Valoa kansalle | Page 9

oppikaa ymm?rt?m??n ett? Jumala on jokaiselle m??r?nnyt toimensa t??ll? maan p??ll?, on asettanut toiset korkeammalle, toiset matalammalle, ja tiet?k?? ett? se tekee synnin, joka pyrkii korkeammalle kuin siipens? kannattavat. Se on minun neuvoni teille, lapsikullat!
KALSO. El?k??n assessori Grasman!
KAIKKI. El?k??n! El?k??n! El?k??n!
ASSESSORI. Jos suvaitsette, herra provasti, niin k?ymme katsomaan muitakin huoneita t?ss? rakennuksessa.
(Katsahtaa Hannaan, joka ny?kk?? yst?v?llisesti. Assessori tarjoo k?sivartensa rouva Turholmille ja l?htee menem??n, provasti edell?. V?ki h?lvenee. Hanna istuu harmonin eteen ja selailee nuottikirjaa.)
KINNAS, menness??n Kanttorin ohitse. Olettehan tekin, kanttori, n?hnyt paljon vaivaa t?m?n koulun t?hden?
KANTTORI, tarttuu kiivaasti Kintaan k?teen. Niin, eik? totta? Olenhan min?kin vaivaa n?hnyt, olenhan min?kin puuhannut, onhan minullakin hiukan ansiota t?m?n koulun aikaan saamisessa. Vai kuinka?
KINNAS. No ompa niinkin, ei sovi kielt??: koulun johtokunnan esimies. Olisittehan tekin kiitos-sanan ansainnut.
(Poistuu.)
III. Kohtaus.
Kanttori. Hanna aikoo l?hte? toisten j?lest?.
KANTTORI, astuen h?nen eteens?. Niin, yhden kiitos-sanan, tai edes kiitollisen silm?yksen -- vaan ei mit??n! Voi Hanna, mit? sanot sin?: enk? ole edes kiitollista silm?yst? ansainnut? Min? tyydyn, jos saan sen edes sinulta.
HANNA. Kiitollisuutta voisi sitten vaatia sekin, joka leip?? pyyt?v?lle ojentaa kiven, joka janoovalle tarjoo myrkkyjuomaa.
KANTTORI. Hanna, Hanna! Mist? tulevat nuot sanat? Sin? tied?t kuitenkin kuinka olen t?t? koulua harrastanut.
HANNA. Min? tied?n my?skin mink? vuoksi olet sit? harrastanut,
KANTTORI. Kansani vuoksi, jonka lapsi olen, ja sinun t?htesi, jota --
HANNA. Kansan? Sano rahan! -- Minun? Sano viinan!
KANTTORI. Oh! -- min? aavistan! Sin?kin olet siis asiasta kuullut ja sen vuoksi olet minua viime aikoina v?ltt?nyt? Mahdollista on ett? kaikkien mielest? kenties en ole tehnyt oikein, mutta sinulta odotan hyv?ksymist?, sill? kaikki -- kaikki olen tehnyt rakkaudesta sinuun, Hanna.
HANNA. Vaikene jumalaton! Sin? loukkaat minua kun sanot rakkaudesta minuun tehneesi sellaista, johon ei yksik??n kunniallinen mies olisi suostunut. Min? halveksin sinua.
KANTTORI. Mutta ajattelehan ettei meill? olisi nyt t?t? koulua eik? sinulla virkaa; ajattelehan ett? olen saanut viisisataa markkaa suomalaisille kouluille --
HANNA. Suomalaisille kouluille! Voi meit?! Ja sen vuoksi olet sin? valmis valuttamaan kuollettavaa myrkky? tuhansiin kansalaisiin!
KANTTORI. Sin? et tahdo kuulla selityksi?ni.
HANNA. En -- mene! Sanoinhan ett? sinua halveksin.
KANTTORI. Sin? ajat siis minut luotasi niinkuin vieraan koiran, -- minut, joka rakastan sinua enemm?n kuin silm?ini valoa, -- minut, jolla ei ole ollut korkeampaa toivoa kuin saattaa sinut onnelliseksi ja mahdollisesti kerran, kun toimeesi v?syisit, tarjota sinulle rauhaisaa kotia.
HANNA. Min? kiell?n sinua puhumasta rakkaudestasi, jota inhoon ja jota kuuntelemalla rikkoisin sek? itse?ni ett? er?st? toista vastaan.
KANTTORI. Toista? En ymm?rr?; mutta sinussahan onkin paljon mit? en ymm?rr?. Vaan miksi sinua kiusaisin kauemmin -- sin? minua inhoot, niin olet itse sanonut. Min? menen. (K?velee ovea kohden, mutta k??ntyy ?kki? takaisin.) Hanna, sallitko suudella k?tt?si ennenkuin eroamme?
