Vanhoista kätköistä

Vanhoista k?tk?ist?

The Project Gutenberg EBook of Vanhoista k?tk?ist?, by Emil Nervander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Vanhoista k?tk?ist?
Author: Emil Nervander
Release Date: February 21, 2006 [EBook #17812]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHOISTA K?TK?IST? ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders

VANHOISTA K?TK?IST?
Emil Nervander
Ensimm?isen kerran julkaissut Yrj? Weilin 1906.

Sis?llys:
Siv. Forssan-valssi....................................................1 Ludvig ?kerfeltin joululahjat....................................53 H?n on tullut hulluksi...........................................83 Nelj? lapsellista tytt??.........................................93 Pienois-kultuurikuvia Rauman kirkosta 1600- ja 1700-luvulla I .......................................................115 II .......................................................124 III. Edesmenneen Jordanin samettihousut ja rouva Bartramin hame, sametista se my?s................................133

FORSSAN-VALSSI.
ER?S EL?M?NKOHTALO.

I.
TANSSIT FORSSASSA
Oli tanssiaiset Forssassa muutamana pyh?iltana hein?kuun loppupuolella monta vuotta sitten. Nuorisoa, poikia ja tytt?j?, jotka palvelivat isolla pumpulitehtaalla, oli lukuisasti tullut saapuville; kuusimiehinen saksalainen torvisoittokunta, joka oli n?ille seuduille osunut, oli sekin omiansa t?n? iltana tilaisuuteen viekoittelemaan.
Tavallisuudesta poiketen tanssittiin t?ll? kertaa suuren v?enpaljouden takia ulkona, sill? tanssitupiin ei mahtunut. Vuorotellen pistettiin valssiksi ja polkaksi, soitto kajahteli niin voimakkaana ja tahdikkaasti, ett? tanssivien luku hetki hetkelt? kasvoi. Tottumattomimmatkin kavaljeerit hairahtuivat vasten tahtoaankin hyppim??n, py?r?hdellen toistensa kanssa aivan sekaisin, ja koko tanssikentt? jyskyi ilosta ja innosta. Kas niin! t?m?p? oli aivan toista menoa, kuin oli tavallista n?hd? k?siharmonikkain vinkuessa.
Mutta vetopeli oli kuitenkin, jos kohta ainoastaan puoleksi tunniksi, saava kunniansa, sill? nuoriso tahtoi v?ltt?m?tt?m?sti tanssia tuota kotimaista ?purppuria?, kansantanssia, jota paitse t?mm?ist? tilaisuutta ei H?meess? ole ajateltavissa.
Saksalaiset soittoniekat saivat t?ten nauttia vallan tarpeellisen lepohetken niiden olutpullojen ??ress?, joita heille runsaasti oli hankittu. Pojat ja tyt?t asettuivat parittain ahtaaseen piiriin, joka kuitenkin tahtoi tulla melkein liian avaraksi. Sill? t?m?n tanssin tunnusmerkkin? on, ett? parit taitavasti kulkevat risteillen toistensa sivuun, niin ett? tottumaton silm? ei huomaa muuta kuin sekavaa hyppy?, jossa tanssijat kovaa vauhtia rient?v?t edestakaisin eri suuntiin. Ei mik??n tanssi sovellu h?m?l?iselle niin hyvin kuin t?m? rasittava ja pitk?veteinen purppuri, h?n kun on sitke?, voimakas, kest?v? ja v?h?n vaihteleviin huvituksiin tottunut.
Poloneesi, jolla tanssi aletaan, oli nopeasti suoritettu, ja parit olivat taasen joutuneet omille paikoilleen. Nyt ruvettiin toista vuoroa j?ntev?sti ja voimakkaasti polkemaan, ja t?m? onkin tanssin p??numero. Tanssivien piiri supistui huomaamatta yh? pienemm?ksi, ik??nkuin ei mill??n muotoa olisi tahdottu j??d? tuota hyvin tunnettua purppuritungosta tuntematta.
