Amalia ystävämme | Page 3

k?sit?, kuinka vastenmielisi? he ovat, vaan luulottelevat olevansa tuiki tarpeellisia siell?, johon vain kerran ovat p??sseet perehtym??n. Eik? ole totta!
AMALIA. Totta, per?ti totta. Meill? n?ytt?? olevan aivan samat mielipiteet, herra Heino.
BERTHA. Ota viel? korppua, Amalia hyv?!
(Katsoo pitk??n Akseliin.)
AMALIA. Paljon kiitoksia; ne ovatkin oikein maukkaita.
BERTHA. Etk? halua toista kuppia, Aksel?
AKSEL (nousee): En, kiitos! Teid?n luvallanne, hyv?t naiset, menen nyt tervehtim??n poikaani ja perillist?ni.
AMALIA (juoden): Oi, sit? pient? enkeli?!
BERTHA. ?l? h?nt? vaan s?ik?hdyt?, ett'ei h?n rupea huutamaan. (Akselin menness? h?nen ohitsensa hiljaa) Aksel, kuinka saatoit --?
AKSEL (samoin): Eih?n tuo mit??n ymm?rt?nyt.
AMALIA. Suudelkaa sit? pikkuista ruusunnuppuista oikein l?mpim?sti, oikein herttaisesti minunkin puolestani! Min? tulen heti j?less? Berthan kanssa.
AKSEL (kohteliaasti): Eritt?in hupaista!
(Menee oikealle).

KOLMAS KOHTAUS
Amalia. Bertha.
AMALIA. Kuinka siev? ja kohtelias miehesi aina on minua kohtaan! Koko kaupunki onkin ihastunut h?nen hauskaan ja iloiseen k?yt?kseens?. Mutta melkein liian iloinen, (heritt?? sormellaan) melkein liian iloinen h?n vain on, yst?v?iseni.
BERTHA. Mit? tarkoitat?
AMALIA. Mit?k? tarkoitan? Ei mit??n, ei niin mit??n. Ei se ansaitse puhumistakaan. T?ytyyh?n sit? el?? mukana, ja hauskassa seurassa annetaan mielell??n rahojen luistaa.
BERTHA. Rahojen?
AMALIA. Ei, nyt en lausu sanaakaan enemp?? -- en sanaakaan, koska sin? noin siit? kiivastut.
BERTHA. Mutta olenhan min? aivan tyyni.
AMALIA. Ei, ?l? koetakaan minua houkutella -- ?l? ollenkaan yrit?k??n! Sit? paitse miehesi luultavasti on sinulle jo kertonutkin kaikki.
BERTHA. Mutta enh?n tied?k??n, mist? on kysymys.
AMALIA. Vai niin! No, koska v?ltt?m?tt?m?st? tahdot sen tiet??. -- Mutta sen sanon, jos sin? vain rupeat sit? suremaan, niin minulla ei en?? iloista hetke? ole. Lupaatko ett'et ole koko asiasta mill?sik??n; (puristaa Berthan k?tt?) lupaatko sen, kultaseni?
BERTHA. Lupaan, lupaan; mutta kerro nyt!
AMALIA (salaper?isesti): No niin, kun eilen illalla l?ksin luotasi -- luulen kellon olleen noin 11 paikoilla -- ja kun olin joutunut aivan likelle porttiamme, kuulin et??mp?? l?henev?in henkil?in ??ni?. Min? painuin sein?? vastaan, pys?hdyin ja kuuntelin -- en mill??n muotoa saadakseni tiet??, keit? he olivat -- mit? se minua olisi liikuttanut? -- mutta min?, n?eth?n, pelk?sin heid?n huomaavan minut ja tekev?n minulle pahaa. Silloin kuulin selv??n heid?n puhuvan asioista ja suurista rahasummista, ja kun sitten tulivat l?hemm?ksi, n?in heit? olevan nelj?, nelj? herrasmiest?. Kahta en voinut tuntea pime?ss? -- ell'ei toinen heist? kumminkin olisi ollut nuori herrassy?tinkimme S?derlund -- tied?th?n, h?n, joka niin hirmuisesti juo. Mutta toiset kaksi hyvin tunsin: toinen oli patruuna Hansen ja toinen -- sinun miehesi.
BERTHA. Vai niin; jotain sellaista juuri aavistin. No, ent? sitten?
AMALIA. Herra Jumala, kuinka totiseksi sin? k?vit! Ei, ei, ?l? pakoita minua jatkamaan! Ennen puren kieleni halki, ennenkuin --
BERTHA (tyynesti): He puhuivat siis asioista?
