Alla kasvon kaikkivallan | Page 7

koko pitäjässä. Mutta tätäkö kutsut sinä
Kristuksen seuraamiseksi?
--Meidän on myöskin maallisesta leiviskästämme tili tekeminen. Siksi
koetan hoitaa kotini ja kontuni niin toimellisesti kuin mahdollista.
--Kuuluuko siihen myös, että kiusaat torppareitasi ja ryöstät saatavasi
köyhimmältäkin seurakuntalaiseltasi viimeiseen penninkiin?
--Jos jättäisin jonkun ryöstämättä, jättäisivät monet minulle
maksamatta.
--Entä sitten? Luuletko, että olisi samoin tehnyt myös Herrasi
Vapahtajasi?
--Poimi Hänkin tähkäpäitä. Teen samaa, vaikka omilta tiluksiltani.

--Leipäpappi olet! Etkö pelkää pyhän virkasi saastuvan siitä, että näin
kasaat itsellesi maallista mammonaa?
--Taidan vastata apostolin sanoilla siihen: joka evankeliumia saarnaa,
sen on myös evankeliumista elettävä.

KUNINGASVIRSI.
--Kuningas korkea! Onko sinulla tuokion aikaa kuulla minua?
--Mitä? Kuka tuo on? Kuinka hän on tänne tunkeutunut?
--En puhu omalla suulla. Suuremmat ovat minut tänne lähettäneet.
--Näen, että olet profeetta. Mitä tahdot minusta?
--Tahtoisin tehdä sinulle eräitä kysymyksiä.
--Kysy!
--Kuningas korkea! Tiedätkö jotakin Jumalasta?
--Kuinka en tietäisi Hänestä minä, joka juuri olen kuningas Hänen
armostaan?
--Muistatko kiittää Häntä myös ylhäisestä asemastasi?
--Teen sen joka päivä aamu- ja iltarukouksissani. Mutta minun
asemaani seuraavat myös raskaat velvollisuudet.
--Rukoiletko myös voimaa Jumalalta voidaksesi hyvin ja oikein täyttää
niitä?
--Kyllä. Ja jos sen joskus unohtaisinkin, tekevät pappini ja piispani sen
minun puolestani kautta valtakunnan.
--Ja valtakuntasi kukoistaa?

--Katso ympärillesi! Näet, että voin sisäisellä ylpeydellä sovittaa itseeni
raamatun sanat: »Sen päällä on kuningas valtakunnassa, että kedot
kynnettäisiin.»
--Ajattelet siis kaikessa vain alammaistesi hyötyä ja menestystä?
--Mitä voisin minä muuta ajatella? Olenhan minä maan isä. Siis on
minun lapsistani huoli pidettävä.
--Ja he tuottavatkin varmaan paljon huolta sinulle?
--Monet unettomat yöt olen valvonut heidän vuokseen vuoteellani.
--Oletko pyytänyt silloin neuvoa Jumalalta?
--Olen rukoillut, että Hän valistaisi minut oikeudessa ja viisaudessa.
Mutta sittenkään en ole aina ollut varma siitä, mikä olisi ihmisille
parhainta ja Jumalalle otollisinta.
--Tiedän, että olet hurskas ja hyvä kuningas. Mutta muistatko aina
myös, että Hän ennen kaikkea on rauhan ja rakkauden Jumala?
--Koetan pitää sitä mielessäni. Mutta Hän on myöskin vanhurskas ja
kiivas Jumala.
--Seuraatko siinäkin Hänen esimerkkiään?
--Ei kanna turhaan miekkaa esivalta. Mutta tunnustan, että se on ehkä
raskain kaikista minun kantamuksistani.
--Hän on sanonut: »Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.»
--Hän ei ole sillä ijäisen oikeuden eikä itse-säätämänsä esivallan
miekkaa tarkoittanut.
--Mutta Hän on sanonut myös: »Älä tapa!»
--Siksi onkin yleviin oikeuteni armahtaa kuolemaantuomittuja.