HANNA. Ei, ei! Sit? koristaa jo toisen miehen sormus.
KANTTORI. Toisen miehen?
HANNA. Niin, miehen, joka ymm?rt?? velvollisuutensa toisella tavalla, miehen, jolle olemme t?st? koulusta enemm?n velkaa kuin kellek??n muulle. H?nen sormuksensa n?et tuossa.
(Ojentaa vasemman k?tens?.)
KANTTORI, tarttuu Hannan k?teen kiinni. Hanna, sin? tahdot j?rjen minulta vied?! T?m? ei ole mahdollista, t?m? on valhetta, t?m? on petoksen sormus -- sen min? riist?n pois oman Hannani sormesta!
(Tahtoo ry?st?? sormusta.)
HANNA. Avuksi, avuksi! H?n on hullu!
IV. Kohtaus.
Assessori tulee sis??n toisesta ovesta, Kanttorin ?iti toisesta. Entiset.
ASSESSORI. Mit? t?m? on?
HANNA, juoksee assessorin syliin. Voi sulhoni, suojele morsiantasi!
KANTTORI. H?nk? siis todellakin! Ha! ha! ha'
?ITI, astuu kanttorin luokse. Olethan oudon n?k?inen; mik? sinua vaivaa?
KANTTORI. Teid?n kirouksenne, ?iti.
?ITI. Olet varmaan sairas -- johan hourailet.
KANTTORI. Niin, sairas olen, kovasti sairas. Valmistakaa minulle vuode, ?iti; -- t?n??n saatte itke?!
?ITI. Varjelkoon Jumala, lapsi parka, mit?s puhut!
(Astuvat yhdess? ulos.)
ASSESSORI. Mit? t?m? merkitsee? Sin? aivan vapiset.
HANNA. Ei mit??n -- ?kkin?inen s?ik?hdys -- kyll? kerron kun saan tyynty?. Istukaamme.
(Istuvat vierett?in.)
ASSESSORI. Istukaamme ja puhukaamme tulevaisuudesta, joka meit? kohtaan hymyilee, se varmaan rauhoittaa mielt?si.
HANNA, hajamielisesti. Niin, niin, se rauhoittaa, puhukaamme tulevaisuudesta!
ASSESSORI. Olen ajatellut ettei meid?n pid? odottaa h?it?mme kokonaista vuotta. Sin? vaan rasittaisit itse?si t??ll? kouluty?ss? liiaksi ja ruusut katoaisi poskiltasi, nuo ruusut, jotka minua hurmaavat. (Suutelee Hannaa poskelle.) -- Mutta sin? olet niin vaiti. Katsos, me julistamme opettajattaren viran t??ll? heti haettavaksi ja niin pian kuin joku uusi tulee tarjolle -- ja ainahan niit? on saatavissa -- niin sitten viet?mme h?it? ja sin? muutat tuonne kartanooni, jossa saat kuningattarena vallita. Eik? niin?
HANNA. Niin, Gabriel. Mutta ?lk??mme pit?k? sill? semmoista kiirett? -- vasta ensi kes?n?.
ASSESSORI. Kes?ll? tietysti, juhannuksen aikaan, jolloin luonto on kauniimmallaan, kukkaiset levitt?v?t tuoksuansa ja ihmisrinta paisuu virkeydest?, el?m?n halusta ja lemmest? -- silloin Hanna!
V. Kohtaus.
Entiset. Muutamia pieni? tytt?j? tulee sis??n kantaen kukkavihkoa, jonka viev?t Hannalle.
ENSIM?INEN TYTT?. Tulimme tuomaan opettajalle ensim?iset ruusut uudessa asunnossa ja pyyt?isimme ettei ne koskaan lakastuisi.
TOINEN TYTT?. Eih?n ?iti niin sanonut! Pyyt?isimme -- pyyt?isimme, ettei teid?n rakkautenne meit? kohtaan lakastuisi yht? pian kuin n?m?t ruusut.
HANNA. Voi teit?! (Suutelee molempia.) Te olette ruusunkukkaisia, joita aina rakastan enemm?n kuin mit??n maailmassa! Kiitoksia, kiitoksia, rakkaat lapset, te saatte syd?meni sulamaan.
(Peitt?? nen?liinalla silm?ns?.)
ASSESSORI. Kas niin, nyt olette saaneet opettajanne itkem??n; saattakaa h?net taas iloiseksi jollakin tavalla, esimerkiksi laululla.
HANNA. Niin laulakaa; voittehan laulaa samaa mit? ?sken ulkona kun t?nne tulimme. No mit? katselette?
ENSIM?INEN TYTT?. Miss?s on kanttori?
HANNA. Kanttori? Mit? te h?nell??
ENSIM?INEN TYTT?.