Alla kasvon kaikkivallan | Page 8

tuo
ääni voi joskus olla hiljainen kuin kuiskaus, vaikka se taas toisin
vuoroin voi pauhata pauanteena.
--Sitäkö kuuntelet siis kansalle oikeutta jakaessasi?
--Tutkin ja tuomitsen parhaan ymmärrykseni mukaan. Tavallisesti
kaikuu kansan ääni jo kyllin selvänä minun omasta oikeustajunnastani.
--Ei ystävyys eikä vihamielisyys sitä pimitä siis?
--Ei. Olenhan tuomari, tunnen ylevän virkani vastuunalaisuuden.
--Eivätkä mitkään muutkaan yksityiset syyt koskaan vaikuta
tuomioosi?
--Eivät milloinkaan. Teen kaiken tuomarivalallani.
--Se on siis niin pyhä sinulle?
--Kyllä. Kun istun sillä istuimella, en tiedä mitään sitä korkeampaa.
--Siksikö, että olet pannut sielusi autuuden pantiksi siitä?
--Miten lienee. Tunnen joka tapauksessa istuvani silloin kaikkivaltiaan
Jumalan kasvojen edessä.
--Tunnet itsesi Jumalan sijaiseksi?
--Ehkä niinkin. Edustanhan silloin Hänen itsensä asettamaa esivaltaa.
--Päätin äskeisestä puheestasi sinun kansan oikeustajuntaa edustavan.

--Voit niinkin sanoa, sillä sekin on Jumalasta.
--Miksi et siis jätä tuomiota Hänelle? Hän on sanonut: »Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi!»
--Siksi en teekään sitä koskaan yksityisenä henkilönä. Mutta tuomarina
olen minä Hänen ajallinen välikappaleensa.
--Siis tiedät myös, että Hän on pitkämielinen ja hyvä?
--Kyllä. Siksi muistutankin aina mieleeni tuhatvuotista
tuomarisääntöäni, joka sanoo: »Parempi päästää kuin langettaa.»
--Seuraatko sitä myös omassa oikeustoimessasi?
--Kyllä. Aina, kun rikos on epäselvä.

TOUKOVIRSI.
--Miksi kynnät, kyntäjä?
--Sekin kysymys! Teen työtäni, elän pellostani.
--Etkö pelkää peltosi poutivan tai hallan käyvän vieraana halmeellasi?
--Minun tehtäväni on vain kyntää ja kylvää. Kasvu riippuu kaiken
hyvän antajasta.
--Onko ehkä joskus onnettomuus kohdannut sinua?
--Usein. Mutta eletty on, Jumalan kiitos, tähän päivään asti.
--Mitä olet silloin tuuminut? Mitä olet ajatellut pahan päivän päälle
sattuessa?
--Onni yksillä, kesä kaikilla, olen ajatellut. Ja sitten jälleen tuuminut,
että se varmaan on ollut niin sallittu minun kohdalleni.

--Eikö mikään sinussa ole noussut kapinaan?
--En ymmärrä, mitä tarkoitat. Eihän voi kapinoida vastaan kohtaloa.
--Etkö koskaan ole sellaisina hetkinä syyttänyt Jumalaa sielusi
sisimmässä?
--Mahtaisihan se paljon parata syyttämisestä!
--Mutta sen sijaan olet varmaan syyttänyt itseäsi?
--Lie tuota ollut syytä minussakin.
--Olet pitänyt sitä koettelemuksena? Olet tuntenut itsesi suurimmaksi
syntiseksi Hänen edessään.
--Lie tuota tullut tehdyksi sen verran syntiäkin. Ja onhan se saattanut
olla Jumalan koettelemustakin.
--Oletko rukoillut Häntä silloin avuksesi?
--Harvoinpa sitä on tainnut tulla tehdyksi minun kohdaltani. Mutta
eukko on kyllä rukoillut.
--Etkö ole muistanut, että missä hätä on suurin, siellä on apu lähinnä?
--Ei ole sattunut niin suuri hätä.
--Käytkö kirkossa?
--Käynhän toki, ja vielä kerran vuodessa ripilläkin.
--Ja viljelet muutenkin sanaa?
--Joskus. Mutta vaari on ahkera lukumies.
--Siis uskot Jumalaan?
--Totta toki. Enhän minä mikään pakana ole.