--Kuitenkin käyt sinäkin sotia.
--Koetan välttää niitä niin paljon kuin mahdollista. Mutta jos vihollinen
hyökkää minun maahani, on minun pyhä velvollisuuteni sitä
asevoimalla puolustaa.
--Etkö itse koskaan alota hyökkäyssotia siis?
--En.
--Etkä koskaan ole edes välillisenä syynä niihin?
--Koetan elää sovussa kaikkien naapurieni kanssa. Mutta heidän
joukossaan on toisia, joita eivät elähytä samat tarkoitusperät.
--Mistä tuo johtunee?
--He tahtovat riistää meiltä väkivallalla ja miekka kädessä, minkä me
olemme rauhan työllä ja ahkeruudella saavuttaneet.
--Ja silloin taistelee rauhan Jumala teidän puolellanne?
--Silloin johdattaa Hän sotajoukkojamme. Silloin kuulevat he Hänen
äänensä meidän tykkiemme jylinästä.
--Mutta heidänkin puolellaan tykit jylisevät.
--Ne eivät merkitse mitään meidän rynnätessämme. Sillä meidän
puolellamme on oikeus ja sen Jumala kuulee meidän
esirukouksissamme.
--Hekin rukoilevat Jumalaa.
--He herjaavat verisesti Häntä anomalla, että Hän vääryyden ja
väkivallan asiaa avittaisi.
--Mutta kuitenkin! Jos kaikesta asiasi oikeudesta huolimatta sattuisit
sittenkin tappiolle joutumaan?

--Mahdotonta!
--Eikö tuollaista ole koskaan koko hallitusaikanasi tapahtunut?
--Kyllä. Kerran.
--Kuinka sen selität?
--Minä en mielelläni muistele sitä. Mutta se oli koettelemus, jonka Hän
lähetti kansalleen.
--Uskot, että kansasi on Jumalan valittu kansa siis?
--En voi epäillä sitä nähdessäni niitä ihmetöitä, joita Hän on tehnyt
tämän kansan hyväksi.
--Hän pitää siis aivan erikoisesti huolta siitä?
--Kyllä. Ja siitä päätän minä, että Hän on myös aikonut sen suhteen
jotakin aivan erikoista.
--Siis mitä? Sinä et voi arvata sitä?
--En. Mutta minä uskon, minä tunnen, minä tiedän...
--Etkö juuri päässyt myöntämästä, ettet tiedä mitään?
--Kyllä. Ja kuitenkin minulla on vankkumaton varmuus täällä sydämeni
syvimmässä, että tämän kansan vielä kerran täytyy tavalla taikka
toisella tulla maailmaa vallitsevaksi.

TUOMARIVIRSI.
--Vanhus vakava, harmaahapsi! Sama on matka meillä. Sallinet, että
saattelen hiukan sinua?
--Tie kuuluu meille kummallekin.

--Mistä tulet? Minne riennät niin keveillä askelilla?
--Tulen käräjäpaikalta. Riennän kotiin, missä monet vieraat minua
odottavat.
--Vietät pitoja siis? Voitko tehdä sen todellakin hyvällä
omallatunnolla?
--Miksi en voisi päätettyäni hyvin päivätyöni?
--Olet jakanut oikeutta siis? Tiedän sinua kihlakunnan tuomariksi
mainittavan.
--Se olenkin. Jaan oikeutta maan lakien mukaan.
--Ja olet ehkä tänäänkin tuominnut monta ihmistä vankilaan?
--Kyllä. En ole voinut välttää sitä.
--Etkö milloinkaan pelkää erehtyväsi?
--Ihminen voi aina erehtyä. Mutta sitä varten ovat ylioikeudet
olemassa.
--Entä jos nekin erehtyvät?
--Sitä varten on olemassa prokuraattori. Et suinkaan tahtone väittää
meidän kaikkien lain hengestä erehtyvän?
--Saattaisihan sekin olla mahdollista. Mutta myös laki itse voi olla
väärä.
--Väärä se ei voi koskaan olla, korkeintaan vanhentunut.
--Kuinka niin? Miten selität sanasi?
--Mikään laki ei olisi koskaan tullut laiksi, ellei se ainakin joskus olisi
vastannut kansan oikeustajuntaa.

--Mutta myös tuo oikeustajunta voi olla väärä.
--Ei milloinkaan. Kansa on aina oikeassa, sillä sen ääni on Jumalan
ääni.
--Kuitenkin ovat monet kansanjohtajat siitä usein erehtyneet.
--Silloin he eivät ole kyllin herkällä korvalla sitä kuunnelleet. Sillä