AMALIA. Niin, tied?tk?s, kortinly?nnist? ja asioista ja viidest? tuhannesta markasta, tai oliko se viidest?kymmenest? tuhannesta, sit? nyt en voi niin tarkoin sanoa. Ja toinen niist?, joita en tuntenut, sanoi: t?ll? kertaa veli Hansenilla oli hyv? onni, johon Hansen vastasi, ett? h?n juuri edellisen? iltana oli saman summan menett?nyt. Ja juuri kun he meniv?t minun lymypaikkani sivu, kuulin -- -- Ei, nyt pid?n suuni kiinni, ihan varmaan!
BERTHA (tyynesti niinkuin ennenkin): Mit? kuulit?
AMALIA. Kuulin Hansenin sanovan miehellesi: ?l?het? minulle siis huomenna kolmetuhatta markkaa?, ja miehesi vastasi: ?ole huoletta, ne saat jo aamupuolella aivan varmaan.?
BERTHA. Kolmetuhatta markkaa! Suuri Jumala! Ooh, se on mahdotonta!
AMALIA. Taivaan t?hden, rauhoitu, rauhoitu, rakas Bertha! Juo lasi vett?, (kaataa vett? lasiin) -- Kas t?ss?! Se rauhoittaa sinua.
BERTHA. Se on tarpeetonta. -- Kolmetuhatta markkaa! Ei, kyll? sin? mahdoit v??rin kuulla?
AMALIA. Voihan se olla mahdollista. Mutta olettehan sit?paitsi niin varakkaita, ett'ei siit? --
BERTHA. Ja luulet heid?n puhuneen korttivelasta?
AMALIA. Herra Jumala, kuinka sen voisin tiet??! Kortinly?nnist? he kumminkin puhuivat.
BERTHA. Oletko varma siit?, ett? se oli Hansen, jonka kanssa Aksel puhui?
AMALIA. Kyll? min? h?nt? siksi luulin. Mutta eik? todellakaan miehesi ole kertonut, kenen seurassa h?n vietti eilisen illan?
BERTHA. Ei, h?n ei ole tahtonut sit? minulle sanoa.
AMALIA. Ai, ai, yst?v?iseni, tuopa kuuluu pahalta! Mutta ?l? ajattele en?? koko asiaa -- koeta unhottaa kaikki tyyni! Puhutaan jotakin hauskempaa, iloisempaa!
BERTHA. H?n siis kumminkin ly? korttia, niinkuin v?list? olen pel?nnytkin. Ja kuinka h?n on minua luulotellut, ett'ei h?nell? muka ik?n? ole korttia k?dess?k??n ollut! Ja lis?ksi viel? niin suuri summa! Ei, se on mahdotonta, min? en voi t?t? saada p??h?ni.
AMALIA. Kas niin, nyt sin? kuitenkin rupeat murehtimaan tuota asiaa, vaikka ?sken lupasit olla j?rkev?. Heit? jo kaikki nuo ajatukset mielest?si! Kerroppas minulle esimerkiksi, mit? kaikkea hyv?? olet miehelt?si saanut syntym?p?iv?lahjaksi! No, annappas kuulla!
BERTHA. Mit?k? olen saanut syntym?p?iv?lahjaksi? Nuo kirjat tuolla, (osoittaa kirjak??ry?) -- Ei, ei, min? en kuuna p?iv?n? voi t?t? k?sitt??!
AMALIA. Etk? mit??n muuta? Mutta saithan viime vuonna kultaisen rannerenkaan, brossin ja paljon muuta kaunista. Mit? miehesi ajattelee, kun --?
BERTHA. Se on minulle yhden tekev?, kun vain p??sisin selville, kuinka oikeastaan noiden kolmentuhannen markan laita on. (P??tt?v?isesti) Niin -- se on parasta: min? menen heti Akselilta kysym??n.
AMALIA. Herran t?hden, mit? aijot tehd?? Silloin h?n heti arvaisi sinun minulta tuon uutisen kuulleesi. Maltahan kuitenkin siksi kun olen poissa!
BERTHA. No olkoon sitten, koska niin tahdot! Kolmetuhatta markkaa! Sill? rahalla el?isimme v?hint?kin puolen vuotta! Ei, se on mahdotonta, aivan mahdotonta!
(Liikuntoa kuuluu oikealta).
BERTHA (nousee): Kas niin, nyt h?n her?tti