Alla kasvon kaikkivallan | Page 9

--Elät kerjäämällä?
--Annan enempi kuin otan.
--Kuinka se on mahdollista?
--Annan sellaista, mitä ei heillä ole. Vastalahjaksi tarjoavat he taas,
mitä minä kullakin hetkellä satun tarvitsemaan.

--Siis kuljeksiva kauppias tai työnhakija?
--Minulla ei koskaan ole ollut kaupan mitään. Ja työtä on toimeni aina
tarjonnut minulle yli voimieni.
--En nyt käsitä kaikkia sanojasi. Mutta mitä teet metsässä? Näen sinut
nuotiolla, olet tullut tänne Tapion riistaa vaanimaan?
--En tapa ketään. Olen tuleni metsään sytyttänyt sen ääressä yöni
viettääkseni ja kuivatakseni vaatteitani.
--Miksi et jäänyt kylään? Etkö nähnyt rajusäätä nousevaksi?
--Kyllä. Mutta se ei voinut millään tavalla estää minua tietäni
jatkamasta, sillä olenhan viettänyt suurimman osan elämääni
taivas-alla.
--Tiesi on siis niin tärkeä?
--On. Mistä minä nyt vaellan, tulevat tuhannet ja jälleen tuhannet
minun jälkeeni vaeltamaan.
--Ymmärrän, vaellat valtatietä.
--Tarvon taipaleita, joita ihmisjalka ei ole astunut vielä. Mutta niin totta
kuin tässä seison, siitä on kerran tuleva valtatie.
--Mistä ja minne tuo polku poimuttelee?
--Majasta majaan, sydämestä sydämeen. Mutta ihmiset eivät usko
siihen eivätkä tahdo sitä kulkea vielä.
--Sinä et pidä ihmisistä?
--Päinvastoin. Minä rakastan heitä.
--Kuitenkin karttelet heitä? Kuitenkin makaat sinä mieluummin
taivas-alla kuin jäät heidän huoneisiinsa säätä pitämään?

--Sieluni kaipaa joskus lepoa ja yksinäisyyttä.
--Siinä tapauksessa valitan, että olen vasten tahtoani häirinnyt sinua.
--Älä huolehdi, olen levännyt jo! Mutta joskus saattaa sydänkin olla
niin nihki väsynyt, että se sulkeutuu kuin lummekukka ehtoon
langetessa.
--Ymmärrän, että voi väsyä alati vaeltamaan.
--Voi väsyä itseään alati antamaan. Sillä tiedä, että joskin nuo tuolla
kylässä joskus syöttävät ja juottavat minua, syötän ja juotan minä heitä
sydänverelläni.
--Jälleen en täysin tajunne sanojesi tarkoitusta. Mutta kumma mies olet.
Äsken näytit vanhalta ja vaivaiselta, nyt säteilevät silmäsi kuin
nuorukaisen.
--Olen nuori vuosiltani, vanha viisaudeltani.
--Mistä tuo johtunee?
--En elä ensi kertaa. Olen tullut maailmaan toisen kerran
ristiinnaulittavaksi.
--Käytät sanoja, joita me käytämme vain Jesuksesta Kristuksesta.
--Niin minäkin.
--Mutta sinä käytät niitä omasta itsestäsi. Kuka olet? Näen kuin tuliset
kielet sinun pääsi päällä.
--Minä olen Maailman Valkeus. Jokainen, joka uskoo minuun, se
pelastuu, mutta jokainen, joka ei usko minuun, se kadotetaan.
--Oletko tietäjä?
--Monet ovat minua myöskin profeetaksi nimittäneet.

--Oletko profeetta?
--Olen se, josta kaikki tietäjät ja profeetat maailman alusta asti ovat
ennustaneet.
--Ymmärrän, ettet ole mikään tavallinen ihminen. Voidaksesi niin
sanoa, sinulla täytyy olla joku varma tieto Jumalasta.
--Minä olen Tie, Totuus ja Elämä, sillä minun tietoni Jumalasta on
täydellinen.
--Kuinka saatat niin sanoa? Etkö tiedä, että vain täydelliselle voi Hän
ilmoittaa itsensä täydellisenä?
--Olen täydellinen, niinkuin minun Taivaallinen Isäni on täydellinen.
--Kavahda, mitä sanot! Et suinkaan tahtone verrata itseäsi aivan toden
teolla meidän Herraamme Mestariimme.
--Mestari olen Minä.
--Kaikkivaltias Jumala, auta minua! Olen joutunut tekemisiin
mielipuolen kanssa!

