Canzio; Selman juonet | Page 2

No Claudio, sin? tied?t mit? tarkoitan.
CLAUDIO. Ihanata kuvaa, ansaitseva Michael Angelon siveltimen esineeksi. Mutta tietk??t, ett? Angelomme t?ss? on maalari my?s.
VARRO. Oletteko maalari, herra?
ANGELO. V?h?n, hyvin v?h?n.
VARRO. Kas t?ss? teille armahin aine: Er??n kitsaan talonpojan huoneen synke?ss? loukossa, hetaleisen varjostimen takana, asuu pieni perhe, er?s vieno mutta kaunis kahdeksanvuotinen tytt? ja h?nen veljens?, tuskin viel? kolme vuotta. Heid?n ?itins? oli jo kuollut koska synnytti h?n t?m?n poikaisen, sodan aallot olivat sy?sneet heid?n is?ns? tiet?m?tt?mille teille, kostonhimokas vihollinen oli anastanut ja riist?nyt heid?n komean kotolinnansa, ja n?m?t kaksi kurjaa pienoista pakenit uhkaavan surman alta pois, l?yt?en viimein talonpojan tuvassa viheli?isen suojan. Mutta talonpoika ja h?nen ?mm?ns? ovat verrattomia saitoja: mit? saat, maksa paikalla pois, ja korkeimmalla hinnalla. Sent?hden virkkaa ja ompelee tytt? ahkerasti elannoksi pienelle perheellens?, jonka rahit, jonka p?yt? ja vuode, jonka kaikki kaikissa on kehnon varjostimen takana. Nytp? tytt? millon p?yt?ns? ??ress? ompelee ja poikainen ryysyisell? vuoteella uneksuu, millon taas h?n huoneen nokisella tulisijallaa keittelee ruokaansa pieness? pannusessa tiuskean em?nn?n kattilan vieress?; ja viimein atriansa hiljaisuudessa nauttivat ne kaksi. Piltti sairastuu, ja pieni sis?r-?iti saa nyt juoksua ja tointa. H?n yrttej? ja kukkaisia niituilta ker?ilee ja rakentaa tuoksuvan hikijuoman valittavalle veljellens?, ja sitten vienolla k?sivarrellansa h?nen nukuttaa, viihdytt?? lohdutuksen sanoilla vaihka kiilt??kin h?nen omassa silm?ss?ns? murheen kyynel.-- T?m?, herra Angelo, on kuva niist? ajoista koska hurjap?? Bellona on kaiken j?rjestyksen tehnyt chaokseksi ja jokainen pit?? huolen ainoastaan itsest?ns?.
ANGELO. Se kuva on sanomattoman ihana ja hell?, mutta t?ss? ei voi tehd? kylliksi maalarin sivellin, vaan tarvitaan runoniekan sulkaa.
VARRO. Aine onkin historjallinen, eik? soviteltu mink??n eri taidehaaran mukaan. Hyvinp? jo arvaatte, ett? tytt? kertomuksessani oli t?m? t?ss? (Likist?? Rachelia vasten rintaansa) ja pieni pilttinen oli Canziomme, jota varromme kotia Neapelista; sill? nyt on poika k?ynyt l?pi merikoulunsa kurssin, ja ilmestyyp? nallikka kohta eteemme kokonaisena upseerina; ho hoo! Mutta, hyv?t herrat, se oli n?ky, jonka n?in omilla silmill?ni ja jota en unohda. Sainhan vihdoin tiedon tilasta veljeni huoneessa, sinne kiirehdin, l?ysin viimein pakolaiseni ja n?in mit? olen kertonut.--Mutta pianpa k??ntyi sodan onnenpy?r?: vihamies karkoitettiin pois ja vanha isiemme linna oli n?iden polosten lasten koto taas. Mutta tuntematon kaikilta oli sillon heid?n is?ns? kohtalo,--Sicilian vankeusluolissa oljenteli onneton veljeni,--ja minullepa lankesi velvollisuus, olla pienoisten esimies, mutta, tuhannen peeveli? t?m?n klanip??ni p??lle! kuinka t?ytin teht?v?ni? Mun Rachelini, torele minua elossa ja kuolemassa!
RACHEL. En koskaan, hyv? set?ni, vaan ainapa kiit?n teit?.
VARRO. Kiit?t! Mist? syyst??
RACHEL. Olettehan aina olleet meit? kohtaan hyv?.
