesih?n sen, ett'ei h?n siin? niin onnistunut kuin monessa muussa h?nelle sopivammassa kappaleessa olisi tehnyt. T?st? h?n taas niin nyrpistyi, ett? uhkasi l?hte? pois muihin opistoihin ja kaikellaista muuta joutavaa jaaritteli. Min? pelk??n pojalta puuttuvan tarpeellista malttia ... ja ehk?p? on h?n pienn? liiallisella kiitoksella pilattu!...
Vihdoin viimein on h?n silmitt?m?sti rakastunut er??sen laulajattareen t?k?l?isess? itaalialaisessa ooperassa, josta my?sk??n ei hyvi? seuranne... Sanon n?in sen vuoksi, ett? jo olen oppinut tuntemaan poikasi intohimoisen luonteen aivan tarkkaan... H?n antaupi niin t?ydelleen intohimonsa valtaan ... el?? siin? joka hetki, ja jos h?n nyt esim. n?kee pettyv?ns?, niin en vastaa siit?, mihin h?n mahdollisesti ryhtyy..."
T?llaista kirjoitteli vanha opettaja ja suurella huolella luettiin se kapellimestarin kotona ja pelolla odotettiin sattuisiko k?ym??n niin kuin n?iss? ennusteltiin.
Eik? tarvinnut hyvink??n kauan odottaa ennen kuin jo tuli kirje itselt??n Alvarilta. Pitk? se ei ollut, mutta harvat sanat puhuivat sen enemm?n:
"Rakkaat vanhempani! Toiveissani, el?m?ni tarkoitusper?ss? ja rakkaudessani olen kurjasti pettynyt! Kaikki on mennytt?, kaikki, kaikki! Repaleisempaa miest? ei maa ole kantanut, henkisesti repaleisempaa ... ja ehk?p? pian ruumiillisestikin. Hyv?sti vanhempani, kiit?n kaikesta! Elk?? surko sit?, joka ei kauan surra aio!... Taikka surkaa niinkuin olisin kuollut kymmenen vuotta sitten pianon ??reen pienn? Alvarinanne."
Ei odottanut vanha kapellimestari en??... Jo kauan h?n oli aikonut matkustaa poikansa luo Pietariin, nyt h?n sen p??tti tehd? ja tekikin. Mutta my?h??n oli se sittenkin. Poika oli kadonnut ... viulunsa vain oli mukaansa ottanut, muut tavaransa my?nyt ... oli n?hty humalap?isen? rehjastelevan ... siivotonna ja uhkamielisen? ... ja sitten ei miss??n ... ei miss??n! Vanhalta tuttavaltaan h?n sen vain kuuli, ett? h?n taaskin, ensimm?ist? kertaa julkisesti esiintyess??n, oli er??n vaikean, ainoastaan mestareita varten aiotun, Chopinin Nocturnen valinnut ja siit? noin keskinkertaisen kritiikin saanut, vaikka parasta toivoi. T?m? h?neen jo syv?sti koski ja kun samaan aikaan tuo laulajatar, h?nen rakastettunsa, oli er??lle pohatalle naittunut, niin silloin oli malja t?ysi. Silloin oli h?n opistolta kadonnut eik? h?nest? sen enemp?? oltu kuultu ei n?hty muuta kuin sittemmin joskus humalaisena kadulla rehjastelevan.
Kyll? kuulustelutti ja etsitti vanha kapellimestari kadonnutta poikaansa, mutta turhaan raukesivat yritykset kaikki. Toisinaan tosin kerrottiin jossakin huonomaineisessa kapakassa, tai viel?kin pahemmassa, sellaisen mustatukkaisen, kalvakan ja laihan nuoren miehen liikkuneen; viulua soitellen oli h?n aina sen verran rahoja saanut, ett? viinaa sai ja ruokaa siksi, ett? hengiss? pysyi. Mutta kun tapailemaan mentiin, oli h?n ammon jo kadonnut eik? kukaan tiennyt sanoa, mist? h?n oli tullut ja minne mennyt.
Pois t?ytyi heitt?? vihdoin kaikki hakuyritykset ja l?yd?n toiveet. Surullisempana kuin koskaan istahti harmaap?inen kapellimestari Lindstr?m Helsinkiin menev??n junaan ja kyyneleet kiertyiv?t noista vakavista silmist?, kun h?n poistuvan junan akkunasta h?m?r?mm?ksi ja ep?selvemm?ksi h?ipyv?? laajaa talo-ryhm??, suurta mahtavaa Pietaria, silm?ili.

III.
Ketter?n? juoksentelee vahtimestari Yliopiston juhlasalin kaasulamppuja sytytellen ... ensin alempaa ovien luota, sitten ymp?ri huonetta, kunnes vihdoin akkunalta akkunalle hypellen per?sein?ll?kin olevat akkunoiden v?liset torvet sytytt??. Vestibyyliss? paraatiovella seisoo jo tuo tuttu vanhanpuoleinen pilettien my?j? kymmenkunnan my?m?tt? j??neen 6 markan piletin kanssa; kaikki muut ovat n?et jo aamup?iv?ll? loppuun my?dyt.
Tuolla tulee jo konsertin antaja ... nopsana issikan kasaanilaisesta reest? hyp?ht??, maksaa ja rappusia kiiresti yl?s juoksee. Vahtimestareilta h?n yht? ja toista kyselee ... saksansekaista ruotsia on puhuvinaan ... ja hetkisen viiv?hdetty??n jo kelloonsa katsahtaa ja rient?vin askelin oikealle kiit?? salin viereiseen huoneesen pulskaa majavannahkaista turkkiansa heitt?m??n.
Ja sitten h?n pianon ??reen juhlasaliin kiiruhtaa viel? kerran soittamaan vaikeampia ohjelmassa mainittuja kappaleita. Kirjavana s?velryhm?n? helmeilee siin? Schumannin "Carneval" vuoroin leikkien vuoroin juhlallisesti leijaten ... ja Liszt'in neapelilaisen "Tarantellan" keikkuvan s?velleikin per?st? alkaa yht'?kki? Schubert-Liszt'in ikimuistettava "Erlk?nig". Jos lie Goethe t?ss? lapsen tuskan, luonnon jylhyyden ja matkan kiit?v?n nopeuden mestarillisesti sanoissa kuvannut, niin yh? syd?nt? vihlovampi on tuon pelk??v?n pienokaisen soitannollinen valitus, joka kiihkenee, kiihkenee, kunnes vihdoin n??ntyv??n vaikerrukseen tukehtuu.
Mutta jo rient?? vahtimestari soitantoonsa vaipuneen taideniekan luo ... ihmisi? alkaa jo tulla ... ensimm?iset jo p??llysvaatteitansa eteisholvissa puistelevat, ulkona on n?et lunta ruvennut pyry?m??n. N?in toimittaa nokkela vahtimestari ja unelmistaan ?kki? toipuen katoaa nuori mustatukkainen mies ?skeiseen viereishuoneesen.
Yhten? helin?n? kaikuu issikkain tiu'ut ja kulkuset, tuohon paraatioven rappusten eteen kun ajaa tuikasuttavat. Toinen toisensa per?st? lenn?ht?? siihen kuin pyssyn suusta ja