Ylösnousemus II | Page 9

alkoi kuulua karjan ammuntaa, avautuvien ver?jien kitisemist? ja kyl?kokoukseen tulleiden talonpoikain puhetta. Nehljudof kielsi pehtoria kutsumasta heit? konttoriin, vaan sanoi itse menev?ns? kyl?lle siihen taloon mihin he kokoontuivat. H?th?t?? juotuaan pehtorin tarjooman lasillisen teet?, l?ksi Nehljudof kyl?lle.

VII.
Kyl?nvanhimman talon pihalla kokoontuneesta v?kijoukosta kuului yhten?inen keskustelun porina,--mutta Nehljudofin l?hestytty? puhe taukosi ja talonpojat aivan niinkuin Kusminskissakin ottivat toinen toisensa j?lkeen lakit p??st?ns?. T?k?l?iset talonpojat olivat paljon harmaammat kuin kusminskilaiset; niinkuin tyt?t ja vaimot kaikki pitiv?t h?yheni? korvissa, niin pitiv?t miehet melkein kaikki niinivirsuja ja kauhtanoita. Jotkut olivat avojaloin, paljaissa paidoissa, suoraan ty?st? kun olivat tulleet.
Nehljudof pakotti itsens? alkamaan puheensa ja ilmoitti talonpojille aikovansa antaa heille maan kokonaan. Miehet olivat ??neti eik? heid?n kasvojensa ilmeess? tapahtunut mit??n muutosta.
--Sill? min? katson,--jatkoi Nehljudof punastuen: ett? jokaisella on oikeus k?ytt?? hyv?ksens? maata.
--Se on selv?. Se on ihan niin,--kuuluivat jotkut talonpojat sanovan.
Nehljudof jatkoi puhettaan siit?, kuinka tulo maasta pit?? olla jaettu kaikkein kesken ja sen vuoksi ehdotti, ett? he ottaisivat maan haltuunsa ja maksaisivat siit? sen hinnan, mink? itse m??r??v?t, kunnalliseen p??omaan, jota he itse tulisivat k?ytt?m??n hyv?ksens?. Yh? kuului hyv?ksyvi? suostumuksen ??ni?, mutta talonpoikien totiset kasvot meniv?t yh? totisemmiksi, ja heid?n silm?ns?, jotka olivat ?sken katsoneet herraan, laskeutuivat alas, ik??nkuin eiv?t olisi tahtoneet saattaa h?nt? h?pe?m??n, kun muka h?nen viekkautensa nyt oli tullut ilmi eik? h?n voinut ket??n pett??.
Nehljudof puhui jotenkin selv?sti ja talonpojat olivat j?rkevi? ihmisi?, mutta he olivat ymm?rt?m?tt? h?nt? siit? samasta syyst?, josta pehtorikaan ei ollut pitk??n aikaan voinut ymm?rt??. He olivat varmasti vakuutetut siit?, ett? jokaisen ihmisen piti jo luonnostaan katsoa omaa etuansa. Mutta eritt?inkin tilanomistajista olivat he kauvan sitten, useampien sukupolvien yhteisen kokemuksen mukaan, tiet?neet, ett? tilanomistaja aina valvoo omaa etuansa talonpoikien edun kustannuksella. Ja sent?hden, jos tilanomistaja n?in k?ski heid?t eteens? ja ehdotti heille jotain uutta, tapahtui se arvatenkin tarkoituksella pett?? heit? entist?kin viekkaammin.
--No, sanokaapas nyt mink? veron panette maalle?--kysyi Nehljudof.
--Mit?p? me rupeaisimme verottamaan? Emme me sit? voi. Teid?n on maa ja teid?n valta,--vastattiin v?kijoukosta.
--No eih?n, saatte itse k?ytt?? hyv?ksenne n?m?t rahat kunnallisiin tarpeisin.
--Sit? emme voi. Kunta on erikseen ja t?m? asia erikseen.
--Ettek? ymm?rr?,--sanoi hymyillen pehtori, joka oli tullut Nehljudofia hakemaan, tahtoen selitt?? asiata:--ruhtinas tahtoo antaa teille maan rahan edest?, mutta n?m?t rahat annetaan takaisin teid?n p??omaanne, kunnan k?ytett?v?ksi.
--Hyvin hyv?sti ymm?rr?mme,--sanoi hampaaton vihainen ?ij?.--Se on sitten ik??nkuin pankki, meid?n pit?? maksaa sis??n m??r?aikoina. Emme halua semmoista, muutenkin on vaikeata, mutta silloin menisimme ihan h?vi?lle.
--Turhaa on koko juttu. Pysyt??n vaan entisess?,--kuului tyytym?tt?mi? jopa raakojakin ??ni?.
Eritt?in kiivaaksi tuli vastarinta, kun Nehljudof mainitsi, ett? h?n panisi kokoon sopimuksen, jonka sek? h?n ett? he allekirjoittaisivat.
