Canzio; Selman juonet | Page 5

teid?n tahtonne.
MARCIA. Koska aamu nousee, n??mme toinentoisemme taas. (Menee kiivaasti oikealle)
CANZIO. (Yksin) Naishaamu kaunis ja ihmeellinen! Mutta jotain peloittavan tulista leimahteli h?nen silm?st?ns?. Toki; seh?n oli jalon Pallas Athenen silm?. N?in katsahteli kerran jumalatar ylpe?, seisten Ilionin tanterella, keih?s k?dess? ja k?sivarrella kultakiilt?v? egid, sankarten temmellyst? t?ht?ellen.--Sin? olet kaunis, ja senp?t?hden karkasi mun syd?mmeni sun haltuus v?kivalloin. Mutta ellen erehtynyt, niin ilmoittipa sinunki puheesi ja katsantosi lemmistyneen naisen, ja min? olin tunteisi esine. Miksi en taitaisi aatella niin? Kutsutaanhan minuakin kauniiksi. Mutta l?hde, josta kauneus virtaa ulos ja lakejansa mukaan ulkomuotommekin kaavaa, on kaunis, taivaallinen sielu meid?n sisussamme. Mutta sitten en ole en??n kaunis min?, vaan inhoittava kuin kavaluus itse. Sill? mit? kauneutta, ja kaikin v?hin taivaallista voi viipy? sen miehen povessa, joka uskollisen lemmittyns? pett?? ja kiirehtii toisen naisen helmaan? Oi Mariamne! tyyni korkea kuva, mun syd?mmeni tahtoo sinusta siirty? pois, ja l?hesty? toista kuvaa, t?ynn? lemmen hekumaa ja tulta. Siin? muutos, joka saattaa huoneeseemme myrsky? ja pimeytt?, murhetta, joka syd?mmi? musertelee, ja t?t? kaikkea sillon, koska varrotaan iloa ja riemua. Oi vaikea p?iv?, oi tuskan hetki, joka sieluani vimmatusti sinnen t?nnen tempoilee! Mutta mik? on sielu? Yksi liekki, joka sammuu, koska t?m? ruumiimme ihmeellinen konstilaitos kielt?? h?nelt? palveluksensa ja herkenee k?ynniss?ns?. Ja niin her?simme kerran olemisen mailmaan, mutta nukuimme j?lleen pian, ja kaikki oli ikuinen tyhjyys taas, ei muuta. (Claudio tulee.)
CLAUDIO. Terve, Canzio!
CANZIO. Claudio, Claudio, mun uskollinen yst?v?ni! (Syleilev?t)
CLAUDIO. Olet siis viimein t?ss?.
CANZIO. T?ss? olen, Claudio.
CLAUDIO. Ja ilosena? tied?n min?.--Mit?? Sin? et vastaa minua, vaan johdatat otsallesi arvelevan k?den. Etk? ole ilonen, Canzio?
CANZIO. Ilonen? Niinkohan? Mutta sanoen totuuden, niin nyt en ole ehtinyt muistelemaan iloa, syd?mmeni teeskelless? toisialla.
CLAUDIO. Oletko kohtanut joitakin kiusauksia tiell?? Kenties iskenyt yhteen ry?v?rten kanssa?
CANZIO. Ei; matkani on kulunut rauhallisesti, ilman yht??n vaaran tarjoumusta. Mutta tied?, Claudio, ett? kotolinnani tuossa tuntuu nyt silmiss?ni ankaran kylm?ksi.
CLAUDIO. Kuinka taidat sanoa niin sun kehdostasi, lapsuutesi kultasista tienoista?
CANZIO. Mit? sanon, sanon syd?mmeni pohjasta. Mutta j?tt?k??mme t?m? ja l?htek??mme eteenp?in. S? tulet mun vieraakseni t?n? iltana.
CLAUDIO. En t?n??n, mutta huomenna; sill? ihana on tulon hetki heimolaisten kanssa, ja t?t? hetke? en tahdo h?mment?? sinulta nyt. Ja tied? ett? ne, jotka rakastavat sua korkeimman, nyt k?yskelev?t t?ss? l?hell? t?m?n lehdon h?m?r?ss?. Katso: nuo siniset hameet, jotka liehuvat tuolla myrttimets?ss?, ovat Rachelin ja Mariamnen. K?y tervehtim??n heit?.