TÄYDELLISET.

1.
Hän seisoi minun edessäni korkeana kuin kohtalo. Minun oli turha
koettaa edes paeta häntä.
Ja miksi pakenisin? ajattelin. Jos hän on mielipuoli, saavuttaa hän
kuitenkin ja lyö kuoliaaksi minut sitä pikemmin, mitä enemmän yritän
hänen tahtoansa vastustaa. Mutta jos taas on jotakin totuutta Hänen
sanoissaan...?

Niin silloin on minun suurin hetkeni tullut.
Silloin seison minä kasvoista kasvoihin sen uuden Opettajan edessä,
jota koko maailman parhaat henget tällä hetkellä odottavat ja joka tulee
pusertumaan esille tämän aikakauden tuskasta ja ahdistuksesta niinkuin
lapsi äitinsä kohdusta ajan täyttyessä.
Mutta saattoihan olla olemassa myöskin joku välimuoto.
Kenties hän oli haaveksija? Kenties hän oli tullut ihmisille uutta ja
onnellisempaa aikaa uneksimaan?
Minun täytyi ottaa selvä hänestä. Kenties oli juuri tämä minun
etsikkohetkeni. Eihän ollut sanottu, että se palautuisi minulle enää
milloinkaan.
Ainakin on varmaa, että hän uskoo olevansa uusi Messias. Hän käy
kylästä kylään, majasta majaan, ja jakaa kansalle elämän antimia.
Minkä elämän?
Todennäköisesti ei tämän elämän. Toden totta tuo mies ei näytä miltään
maanviljelysneuvojalta eikä karjantalouden kaitsijalta.
Siis iankaikkisen elämän? Mutta hän sanoo itse, ettei tuhma kansa
tahdo kuulla häntä eikä seurata hänen opetuksiaan.
No niin, onhan sellaista ennenkin tapahtunut.
Onhan ollut ennenkin väärinkäsitettyjä neroja, jotka tarpeellisen
tunnustuksen puutteessa ovat saaneet koko elämänsä sateessa ja
tuulessa vaeltaa. Kenties hän kuuluu niihin? Kumma vain, että minä en
ole mitään kuullut hänestä.
Mutta sekin on sangen luonnollista, jos hän on ikänsä täällä synkintä
maaseutua vaeltanut eikä käynyt koskaan pääkaupungissa.
Niitä liikkuu niin monenlaisia profeettoja nykyaikaan. Yksi tahtoo
parantaa kaikki taudit vedellä, toinen kasvisruoalla. Kolmas tahtoo

perustaa koko kansamme tulevaisuuden vain maahenkeen tai
osuustoimintaan, neljännen mielestä taas olisi koko ihmiskunta
pelastettu, jos se vain saataisiin kyllin korkeasta hinnasta
henkivakuutetuksi.
Mitähän tämä lienee miehiään?
Arvaan jo edeltäpäin, että hän ei kuulu mihinkään yllämainituista
kategorioista. Sillä silloinhan kansa kuulisi häntä ja seuraisi ilomielin
hänen opetuksiaan.
Ja silloin hänellä olisi paikka, kuhun hän päänsä kallistaisi.
Silloin hän olisi valtion virkamies taikka ainakin yhteiskunnallinen
luottamushenkilö, jota kyydittäisiin kylästä kylään, jolla olisi
vakituinen palkka ja vakituiset päivärahat ja jolla siis olisi varaa käydä
myös hiukan paremmin puettuna.
Ei, hän ei mahtane opettaa mitään hyödyllistä. Mutta kenties hänellä on
joku ikiliikkujan kaavapiirros laukussaan?
Tuskin sitäkään, sillä silloin hän olisi alottanut heti siitä puheen ja
ruvennut kaunopuheisesti kuvailemaan sen ääretöntä käytännöllistä
merkitystä. Tämä taas ei