Velhovuorella | Page 2

Erik Bögh
kiit?vien! Yli laaksojen katsehet kauaksi kantaa Ja aatoskin etsivi taivahan rantaa Ja laulumme kaikuu Ja toiveita raikuu tuoll' ??rill? ilmojen.
KAARLO.
On k?yntini rohkea ja suruton, ja uljas on retkeni ja peloton. Kuin usva pois tielt?ni estehet haihtuu ja surut ja huolet ne ilohon vaihtuu.
AKSEL.
Ei uuvuta uni, ei, ain' edesp?in, ja ain' edesp?in vaellamme me n?in.
K??RI.
Mi riemu on huippuja tunturien j. n. e.
AKSEL. Mit? n?enk??n! (Katselee ymp?rilleen). T?m? paikka ... onko t?m? unta ... vai olenko tosiaan ollut t??ll? ennen? Tuo mylly ... tuo vuoren rotko -- tuo polku tuolla ... nuo pensaat tuossa kosken rannalla. Kaiken t?m?n olen n?hnyt jo joskus ennen.
KUSTAA. Kummallista kyll?, mutta silt? tuntuu minustakin.
AKSEL. Niin ... nytp? tajuan asian laidan. Olemme molemmat katselleet t?t? maisemaa nelj?n sein?n sis?ll?. Muistatkos? Viime talvena Kaarlon luona ... h?nen atelieriss??n.
KUSTAA. Ah todellakin! Seh?n oli sama taulu, jonka kuningas osti! T?m? paikka on siis ep?ilem?tt? Velhovuori.
KAARLO. Aivan niin! Ja nyt juuri, Juhannusy?n tullen, on soveliain aika tarkastella t?t? eriskummallista paikkaa.
KUSTAA. Mutta etteh?n t??ll? vaan joudu lumoihin.
KAARLO. Mit? viel?! Mutta jos muuten tahdot tiet?? tulevaisen el?m?si vaiheista, niin ei siin? tarvitse muuta kuin puoliy?n aikana menn? vuorelle ja nukahtaa sinne. Ja jos sinulla on uskoa, sinapin siemenk??n niin n?et unissasi ihanan immen. H?n l?hestyy sinua hellin, viattomin silm?yksin ja juuri t?m?n impyen on kohtalo sinulle ikiyst?v?ksesi m??r?nnyt.
KUSTAA. Kuinka! ihanan immenk??
KAARLO. Niin, tai voisihan sinulle ilmesty? leskikin, kuka sen niin tarkoin tiet??. Kuten sanoin, sin? n?et, sin? n?et h?net, jonka sallimuksen salaiset vallat ovat sinulle aviosiipaksi m??r?nneet. Tied?th?n muuten, ett? kaikki avioliitot s??det??n taivaassa.
AKSEL. Taivaassa! No se on sent??n jokin lohdutus, etenkin minulle, joka varmaankin t??ll? maan p??ll? el?n ja kuolen vanhanapoikana.
KAARLO. Me pys?hdymme siis t?nne?
KUSTAA. Tottakai! Min? ainakin ??nest?n t?nne j??mist?.
KAARLO. Vaiti veliseni. Tied?th?n ett? vapaasukuisilla on ??nest?ess? etuoikeus ja ett? aatelismiehen sana aina tukkii aatelittoman, suun. (Akselille). Mit? siis armollinen parooni asiasta arvelee?
AKSEL. En mit??n.
KAARLO. Kas niin ... joko taas on niin pitk?lle p??sty? Siin? sin? seisot j?lleen ajatuksissasi. J?t?h?n jo tuo Kaarinasi.
AKSEL. Salli jo tytt?paran olla rauhassa, h?n on jo aikoja sitten joutunut unohduksiin.
KUSTAA. Kaarina! Ja aina vaan Kaarina! T?m? on varmaankin kahdestoista kerta, kun Kaarlo mainitsee h?nen nime?ns?. No, sanokaa toki, kuka tuo merkillinen Kaarina sitten on!
AKSEL. Sen saat heti kuulla. H?n n?etk?s oli pieni, k?yh? tytt?, t??lt? Taalain maasta kotoisin, vaan jo lapsuudessaan joutui h?n Tukholmaan, jossa minun vanha t?tini otti h?net luoksensa kasvattaen h?nt? omana lapsenansa. Ensin leikimme yhdess?, mutta v?hitellen muuttui leikki todeksi. H?n kasvoi, sukeusi soreaksi neidoksi, oikein lumoavaksi kaunottareksi.