CANZIO. Min? kiirehdin. ?l? unohda siis huomenna sun yst?v??s, mun Claudioin. (Rient?? ulos perilt? vasemmalle)
CLAUDIO. (Eriks.) En unohda. Mutta oletpa joteskin muuttunut Neapelin ihanassa, ilosessa kaupungissa. Tosin olet viel? kaunis, mutta olentosi entinen viile? tyyneys on pois, ja aseitettuna, vallattomasti katsahtaa sielusi. Mutta jos, niinkuin toivon, syd?mmesi viel? on mua kohtaan sama kuin ennen, niin tied?np?, ettes kauvan viivy levitt?m?st? eteheni taulun, jossa valot ja varjot ylisniskoin kesken?ns? temmelt?? ja levotonna v?ikkyy taivas.--Mutta jos nyt kohtalo sun syd?nt?si reutoilee, niin toivonpa my?s ett?s kuultelet yst?v?si neuvoja, jotka taitavat sinua auttaa kohden rauhaa taas. (Menee oikealle.--Canzio, Rachel ja Mariamne tulevat)
RACHEL. Onko kaikki k?ynyt matkallasi hyvin? Oletko terve? Oletko onnellinen, mun armas Canzioin?
CANZIO. T?h?n kaikkeen, sis?reni, taidan vastata my?nt?en.
RACHEL. Mik? ilon hetki!
MARIAMNE. (Eriks.) Mik? taivaallinen ilta!
CANZIO. Niin, olkaat tervehdityt! Ole tervehditty Rachelini, ole tervehditty Mariamne, sin? aina tyyni impi! Mutta miksi niin tyyni ja vakaa t?ll?kin hetkell?? Noo, lainehtiihan toki sun ihana poves.
RACHEL. Ja h?nen silmiss?ns? liekehtii ilo korkea ja puhdas. Katso!
CANZIO. Hm. Kuinka jaksat, Mariamne tytt?nen?
MARIAMNE. Hyvin, mun Canzioin. Mutta sin?? Toki tied?n jo, ett?s olet onnellinen, ja sillon aina onnellinen min? my?s.
CANZIO. (Eriks.) Hm. Tosin olet sin? kaunis katsella, mutta tuhat kertaa kauniimpa on h?n, joka muutama tunti sitten henkihaamuna korkuudesta ilmestyi mun eteeni helteisell? tiell?. H?nen rinnallansa himmennyt sin? kuin auringon rinnalla kelme? kuu. Oi! nyt alkaa lempeni ja tuskani. K?si k?dess? he k?yv?t.
RACHEL. Mit? nyt, mun veljeni? Onko se onnellinen, joka n?in ??net?nn? villisti tuijottelee alas maahan?
CANZIO. Suokaat anteeksi! min? unohdin teid?n.
RACHEL. Unohdit? Meid?n? Mit? mielett?mi? haastelet sin??
CANZIO. Niin en tahtonut sanoa, mutta nyt on hurja kapina t?ss? aatosteni linnassa, ja harkitsematta lentelee huuliltani sanoja, joita k?ytet??n usein ja seisovat siis aina valmiina korviemme kammioissa.
RACHEL. Mik? on siis saattanut aatoksesi oikealta tarhaltansa pois?
CANZIO. Turha asia, asia ei edes ansaitseva aatoksien vaivaa, Niin, ainoastaan kevytmielinen, mit?t?n asia.
RACHEL. Mit?t?n asia? Sitten on Canzio yksi narri, jonka aivossa voi mit?tt?myys matkaansaattaa kapinan ja h?iri?n. Mutta min? tunnen h?nen tarkan ja voimallisen j?rkens?.--Noo, Canzio?
MARIAMNE. Oi! nyt n?en, ettes olekkaan onnellinen, mun ihana ylk?ni.
CANZIO. (Eriks.) Se lause syd?nt?ni leikkasi kuin tulinen miekka. Ooh!
RACHEL. Canzio!
CANZIO. (Eriks.) Kuinka tekisin? Sinne ved?tt?? minua voimallinen himo, ja olenpa valmis l?htem??n, mutta t??ll? huutaa minua pyh?, korkea ??ni: ?seiso, jumalten ja omatuntos nimess? seiso!? No kuinka teen? Parastahan olis, heitt?? asia tulon hetkest? tuonnemmas ja ottaa entisen naamarini kasvoillein, mutta enh?n taida itse?ni teeskennell?, Jumal' avita! sit? en taida, vaan n?ytt?? aina kohta syd?mmeni oikean tilan.
RACHEL. Vaiti katsahtelet sin? korkuuteen. Onko t?m? rukousta taivaan Herran tyk?? Sano mit? tahdot rukoilla, ja min? yhdist?n sun rukouksees ?itillisen ??neni.
MARIAMNE. Samoin teen my?s min? ja, usko mit?