Amalia ystävämme | Page 5

puhuttelemaan.
AMALIA. Niin; tee se, tee se! Nuhtele h?nt? oikein suoraan kevytmielisest? k?yt?ksest??n, selit? h?nelle, mit? huolta ja surua -- -- -- (Huomaa Berthan olevan l?htem?isill??n) No, hyv?sti sitten, armas, surkuteltava Bertha raukkani! (Syleilee h?nt? ja menee; erikseen) Ja nyt sukkelaan t?tien luo, ennenkuin kahvi j??htyy.
BERTHA. No viimeinkin! (Menee vasemmalle sivuovelle) Nyt otan asiasta selv?n.
AMALIA (aukaisee oven ja pist?? p??ns? sis??n; erikseen vilkkaasti): Hetken kuluttua tulen takaisin kuulemaan, kuinka h?n on suoriutunut asiasta. (Taasen surkuttelevalla ??nell?) Hyv?sti, hyv?sti -- onneton, surkuteltava Berthaseni!
(Katoo).

YHDEKS?S KOHTAUS
Bertha. (sitten) Aksel.
BERTHA. H?nen t?ytyy tunnustaa minulle kaikki -- ell'ei h?n sit? tee, menen paikalla Hansenin luokse ja otan asiasta selv?n. (Aukaisee oven) Aksel, tulehan t?nne, Amalia on mennyt! (Sulkee oven) Siell? h?n makaa sohvalla aivan levollisena, ik??nkuin h?nell? ei v?h??k??n tunnonvaivoja olisi. Mutta jos h?n kuitenkin olisi viaton? Ei, sit? h?n ei voi olla -- Amalia saattaa kyll? liiotella, mutta ei h?n toki valhettele -- ja mink?t?hden Aksel muuten niin itsep?isesti salaisi eilen-iltaista olopaikkaansa, ellei --
AKSEL (tulee sis??n): No, totta toisen kerran, eik?s Amalia olekkin jo poissa! Anna minulle palanen liitua, ett? saan vet?? suuren ristin sein??n --
BERTHA. Aksel, saatatko viel? leikki? laskea.
AKSEL. Mit? nyt? Ahaa, jopa muistan: sinulla oli jotakin sanottavaa minulle. No, annahan kuulla; olenpa oikein utelias!
BERTHA. Sin? tied?t kyll?, mit? tarkoitan. Tunnusta vaan kaikki! Olen valmis pahintakin kuulemaan.
AKSEL. Mit? hittoa? En toden totta ymm?rr?, mit? tarkoitat!
BERTHA. Kuinka hennot noin teeskennell? vaimollesi, Aksel! Sano minulle, kenen seurassa olit eilen illalla!
AKSEL. Yh?k? tuota juttua kest??? Sano itse, koska n?yt sen tiet?v?n!
BERTHA. Tied?n kyll? -- Hansenin seurassa sin? olit.
AKSEL. Oikein arvattu, aivan oikein! Amaliako sen sinulle kertoi, jos saan luvan kysy??
BERTHA. Yhdentekev?. Ja sin? j?it Hansenille velkaa suuremman summan rahaa?
AKSEL. Juuri niin. Mutta mist? Amalia --?
BERTHA. Kirjeen kautta olet luvannut t?n??n edell? puolenp?iv?n l?hett?? h?nelle kolmetuhatta markkaa -- onko totta?
AKSEL. Ahaa! T??ll? k?vi siis kumminkin joku kurkistamassa kirjeeseeni! Eik?h?n vaan sekin ollut Amalia?
BERTHA. Sit? ei minun tarvitse sanoa. N?eth?n nyt minun kaikki tiet?v?n; mit? asia siis en?? salaamisesta paranee?
AKSEL. Ei yht??n; turhaa se on, koska jo kaikki tied?t. Mutta min? en vaan k?sit?, mit? pahaa siin? on, ett? olen joutunut suurempiin asioihin Hansenin kanssa; onhan se, tiet??kseni, aivan luonnollista, koska olemme kumpikin asioitsijoita.
BERTHA. Mokomakin asia! Oi, Aksel, kuinka annoit itse?si semmoiseen viekotella? Etk? ollenkaan minua muistanut h?vitt?ess?si kortinly?nniss? niin suuren summan?
AKSEL. Kortinly?nniss?! Oletko j?rjilt?si? Onko Amalia sinulle senkin kertonut?
BERTHA. Sano minulle ensin, onko siin? per??, vai ei!
AKSEL. Valhetta se on! Varokaa itse?nne, te Amalia neitinen, kyll? min? opetan teit? juttuja laittelemaan!
BERTHA. Mit? asiaa teill? sitten oli kesken?nne?
AKSEL. Sit? -- sit? en voi sanoa.
BERTHA. Kas niin! Siin? on siis kuitenkin jotakin pahaa, koska sen salaat vaimoltasi.
AKSEL. Siin? ei ole mit??n pahaa, ole siit? vakuutettu!
BERTHA. Sano siis, mit? se on!
AKSEL. En sano viel?.
BERTHA. Etk? sano? Mutta minuakaan ei haluta kauemmin odottaa. Min? tahdon -- min? vaadin heti selityst??
AKSEL (hymyillen): Jopa nyt kummia kuullaan! Vai niin, sin? oikein vaadit selityst??
BERTHA. Min? pakoitan sinun sit? antamaan.
AKSEL. No lempo viek??n! Mutta jos nyt en antaisikaan pakoittaa itse?ni?
BERTHA. Sitten -- sitten -- Viel? kysyn sinulta viimeisen kerran: oletko kortinly?nniss? eilen h?vinnyt kolmetuhatta markkaa, vai mill? tavalla olet j??nyt ne Hansenille velkaa?
AKSEL (Berthaa j?ljitellen): Ja min? my?skin viimeisen kerran sinulle vastaan, ett? min? en ole eilen kortinly?nniss? h?vitt?nyt 3,000 markkaa, vaan olen ne muuten j??nyt Hansenille velkaa.
BERTHA. Onko se viimeinen sanasi?
AKSEL (pateetillisesti) Se on viimeinen sanani.
BERTHA. No niin! Sitten min? menen Hansenin luokse ja kysyn h?nelt? asianlaitaa. Hyv?sti!
(Aikoo menn?).
AKSEL. Bertha -- mit? ajattelet? Voisitko todellakin tehd? sen?
BERTHA. Niinp? tunnusta!
AKSEL. Mutta kuulehan toki! ?l? ole lapsellinen! Olenko koskaan ennen ly?nyt korttia, tai onko sinulla kertaakaan ollut syyt? nuhdella minua kevytmielisyydest? raha-asioissa? Luotatko sin? nyt enemm?n Amaliaan, tuohon ilke??n kielikelloon, kuin omaan mieheesi ja h?nen vakavaan sanaansa?
BERTHA. En viitsi kuunnella lorujasi -- -- (Aikoo menn?).
AKSEL. No, odotahan v?h?isen, niin kerron sinulle koko tuon suuren salaisuuden.
BERTHA (pys?htyy odottamaan).
AKSEL (hetken mietitty??n): Tahi olkoon, en virka viel? mit??n. Hupaisempi on, kun kerron sen vasta iltap?iv?ll?.
BERTHA. No, syyt? sitten itse?si -- --
(Menee kiivaasti oikealle).