VARRO. Tosin olen koettanut saattaa taasen v?h?n vahinkoa takasin, sen olen tehnyt, ja peijakas! lupaanpa sinua lakkaamatta palvella kuin koira y?t ja p?iv?t.
RACHEL. Sit? en tahdo min?.
VARRO. Mutta min? tahdon. Ja ole varmaa siit?, etten olis teit? j?tt?nyt noin, ellen olis tiennyt ett?, p??sty?ns? vihollisen kynsist? vapauteen taas, l?ytyi is?si huoneessa palvelijoita kalliokiinteit? uskollisuudessansa teit? kohtaan.--Jaa, tietk??t, hyv?t herrat, ett? kihisee t??ll? suonissani joteskin vagabondillista verta, ja enp? voinutkaan seist? vastaan himoani, vihollista vainoa, olla avuljas saunoittamaan h?nt?, ja niin maksaen takasin lainamme. Mutta sillonpa sain lystin ankaraan sotilasammattiin, ja siit?l?hinp? mua n?htiin millon yhden, millon toisen ruhtinamme sotaisissa riveiss?, mutta aina samalla jalopeuran uskalluksella kunnioikseni taistelevan ja kunnioiksi sukukuntani ikivanhan nimen. Ja se oli el?m?, joka ei ollutkaan nurrusta, ei tosiaan ollutkan, vaan hummaus ja myrsky y?t ja p?iv?t: millon kourassa miekka, millon klasi ja millon syliss? kukostava impi. Sill? tietk??t ett? herra Varro f?nrikkivuosinansa ei sylkenytk??n klasiin eik? juuri naisenkaan p??lle.
ANGELO. Sylke? naisen p??lle, se ei oliskaan ollut ritarillinen teos.
VARRO. Sit?h?n en tehnytk?n, vaan tartuinpa moneisti miekkaani h?nen t?htens?, vaihka l?ksinki sillon t?ll?n haavoitettuna taistelotanterelta. Jaa, se oli el?m?, joka kelpasi, kelpasi hiiteen, saatuani kyllikseni. Eik? ole miehen tukka tuntenut elon myrskyj?? (Paljastaa klanisen p??ns?) Ecce caput. Jaa-ah, ecce caput, dominus Angelo!
ANGELO. Ecce caput apostolicum.
VARRO. Ha ha ha! Oikein sanottu, hyvin oikein. Apostoli, joka taitaa teille saarnata yht? ja toista hyvin terveellist? ja syd?mmeen painettavaa muistutusta l?hteiss?nne el?m?n petolliselle merelle. (Taputtaen p??t?ns?) Niin, t?m? on flintus. (Toiset nauraa) Flintushan t?m? on, puhdas flintus! Hyv?!
RACHEL. Niin, set?ni; ?puhdas on hyv??, sanoo sananlasku.
VARRO. Aivan niin, mun Rachelini. Kuinka lausuu my?skin er?s toinen viisauden sana? Hyv? nuorukaiselle saada ?riehua ulos?. Oikein! Sittenp? pysyy h?n koreasti aina akkansa luonna vanhemmilla p?ivill?ns?, niinkuin min? nyt sinun luonnasi, lunttu sin?. Mutta, sakramento! niinp? taisin teuhata mailman markkinoilla, unohtaen piikaseni t??ll? ilman is?? ja ?iti? pienen Canzionsa kanssa. Mutta sin?p? sek? itses ett? Canzion paras is? ja ?iti, paras kasvattaja. Jaa, totisesti! Siis, niinkuin on ollut on kenties parhain ollut. Sill? siin?, miss? min? sillon, siin? iloa, naurua, klasien kilin?? ja hurrausta; ja is?s, vaihka ihan oivallinen mies, taisi tehd? t?m?n turhanp?iv?sen el?m?mme vasta ryskeiseksi. Kirkas tuli ja leimaus! h?n taisi tehd? p?iv?n y?ksi ja p?iv?ksi y?n. H?n taisi my?s miekastella kuin mies; ja ainapa oli h?nell? ulkona yksi ja toinen valtiollinen koukku. Mutta kaikesta t?st?--huomaa, nyt haastelen kuin vanha koulumestari--kaikesta t?st? olis tainnut tarttua jotain Canzion ehv??n syd?mmeen, ja h?nen mielens? laatu luonnistua perin toisin. Mutta nyt olet saanut kasvattaa sun