Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta | Page 2

uutta nimityst?. My?skin on muistutettu, ett? nimell? "vaimoni ja min?" tarkoitetaan itsekk?ist?, pient? yhti?t?, jota ei kaikki voi suosia; ettei tuossa tuhat-vuotisessa valtakunnassa minulla ole suurempata oikeutta vaimooni eik? vaimollani minuun, kuin jollakin muulla noista tuhansista ihmissuvun veljist? ja sisarista; ja vihdoin ett? "vaimoni ja min?" ei ole mik??n purkamaton yhti?, vaan ett? me olemme asioimis-kumppanukset, jotka kolmen kuukauden yl?ssanomisen j?lkeen voimme erkaantua ja muodostaa uuden yhti?n.
Minulla ei ole samaa k?sityst? asiasta; p?invastoin k?sit?n nimen "vaimoni ja min?" symbolina, vertauskuvana jostakin, t?t? maallista yhdistyst? korkeammasta yhti?st? -- pid?n sen pyh?n? kuin uskontoni, jakamattomana kuin sielun ja loppumattomana kuin ijankaikkisuuden -- vertaus-kuvana, kaikkivaltiaan rakkauden ijankaikkisesta yhdistyksest? ihmis-sielun kanssa.
Jokaisen koti-lieden luota valuu ijankaikkisen nuoruuden l?hde, ja kullakin ihmisell?, joka todellisesti on lempinyt, on ollut romaaninsa ja runollisuutensa el?m?ss?.
Kun min? nyt l?het?n kertomukseni ulos maailmaan, en toivokaan muuta huvia siit? kuin ?sken mainitun. ?lk??, hyv?t lukijani, odottako t?ss? l?yt?v?nne mit??n salaisia murhapaikkoja, vaarallisia kapinan hankkeita, murhia tahi ilmi saamattomia rikoksia -- ei mit??n t?llaista l?ydy t?ss? kertomuksessa. T?m? on vaan tuo vanha tarina yksin?isest? ja hylj?tyst? Aatamista, joka on Evaansa vailla. Kun tarkemmin mietin asiaa, niin melkeenp? uskallan v?itt??, ett? t?m? on p??-sis?lt? kaikissa t?h?n saakka kirjoitetuissa kertomuksissa, mutta niin kauan kuin l?ytyy joku uusi Aatami ja uusi Eva, ei t?llaisen tarun kertojalta puutu uteliaita korvia.
No nyt min? siis alan kertomukseni, min? Harry Henderson -- rehellinen Yankeepoika, New Hampshires'in vuorimaasta ja nyky??n porvari Newyorkissa. --
Kolme vaihetta on ollut minun el?m?ss?ni.
Ensimm?inen vaihe: lapsuuteni morsian.
Toinen vaihe: Utu-morsiameni eli tulevaisuuteni uni-maailma.
Kolmas vaihe: minun todellinen morsiameni, minun puolisoni, kuinka min? h?nt? ha'in ja h?net l?ysin.
Muistuu mieleeni muuan lause, jonka kuulin er??lt? kunnioitettavalta henkil?lt? h?nen kokemuksestansa er??ss? hienossa Euroopalaisessa perheess?; puhuessaan asemastansa t?ss? perheess? lausui h?n: "paikka oli varsin edullinen, ei niin paljon palkan t?hden, vaan enemm?n niiden monien hyvien ja hy?dyllisten oppien vuoksi, joita min? siell? olin tilaisuudessa saada." Niinp? nykyaikaankin ei panna niin suurta arvoa itse tarinan muodolle, vaan enemm?n sille, mit? kirjoittaja on tilaisuudessa kertomuksissansa esiin tuoda. Kertomus nuoren Amerikalaisen pyrinn?ist? tullaksensa toimeen el?m?ss? ja voidaksensa tuoda puolison omaan kotiinsa, antaa kertojalle tilaisuuden puhua p?iv?n t?rkeimmist? kysymyksist?, joiden kautta kaikki miehi? ja naisia koskevat asiat joutuvat keskustelun ottelu-kent?lle. Puhuessani omasta kokemuksestani, ko'en siis my?s pysy? nykyajan k?sitystavan rinnalla.

TOINEN LUKU.
Lapsuuteni morsian.
"Ei ole hyv? ihmisen yksin?ns? olla", on totuus, joka erinomaisella voimalla syntyi sielussani, jo niin nuorena, kuin suinkin voin muistaa. Seitsem?n vuoden ij?ll? olin jo valinnut itselleni morsiamen ja pyyt?nyt vanhempaini suostumusta meid?n yhdistykseemme.