KYMMENES KOHTAUS
AKSEL. No, ei h?t??, kyll? h?n mielens? malttaa, kun hetken saa yksin??n olla. (K?velee edestakaisin lattialla) Vai niin, vai niin, neitiseni, vai olette te sit? lajia! Vai kurkistelette te minun kirjoituksiani, luette minun kirjeeni, ettek? ollenkaan ep?ile pannessanne vaimolleni kokoon tuommoisia hulluja juttuja parin viattoman rivin nojalla! Minun hyv?luontoiselle Berthalleni, joka minulle ennen aina osoitti t?ydellist? luottamusta! T?m? tosiaan jo menee liian pitk?lle. Rankaisematta en voi h?nt? p??st?? asiasta; nyt on jo k?rsiv?llisyyteni lopussa.

YHDESTOISTA KOHTAUS
Aksel. Amalia.
AMALIA (pist?? p??ns? per?ovesta): Oletko t??ll?, Bertha? (Huomaa Akselin) Ah!
(Sulkee nopeasti oven).
AKSEL. Kuka siell?? (Aukaisee) Neiti Amalia! Vai niin! Tulkaa sis??n, olkaa hyv?!
AMALIA (ovessa kursaillen): Oi ei, ei se ollut tarkoitukseni. Minulla oli vain Berthalle v?h?n puhuttavaa. Unohdin ?sken --
AKSEL. No noh, tulkaa sis??n vaan!
AMALIA (tulee kursaillen sis??n): Mutta oikein olen tosiaankin h?mill?ni. Mit? te, herra Heino, minusta ajattelettekaan, kun n?in usein teit? vaivaan? Eih?n teill? minun seurastani kumminkaan mit??n iloa ole.
AKSEL. Eip? sit? niin varmaan tied?. Istukaa!
AMALIA (erikseen): Kuinka h?n n?ytt??