Amalia ystävämme | Page 4

Ilmarin!
AMALIA. Muista se: ei sanaakaan asiasta niin kauan kuin min? t??ll? olen!
(Nousee my?skin).

NELJ?S KOHTAUS
Edelliset. Aksel, Bertha, Ilmari itkee.
AKSEL (ovella): Amalia. Oi sit? pient? raukkaa! Mik? h?nt? vaivaa? (Menee ovea kohden) ?l? itke! T?ti tulee, t?ti tulee!
(Menee).
BERTHA. Aksel, sitten kun Amalia on mennyt, niin minulla on jotakin t?rke?t? puhuttavaa sinun kanssasi.
(Menee).

VIIDES KOHTAUS
AKSEL (yksin??n; katsoo Berthan j?lkeen kummastellen): Vai niin, aivan kernaasti! Sep? juhlallinen katse! Mit?h?n nyt on tapahtunut? Olisikohan Amalia jollakulla kummallisella tavalla saanut tietoa -- --? Ei, kuinka se olisi mahdollista! P??timmeh?n Hansenin kanssa, ett'emme mit??n puhuisi koko asiasta. No, olkoon mit? tahansa, saanhan sen sittemmin tiet??. Mutta mit? kello jo mahtanee olla? (Katsoo kelloansa) Kaksitoista! No, hitto viek??n, joko se niin paljon on! Minun t?ytyy siis heti l?hett?? checki, jonka h?nelle lupasin ennen puoltap?iv??. Parasta kun samalla kirjoitan h?nelle muutaman rivin ja pyyd?n kuittia. (Istuu vasemmalle p?yd?n luokse ja alkaa kirjoittaa) ?Veli Hansen! T?m?n mukana l?het?n sinulle luvatun checkin, jolla Pohjoismaiden pankista voit nostaa ne kolmetuhatta markkaa, jotka j?in sinulle eilen illalla velkaa. Kuittia odotan sanantuojan mukana. Yst?vyydell? Aksel Heino.? -- Kas niin, mutta miss? on checkikirjani? (Etsii paperien seasta) Luulin n?hneeni sen t??ll? t?n??n. Eip? sit? vaan n?ykk??n. No, sitten se varmaan on konttorikamarissa.
(Nousee ja menee vasemmasta sivuovesta, jonka h?n j?tt?? puolitiehen auki).

KUUDES KOHTAUS
AMALIA (ulkopuolella): Kultaseni, ?l? vaivaa itse?si, kyll? min? sen l?yd?n -- (tulee sukkelasti sis??n) Mihink? ne karamellit j?tink??n? Muistaakseni panin ne t?h?n p?yd?lle? Aivan oikein, t?ss?h?n ne ovatkin. (Ottaa tuutin ja aikoo menn?, vaan huomaa samassa Akselin kirjeen) Ah, jotain kirjoitettua! Mit?h?n se lienee? (L?henee varpaillaan p?yt??) ?Veli Hansen!? Mit?? olisiko -- (lukee puoli??neen ja kiireesti) ?checki. -- Pohjoismaiden pankista -- 3,000 -- velkaa.? (Puhuu) No taivaan suuri luoja, eik?s siin? kumminkin ollut per??! Mit?h?n nyt Bertha sanoo! -- Ah, joku tulee! Pakoon pian!
(Menee).

SEITSEM?S KOHTAUS
Aksel, (sitten) Palvelustytt?.
AKSEL. Eih?n t??ll? ket??n olekaan; min?, n?en m?, erehdyin. Ehk? joku kosketti eteisen ovea. No, olipa onni, ett'ei se ollut Bertha, sill? jos h?n olisi saanut n?hd? kirjeen, niin koko salaisuuteni olisi ennen aikojaan tullut ilmi. (Valmistaa kirjeen) Kas nyt se on valmis. (Soittaa) Oikein on mielest?ni synti heitt?? noin paljon rahaa melkein niinkuin maantielle, mutta mik? on tehty, se on tehty. (Tytt? tulee) Kuulehan, vie t?m? kirje patruuna Hansenille kestikievariin ja pyyd? vastausta! (Tytt? menee) No, mit?h?n nyt toimittelisin sill? aikaa kuin Amalia on Berthan luona! Enk?h?n vaan mene kamariini ja heitt?y sohvalle pitk?lleni -- olen tosiaankin hiukan v?synyt y?llisen valvomisen j?lkeen. Niin, sen teen. Mutta ensin lasi soodavett?, sill? kulkkuni tuntuu saakelin kuivalta. (Ottaa pulveria taskustaan, kaataa sen lasiin ja juo) Ah, se maistui, se!
(Menee vasempaan. N?ytt?m? hetken tyhj?n?).