Min? olin pieni, varsin yksin?inen poika-parka, kuuluva noiden onnettomien lapsien joukkoon, jotka syntyv?t sellaisella ajalla, jolloin niit? ei tarvita eik? kaivata. Is?ni oli k?yh? maapappi New Hampshires's?, noin kuudensadan dollarin palkalla ja yhdeks?ll? lapsella; min? olin kymmenes. Aivan odottamattomana synnyin maailmaan; nuorin siskoni oli viitt? vuotta minua vanhempi, ja seudun rouvat olivat jo onnitelleet ?iti?ni, ett? ensi osa h?nen ?itillisist? toimistansa oli lopussa.
Kaikki lapsen-vaatteet olivat jo poislahjoitetut ja k?tkyet viedyt ullakkoon. ?idill?ni ei ollut en??n mit??n syyt? j??d? pois "?iti-yhti?n" kuukautisista kokouksista, eik? h?n en??n saanut olla k?ym?tt? seurakunnan rouvia tervehtim?ss?, niinkuin oikean papin rouvan sopiikin.
Ei ep?ilty koskaan kaikkialle pyyt?? ?itini apua, tahi poistaa h?net monista kotoisista toimistansa, jotka is?ni v?h?in sis??ntulojen t?hden olivat varsin raskaat ja vaikeat. Is?ni kuusisataa dollaria oli kuitenkin seurakuntalaisien mielest? oikein ruhtinaallinen palkka, joka varmaan ei olisi ollut niink??n suuri, joll'ei seurakuntalaiset olisi pit?neet is??ni koko maakunnan taitavimpana miehen?.
?itini oli yksi noita hiljaisia, lempeit? olennoita, jotka ?ljyn tavalla tunkeuvat el?m?n suhteisin ja tekev?t sen nivelet notkeiksi.
Askeleilla kuulumattomilla ja keve?n? kuin henki liikkui h?n ja joutui aina joka paikkaan. H?nen kotinsa oli j?rjestyksen ja somuuden esikuvana: kaikki h?nen eri-ik?iset ja eri-suuruiset lapsensa olivat h?nen v?litt?m?n tarkastuksensa alla, ja kaikki nuot monenlaiset askareet, joita suuressa perheess? l?ytyy, toimitti h?n keve?sti; kaikki k?vi kuin lumouksen kautta.
?itill?ni oli luotettava taika-keino hartaassa Jumalanpelvossansa. H?nell? oli pieni, oma huoneensa, jossa suuri perhe-raamattu aina oli p?yd?ll? auki. Kun surut h?nen mielt?ns? masensivat ja lapset olivat uppiniskaiset, kun tauti uhkasi tahi el?m?n vyyhti kovin sotkeutui ja tuntui vaikealta, silloin vet?ytyi ?itini t?h?n hiljaiseen huoneesensa, jossa h?n, polvillansa raamatun edess?, sai uutta voimaa ja virkeytt? tuolta n?kym?tt?m?lt? k?delt?, joka v??r?n oikoo ja tasoittaa ep?tasaisen.
"Rouva Henderson-parka, viel? yksi poika lis??!" p?ivitteliv?t kielittelij?-naiset sin? p?iv?n?, kun min? synnyin. "Kuinka harmillista! vaimo parka! Onnea min? toki toivon h?nelle!"
Mutta ?itini painoi minua l?mpim?lle rinnallensa ja rukoili minulle Jumalan siunausta. Kaikki mit? Jumala h?nelle antoi oli h?nelle aarre.
"Ei tied?", sanoi h?n is?lleni, "vaikka t?st? pojasta tulisi hyvinkin oiva mies".
"Jumala h?nt? siunatkoon", sanoi is?ni ja suuteli meit? kumpaakin; t?m?n tehty? jatkoi h?n saarnaansa jonka valmistamisen minun syntymiseni hetkeksi oli lakkauttanut, todistaen siin?, ett? Jumalan p??t?kset ja ihmisen vapaa tahto aina ovat sopusoinnussa kesken?ns?. T?m? saarna oli, niinkuin min? sitte sain kuulla syv?sti liikuttanut kuulijoita ja vaikuttanut sen, etteiv?t he en??n hetke?k??n ep?illeet t?m?n vaikean kysymyksen ratkaisemista.
Mit? minun tavarastooni, t?h?n maailmaan syntyess?ni, tulee, oli se varsin v?h?inen. Pari kellastunutta villa-riepua ja pari ryysy?, j?tteit? vanhempien sisarieni valkoisista hameista, pidettiin jo kyll?llisen? t?llaiselle poik?-kakaralle.
Ensimm?inen lapsi