--Ja maksat verosi säännöllisesti?
--Kyllä. Sekä kunnalle, kirkolle että valtiolle.
--Sinä olet siis, kuten sanotaan, uskollinen ja Herraa pelkääväinen
alammainen?
--Mikä häntä lienee! Mutta saattaa niitä olla esivallalla pahempiakin.
--Entä jos nyt joka tapauksessa ja kaikista hyvistä avuistasi huolimatta
sittenkin joutuisit helvettiin?
--Eihän Jumala toki niin kovaksi ruvenne.
--Toivot pääseväsi siis taivaaseen?
--No, jos nyt en aivan sinne ylimmäisille sijoillekaan, niin ehkä sentään
esikartanoihin.
--Mihin perustat tuon autuudentoivosi?
--Ka, siihen, mihin muutkin. Tietysti Jesukseen Kristukseen.
--Etkö tiedä, että Hän ei tullut lakia ja profeettoja päästämään, vaan
täyttämään?
--Hänhän ne täytti.
--Ja että Hän vaatii jokaiselta täysin nuhteetonta vaellusta juuri tässä
elämässä?
--Harvallapa meistä taitaa niin lumivalkea omatunto olla. Ja lupaanhan
minä luonnollisesti katua kaikki pahat tekoni viimeisellä hetkelläni.
--Mutta ellet ehtisi katua? Jos kuolisitkin äkkikuolemalla?
--Se olisi pahempi se. Mutta siitä Herra Jumala meitä hyvästi
varjelkoon!

--Myöntänet joka tapauksessa, että silloin, ilman Luojan erikoista
laupeutta, joutuisit kaiken todennäköisyyden mukaan iankaikkiseen
kadotukseen.
--Siltähän se näyttää. Mutta vaikeata minun on sittenkin sitä saada
päähäni.
--Kuinka niin vaikeata? Oletko tehnyt niin paljon ja niin erikoista
hyvää eläessäsi, että tohdit siinäkin tapauksessa turvata Luojan
rajattomaan laupeuteen?
--En ole tehnyt mitään erikoista pahaakaan.
--Siis sillä perusteella?
--Niin, ja sillä, että tämäkin elämä on ollut jo kyllin kovaa ja työlästä
minun kohdaltani. En saa päähäni, että vielä olisi tulossa tiukempaa.
--Ja kuinka luulet käyvän naapuriesi? Uskotko heidänkin kaikkien
pääsevän Jumalan päivän valkeuteen?
--Soisin sen mielelläni heille, sillä he ovat kaikki minun hyviä ystäviäni
ja kylänmiehiäni.
--Anotko samaa kaikille ihmisille?
--Hennon kaiketi minä puolestani. Mutta onhan niitä kaikenkaltaisia
mustalaisia ja rakkareita, joita varten helvetti saattaa olla hyväkin
olemassa.

MIERONVIRSI.
--Vihdoinkin ihminen! Jumalan kiitos, että tapasin sinut.
--En tiedä, lieneekö sinulla paljoakaan iloa tästä tapaamisesta.
--On totisesti! Olin eksynyt metsään niinkuin sinäkin, silloin näin tulen

tuikkivan täältä puiden lomasta ja riensin majallesi.
--Tervetullut nuotiolleni! Mutta erehdyt, jos luulet minun metsään
eksyneeni.
--Tiedät tiesi siis?
--Voin sinullekin suunnan oikean opettaa.
--Olen siitä sinulle suuresti kiitollinen. Mutta jos talosi on tien varrella,
tahtoisin kuitenkin sitä ennen siinä hetkisen levähtää.
--Minulla ei ole mitään taloa. En voi tarjota edes tässä tuulessa ja
sateessa mitään kattoa pääsi päälle.
--Ymmärrän, asut muiden luona.
--Lämmittelen joskus toisten liesien lämpimässä. Mutta muuten olen
ikäni kaiken samonnut talottomia taipaleita.
--Sinulla ei ole mitään pysyväistä asuinsijaa?
--Ei. Pedoilla on luolansa ja taivaan linnuilla on pesänsä, mutta Ihmisen
Pojalla ei ole paikkaa, kuhun päänsä kallistaa.
--Ymmärrän, olet mieronkiertolainen.
--Niin. Tuo reppu ja sauva ja nämä kurjat rääsyt minun ruumiillani ovat
ainoat, joita tässä maailmassa voin omikseni nimittää.