--Mit? niist? allekirjoituksista? Niinkuin olemme ennen ty?t? tehneet niin tulemme vastakin tekem??n, mihin niit? allekirjoituksia tarvittaisiin? Me olemme vaan tyhmi? talonpoikia.
--Emme suostu, ylen on outo asia. Mik? oli ennen siksi j??k??nkin. Kunhan vaan siemenjyvist? p??sisimme,--sanoivat jotkut.
Siemenist? p??semisell? tarkoitettiin sit?, ett? kylv? oli heill? suoritettava nykyisen j?rjestyksen mukaan puoleksi talonpoikain omista siemenist?, mutta lie pyysiv?t ett? kylv? vasta suoritettaisiin kartanon siemenill?.
--Te siis hylk??tte, ette ota vastaan maata?--kysyi Nehljudof k??ntyen keski-ik?isen, hymyilev?n, avojalkaisen ja ryysyisen talonpojan puoleen, joka piteli eritt?in j?yk?sti vasemmassa taivutetussa k?dess??n lakkir?hj??ns?, aivan niinkuin sotamiehet pitelev?t lakkiansa kun lakki komennetaan p??st? pois.
--Aivan niin,--sanoi t?m? talonpoika, joka n?ht?v?sti ei ollut viel? vapautunut sotamiestapojen hypnoosista.
--Teill? on siis maata kyll?ksi?--sanoi Nehljudof.
--Ei suinkaan--vastasi teeskennellyn iloisella katseella t?m? entinen sotamies hartaasti pidellen edess?ns? ryysyist? lakkiansa, ik??nkuin olisi sit? tarjonnut kelle halukkaalle hyv?ns?.
--No, miettik??h?n nyt kuitenkin mit? olen teille sanonut,--puhui Nehljudof kummeksien ja toisti ehdotuksensa.
--Ei ole mit??n miettimist?, mink? sanoimme sen sanoimme,--murahti vihasesti synkk?, hampaaton ?ij?.
--J??n viel? huomiseksi t?nne,--jos muutatte mielenne, niin l?hett?k?? sana minulle.
Talonpojat eiv?t vastanneet mit??n.
N?in ei Nehljudof saanutkaan mit??n aikaan, ja h?n meni takasin konttoriin.
--Sallikaahan huomauttaa, ruhtinas,--sanoi pehtori, kun he palasivat kotia,--ett? te ette milloinkaan p??se tolkulle tuon itsep?isen v?en kanssa. Kun he kyl?kokouksessaan kerran tekev?t ten?n, niin ette niit? siit? liikuta. Ne pelk??v?t kaikkea. Nuo samat talonpojat, vaikkapa esimerkiksi tuo harmaap?inen, taikka se mustahko, joka pani vastaan,--ovat ylen viisaita miehi?. Kun t??ll? konttorissa joskus istutan sellaisen miekkosen teep?yd?n ??reen,--puhui pehtori,--ja haastelu p??see vauhtiin, niin on h?nell? j?rke? loppumattomiin, ihan kuin mill?kin ministerill?,--kaikki asiat h?n arvostelee s?ntilleen. Mutta kyl?kokouksessa h?n on ihan toinen ihminen, kun p??see kerran v?nkk??m??n yht? ja samaansa...
--No, ehk? voisikin kutsua t?nne kaikkien ymm?rt?v?isimpi? heist?,--sanoi Nehljudof:--kyll? min? heille tekisin tarkan selon.
--Miksei se k?visi p?ins?,--sanoi hymyilev? pehtori.
--Vai niin, no k?skek??h?n sitten huomiseksi.
--Se k?y hyvin p?ins?,--sanoi pehtori ja hym?hti viel? tyytyv?isemmin,--k?sken huomiseksi.
* * * * *
--Katos sit? vaan, kun oli keimee!--puhui musta talonpoika heiluen lihavan tamman sel?ss?, p?rh?isine, koskaan harjaamattomine partoineen. H?nen vieress??n ajoi rautaisia liekoja helistellen toinen vanha, laiha, ryysyinen talonpoika. He veiv?t hevosia y?sy?t?lle valtatien vierustoilla ja salaa kartanon mets?ss?.--Antaisi muka maan ilmaiseksi, kunhan kirjoittaisit alle; v?h?nk? ne ovat meit? viel? nylkeneet. ?l?s poika, ei sit? niin vaan! Nyt me jo itse ymm?rr?mme,--lis?si h?n ja alkoi kutsua luoksensa yksikes?ist? erille juossutta varsaa.
--He, heponi he,--huusi h?n pys?ytt?en hevosensa ja taakseen katsoen, mutta pystyharja varsa ei ollut takana, vaan oli syrj?lt? poikennut niitylle.
--Katos sinua hirtehist?, vai kartanon niityllek? menisit,--puhui musta, p?rh?partainen