KAHDEKSAS KOHTAUS
Bertha. Amalia.
BERTHA (kummeksien): Mutta mik? sinun nyt on? Miksi noin ?kkip??t? l?hdet?
AMALIA. Ei, ei, min? en saata viipy?, en saata viipy?!
BERTHA. Et saata viipy??
AMALIA. Niin, oi niin, min? tukehdun, jos t??ll? kauemmin olen!
BERTHA. Oletko kipe??
AMALIA. Niin, min? k?rsin, min? k?rsin hirmuisia vaivoja sinun t?htesi, armas, rakas Bertha raukkani; minua vaivaa kauhea tuska, kun n?en sinun el?v?n ja liikkuvan t??ll?, synnin ja huikentelevaisuuden onnettomassa pes?ss?!
BERTHA. Mit? sin? oikeastaan tarkoitat?
AMALIA. Tarkoitan vaan, ett'et sin? viel? tunne tuon huikentelevaisuuden hirve?t? suuruutta. Oi teit?, miehet, miehet!
BERTHA. Tied?tk? kenties jotakin uutta tuohon ?skeiseen juttuun?
AMALIA. Josko tied?n? Oo, lapsiraukkani, mun onneton, hylj?tty lapsiraukkani! Tule, paina p??si uskollista syd?nt?ni kohden (sulkee vastahakoisen Berthan syliins?) -- Tule, niin kerron sinulle kaikki, kerron sinulle koko tuon kauhean totuuden, paljastetussa, koristelemattomassa muodossaan! Ajattele sitten minusta mit? tahdot -- sano, ett? olen utelias, tunnoton, r?yhke?; sano mit? hyv?ns?, min? kuitenkin kerron. Niinp? kuule! Asian laita on valitettavasti juuri niinkuin sen ?sken sinulle kerroin. Miehesi j?i eilen Hansenille velkaa 3,000 markkaa, min? luin vast'ik??n er??n kirjeen, jossa h?n tunnustaa velan ja uudelleen lupaa maksaa nuo rahat t?n??n edell? puolenp?iv?n. Kirje oli avoinna tuolla p?yd?ll? ja sivumennen en voinut olla siihen vilkaisematta --
BERTHA. Suuri Jumala, onko h?n kadottanut j?rkens?? Miss? on kirje? Sano minulle, miss? se on?
AMALIA. Tuolla se oli p?yd?ll?, mutta ei sit? en?? n?y siin?. H?n varmaankin on sen jo l?hett?nyt.
BERTHA (etsii turhaan paperien seasta): Todella, se on poissa. Mutta tuosta paperiarkista on palanen rev?isty -- kyll? asiassa niin muodoin per?? on. Taivaan Jumala! Siin? nyt n?hd??n huonojen seurakumppanien vaikutukset!
AMALIA. Niin, sit?h?n min? aina olen sanonut. Aksel ei ole mik??n paha ihminen -- ei mill??n muotoa -- mutta h?n on niin vilkas, niin iloinen, niin taipuvainen. Sen huomasin hyvin jo h?nen sulhasena ollessaan, jolloin ensin h?neen tutustuin, ja monta kertaa aijoin sinua varoittaa, sill? kaunis ulkomuoto tavallisesti peitt?? kevytmielisyyden. Ah. miksi sit? en tehnyt! Mutta ?l? sure! Jos miehesi tykk?n??n unhoittaisikin velvollisuutensa sinua kohtaan (puristaa Berthaa kiinte?mmin rintaansa kohden) -- jos h?n todellakin -- -- --
BERTHA (tuskastuen tahtoo h?nest? irtautua): Anna minun olla -- --
AMALIA (pit?? h?nt? vy?t?isilt?): Jos ei h?n sinusta en?? ollenkaan v?litt?isi -- ja ennemmin tai my?hemmin h?n kyll? semmoiseksi k??ntyy, -- niin tied?t kumminkin yhden, jonka yst?vyys aina on oleva sama, joka -- --
BERTHA (joka on h?nest? irtautunut): Hyv?, hyv? -- min? l?hden nyt Akselia