Tuomo sedän tupa

A free download from http://www.dertz.in


Tuomo sedän tupa

The Project Gutenberg EBook of Tuomo sedän tupa, by Harriet
Beecher Stowe This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tuomo sedän tupa
Author: Harriet Beecher Stowe
Editor: Maikki Friberg
Release Date: July 30, 2005 [EBook #16393]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO
SEDÄN TUPA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

Harriet Beecher-Stowe'n

TUOMO SEDÄN TUPA.
Nuorisolle mukaili Maikki Friberg.
Ensimmäisen kerran julkaissut Weilin & Göös'in Osakeyhtiö 1893.

Esipuhe.
_Nuori lukijani! Varmaankin olet kuullut puhuttavan neekereistä
Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Neekerit ovat, kuten tiedät, kotoisin
Afrikasta, mutta kun Amerikassa tarvittiin työvoimia, tuotiin heitä
sinne joukottain suurilla laivoilla. Mutta, sanonet, miksi eivät
amerikalaiset itse tehneet työtään? He eivät kestäneet kuumaa
ilmanalaa, eikä heitä muutenkaan ollut kyllin. Varsinkin oli
Yhdysvaltain etelä-osassa n. k. Etelävaltioissa suuri työväenpuute,
siellä kun oli laajat riisi-, sokeri- ja puuvillaviljelykset. Ja siksi neekerit
paraasta päästä sijoitettiinkin sinne.
Työ ei suinkaan ole mitään pahaa. Kotona näet isäsi ja äitisi tekevän
työtä aamusta iltaan ja kun kasvat isoksi, rupeat sinä myöskin
harjoittamaan jotakin tointa. Työllä me ansaitsemme ruokamme ja
vaatteemme, työmme hedelmillä voimme auttaa ihmisiä, jotka ovat
hädässä ja puutteessa. Mutta neekereistä ei tehtykään tällaisia
työmiehiä. He eivät koskaan saaneet penniäkään työstään, eivät itse
saaneet valita toimintaansa, eivätkä saaneet mennä, mihinkä tahtoivat.
He joutuivat kokonaan isäntiensä omaisuudeksi, herrojensa orjiksi. Ja
nämä saivat heitä ostaa, myydä ja vaihtaa aivan niinkuin meillä
menetellään hevosien ja lehmien kanssa.
Jos joku esim. meidän maassa tekee toiselle pahaa, joutuu hän siitä
edesvastauksen alaiseksi ja saapi rangaistuksen, sillä laki suojelee
kaikkia. Mutta Amerikan lait eivät suojanneet neekeriorjia; näitä
raukkoja saivat isännät mielin määrin kurittaa ja ruoskia. Väliin heitä
piiskattiin niin, että tulivat viallisiksi, jopa menettivät henkensäkin.
Kun orjaparat sitten epätoivossaan koettivat paeta, ajettin heitä mitä
julmimmalla tavalla takaa. Oli oikein erityisiä verikoiria tätä varten.

Ehtimiseen nähtiin sanomalehdissä ilmoituksia karanneista orjista,
joiden omistajat lupasivat suuret summat sille, joka saattaisi heidän
"omaisuutensa" joko elävänä tahi kuolleena takaisin. Laissa oli sakon
uhalla kiven kovaan kielletty auttamasta karanneita orjia.
Mutta kuinka se on mahdollista, arvelet, että ihmiset voivat olla niin
kovia ja armottomia lähimmäisilleen? Niin, se on tavallaan kylläkin
kummallista, mutta juuri tässä parhaiten näkyykin orjuuden kirous. Se
piti monta miljoonaa ihmistä eläinten kannalla ja teki heidän
isännistään itsekkäitä ja kovasydämmisiä tyranneja. Heidän mielestään
orjat olivat vaan jonkinmoisia koneita, joidenka avulla he hankkivat
itselleen rikkauksia. He tottuivat vähitellen julmuuteen aivan niinkuin
me totumme talven pakkaseen. Monen mielestä eivät neekerit
olleetkaan oikeita ihmisiä. Heidän täytyi rautateillä ajaa eläinvaunuissa
ja kirkossa istua eri penkeissä.
Oli niitä kuitenkin jalojakin ihmisiä, jotka koko sydämmestään
paheksivat orjuutta ja koettivat kaikin tavoin lieventää orjiensa tilaa.
Sellainen oli muun muassa eräs lempeäluontoinen ja viisas rouva,
nimeltä Harriet Beecher-Stowe. Hän kärsi sanomattomasti nähdessään
ja kuullessaan sitä julmuutta, jota orjat joka päivä hänen rakkaassa
isänmaassaan saivat kokea. Se oli hänestä niin hirmuinen häpeä, niin
kauhea mätähaava vapaassa Amerikassa. Viimein hän ryhtyi
kirjoittamaan erästä kirjaa, jolle antoi nimen "Tuomo Sedän tupa".
Siinä hän otti kuvatakseen niitä surkeuksia, joita hän monta kertaa oli
itkenyt, joiden takia hän monta yötä oli valvonut.
Kirja herätti heti ääretöntä huomiota. Toiset sitä ylistivät pilviin saakka,
toiset taas moittivat. Mutta kaikki sitä lukivat, kaikki siitä puhuivat.
Orjuuden vastustajien luku kasvoi päivä päivältä ja orjien
vapauttamista ruvettiin puuhaamaan monessa piirissä. Mutta
etelävaltiot panivat vastaan. Siellä mahtavat herrat suurine
puuvilla-istutuksineen eivät sanoneet voivansa tulla toimeen ilman tätä
laitosta. Kun asiasta ensin kiisteltiin kauvan aikaa sanomalehdissä ja
suurissa kokouksissa, syttyi viimein ankara sota pohjois- ja
etelävaltioiden välillä. Se nielasi paljon ihmisiä, paljon rahaa, mutta
pohjoisvaltiot saivat kuitenkin viimein voiton ja orjat vapautettiin. Nyt

ei Amerikassa ole ainoatakaan orjaa enään. Mustia ihmisiä, neekerejä
kyllä vieläkin on, mutta heillä on samat oikeudet kuin muillakin, saavat
liikkua vapaasti, minne tahtovat.
Siitä on jo päälle 40 vuoden kun "Tuomo Sedän tupa" ensin ilmestyi
englannin kielellä. Se on sittemmin käännetty monelle kymmenelle
kielelle ja levinnyt ympäri Euroopan, jopa tunkeunut Aasiaankin. Tästä
on varmaankin opettajasi joskus puhunut. Ehkäpä hän myöskin on
kertonut, että suomenkielelläkin on ilmestynyt eräs lyhyempi "Tuomo
Sedän tupa" lapsia varten. Kentiesi sinä silloin olet mennyt joko
lainakirjastoon tahi kirjakauppaan sitä kysymään saadaksesi myöskin
lukea tätä merkillistä kirjaa. Mutta nolona olet palannut, sillä siellä
vastattiin, että se jo aikoja sitten oli loppuunmyyty.
Tässä se nyt uudestaan esitetään suomalaisia lapsia varten ja tarjoutuu
sinulle luettavaksi. Omin silmin saat tässä tutustua orjaraukkojen
kurjuuteen. Herättäköön se sinua näkemään vääryyksiä maailmassa ja
taistelemaan totuuden ja hyvyyden puolesta.
Helsingissä Heinäkuussa 1893._
_M. F._

TUOMO SEDÄN TUPA.

[Kuva: Tuomo setä.]

I.
Pienessä kaupungissa Kentuckyn valtiossa istui eräänä helmikuun
päivänä kaksi herrasmiestä