Kun vihdoin oli p??sty vilkkaimpaan ja reippaimpaan, ?suutarin? nimell? tunnettuun vuoroon, n?htiin joukko nuoria, pulskia poikia tulevan Mustialasta p?in ja l?hestyv?n tanssikentt??. Heid?n esiintymisess??n oli jotakin omituista, jota itsetietoinen yhteishenki luopi, he kantoivat siistej? talonpoikaispukujaan taitavasti ja heid?n pitk?vartiset, kiilt?v?t saappaansa antoivat heille puolittain sotilaallisen leiman.
T?m? pieni joukko oli oppilaita Mustialan maanviljelysopiston alemmalta osastolta, joka opisto sijaitsee noin puolen peninkulman p??ss? Forssasta, jonne uutinen saksalaisten torviniekkain tulosta j?lkeen puolenp?iv?n oli tullut nuorten talonpojanpoikien korviin.
Helposti saattoi huomata, ett? pojat olivat tervetulleita vieraita nuorille tehtaantyt?ille, jotka naurusuin iskiv?t kujeellisia silm?yksi? ja vartoivat tilaisuutta saadakseen kuiskata joitakin sanoja toisilleen, kun sit? vastoin n?m?t tulokkaat n?yttiv?t olevan kokonaan v?linpit?m?tt?mi? siit? huomiosta, joka tytt?jen puolelta tuli heid?n osakseen.
Viimein loppui pitk?-tanssi, ja heti sen j?lkeen, kun vastakkaiset parit viel? kiittiv?t toisiansa, kai'utti saksalainen torvisoittokunta valssin, johon hikoilevat parit uupumusta tuntematta heitt?ytyiv?t. Muutamat rohkeammat Mustialan pojat, jotka voitonvarmoina joukosta hakivat tuntemansa tyt?t, olivat nyt vauhtia lis??m?ss?.
Tanssivien piirin l?heisyydess? seisoi muuan Mustialasta tulleista pojista, puhellen joidenkuiden Forssan ty?miesten kanssa. H?n saattoi olla kahdenkymmenen vuoden vanha, t?m? vaalea, pitk?vartaloinen, mutta ei aivan hoikka nuorukainen, jonka koko olento uhkui terveytt? ja nuoruutta. H?nen kasvojensa piirteet eiv?t suinkaan olleet ep?jalot, mutta muuhun ei huomio kiintynyt kuin h?nen tavattoman pieneen suuhunsa ja sen raitisverisiin huuliin sek? h?nen lempe??n, viel? viattomaan katseeseensa, joka silloin t?ll?in hymyili samalla kertaa ivallisesti ja vilpitt?m?sti. Kun h?n puhui, sekaantui h?nen muuten miehuulliseen ??neens? hieno sammallus -- jotakin v?hemmin usein suomalaisessa yleis?ss? huomattavaa. Aleksis Salminen -- se oli h?nen nimens? -- heitti kyll? v?liin iloisen silm?yksen tanssivien puoleen, mutta oli n?ht?v?sti liian kaino ja outo t?ss? seurassa, rohjetakseen tanssiin ottaa osaa, vaikka moni kaunis tytt? heitti komeaan poikaan rohkaisevia silm?yksi?, kun he tanssissa lensiv?t h?nen ohitsensa. Soittoniekat olivat v?sym?tt?m?t, valssia seurasi tulinen polkka, ja ilo kasvoi hetki hetkelt?.
Lyhyen v?lihetken kuluttua soitettiin taasen uutta valssia, niin viehke?? ja hivelev?? melodiaa, ett? riehuva joukkokin hetken aikaa ??neti kuunteli kauniin valssin ensim?ist? osaa, ennenkuin uudestaan heitt?ytyi tanssin py?rteeseen.
My?skin Aleksis kuunteli ihan ??net?nn? valssin s?veli?, h?nen katseensa tuli omituisen totiseksi, ja, katselematta sit? tytt??, joka seisoi l?hinn? h?nt?, koski h?n keve?sti h?nen olkap??h?ns?, kietoi k?sivartensa h?nen ymp?rilleen ja vei h?net tanssiin.
Tytt?, jonka kanssa h?n tanssi, oli hento ja solakka vartaloltaan. H?n oli yksinkertaisesti, melkein liian vaatimattomasti puettu. H?nen tukkansa oli tumma ja h?nen ihonsa harvinaisen musta ollakseen t?m?n maan tytt?ren. Kun h?n laski k?sivartensa tyt?n vy?t?isille, heitti t?m? pikaisen, melkein harmistuneen katseen h?neen, jota toinen ei kuitenkaan havainnut. Koko tanssin kest?ess? oli h?n kokonansa silmi?ns? nostamatta.
Mutta Aleksis hymyili itsekseen lempeint? hymyily??n, kun h?n tuntemattoman tyt?n kera py?riskeli, eik? h?n v?litt?nyt niist? pilkallisista silm?yksist?, joita ymp?rill?