KAARLO. Se on tietty se ... ja h?nen ihanat silm?ns? hurmasivat sinut kokonaan -- seh?n luonnollista onkin -- ja niin p??tit sin? korottaa tuon keijukaisen omaksi paroonittareksesi, sukusi suureksi harmiksi. Mutta toisinpa oli kohtalo m??r?nnyt. Er??n? aamuna oli tuo pikku velho kadonnut aivan kuulumattomiin. Kielikellot vakuuttivat h?nen joutuneen ryss?n reppuun. Mutta veli Aksel, ?ll?s olko mill?sik??n. Kun min? kerran rupean oikein tyystin etsim??n, niin ehk?p? l?yd?n t??lt? Taalainmaalta sinulle toisen pienen Kaarinaisen ja viel?p? oikein vanhaa, oivaa lajia. Min? en tarkoita tuommoista, joka antautuu ryss?in tai turkkilaisten ry?stett?v?ksi, -- en suinkaan, vaan
?Mi loistaa t?hden lailla Ain impein joukossa.?
AKSEL. ?l? huoli vaivata itse?si. Min? sain jo kyllin yhdest?kin Kaarinasta.
KAARLO (katsoo vuorelle). Katsos tuonne! (Riitta kulkee vuorella). Tuolta tuleekin kaunis tytt?nen. Pid? varas, ehk? h?n on
?Tuo t?hti ihanainen Joukossa impien.?
(Poistuvat koettaen piiloittua.)
KOLMAS KOHTAUS.
ENTISET. RIITTA.
*Laulu N:o 3.*
RIITTA.
Riemusta helk?hdellen laulu syd?meni soi! Rallala lalla lalla -- syyn ken arvata voi? T?nne m? linnun siivin hiivin piilohon. Etsiv?t kutsuin kaikki turha, turha se on! Sen, jota kaihoin etsin vuorilla kohtaan. Ralla lallala lallala lalla laulan vain. Ralla lallala lallala lalla laulan ain.
Riemusta helk?hdellen laulu syd?meni soi! Kultani kukkasaika j?lleen luokseni toi. Kohta jo kukkaspaulan saanen kulmillen. H?iss?ni sitten hy?rin, py?rin ja riemuitsen. Koittaos, joutuin koita, toivoni p?ivyt! Ralla lallala lallala lalla laulan vain. Ralla lallala lallala lalla laulan ain.
AKSEL (Kaarlolle). Maalarin silm? n?ytt?? mieltyneen tuohon keijukaiseen.
KAARLO. Niin, h?n on todellakin vieh?tt?v?! Kuules Aksel! Sinun pit??, nyt auttaa minua pikku salajuonessa. Meneh?n ja pid?t? tuota visertelev?? ilolintua hetkinen paikallansa, jotta saan h?nen ihanista kasvoistansa edes ??riviivat piirretyksi. (Ottaa esiin paperin ja rupeaa piirustamaan).
RIITTA (n?kee vilahduksen Kaarlosta). Tuolla seisoo h?n v?ijyksiss?. Tuitui! N?en kyll? sinut, hulivili!
KAARLO. Tuitui!
RIITTA. No, Yrj?, astu esiin piilostasi! Joudu, joudu! Oma Riittakultasihan sinua odottaa.
KAARLO (Akselille). Joudu, Aksel! Muuten pilaat kaikkityyni.
AKSEL (astuu esiin). Sin?h?n se oletkin, armas Riittaseni!
RIITTA. Huu! Eth?n sin? olekaan sin?!
AKSEL. Mit?! Enk? min? ole min?? Kuka muu sitten voisin olla? Katsohan toki tarkemmin!
RIITTA. Et, et! (Tahtoo menn?). Huu!
AKSEL. Miksi tahdot menn? pois? N?eth?n, ett? olen siivo ja rehellinen matkamies. Tulin t?nne vuoristoon ja v?syksiss?ni j?in t?nne lev?ht?m??n. Sitten kuulin sinun suloisen laulusi, mutta en hievahtanut paikaltani, ennenkun itse kutsuit minua luoksesi. Silloin l?hestyin sinua -- sill? luulin sinulla olevan jotain asiaa --, ja t?ss? min? nyt olen. No, olenko mielest?si niin hirvitt?v?n n?k?inen?
RIITTA. Eth?n toki! Sin? n?yt?t kutakuinkin ihmisen tapaiselta.
AKSEL. Vai niin! Kiit?n siit?!
RIITTA. Kiit? Jumalaasi, ett? n?yt?t silt?.
AKSEL. Niin teenkin, mutta kun ensi silm?yksell? n?in pahanp?iv?isesti s?ikytt??
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 12
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.