Tukkijoella | Page 5

Rupea taloksi.
KASURI. Toverini on suutari. Ei uskaltanut tulla sisään, epäili, että
tämä on Pietolan talo.
TURKKA. Käske sisään!
KASURI (_avaten oven_). Oterma, tule sisään!
OTERMA (_tulee sisään_). Oliko se täällä se poika?
KASURI (_huomauttavasti Otermalle_). Isäntämies, isäntämies!
TURKKA. Oletko, Oterma, hyvä suutari?
OTERMA. Aina kiitetty, usein kehuttu.
TURKKA (_nostaa Katrin pöydälle_). Ota mitta ja tee parastasi.--Ja
nikkari, tähän ovi. (_Repäisee laudotuksen ovesta_.)

RÄTTÄRI kaatuu laudotuksen mukana.
OTERMA. Millä tapetaan noin suuri russakka?
KASURI. Tässä on halko!
TURKKA. Elkää hiidessä! Talon tyttären sulhasta!
KATRI. Ei ole minun sulhaseni!
TURKKA. Talon tytärkö?
RÄTTÄRI. Tämä talo on Pietola!
OTERMA ja KASURI. Pietola! (_Yrittävät lähtemään_.)
KATRI (_rientää pidättämään_). Tpruu!--Olkaa talossa ja tehkää mitä
on käsketty. Minä olen talon emäntä.
TURKKA. Anteeksi. Minä luulin teitä sinuksi. (Annin puoleen.) Ja
sinua teiksi.
KATRI. Poika, tule, minä lähden näyttämään navettaa. (Menee Turkan
kanssa.)
RÄTTÄRI (_Annille_). Mikä se on tuo mies?
ANNI (_rättärille_). Pietolan tuleva isäntä.
RÄTTÄRI nauraa.
ANNI. Hyi!
RÄTTÄRI (_itsekseen_). Ei ikinä! (_Menee_)
Esirippu.

TOINEN NÄYTÖS

_Aukea paikka metsässä. Perällä jokitörmä. Oikealla maja, sen
päädyssä viiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kiviä ja
juurakoita. Majan luona penkki. Majan päätyä vasten suuri
savotankontti. Hame ja sukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja
laukkuja siellä täällä. Kankipuita ja keksinvarsia pystyssä puita
vasten_.
Tukkilaisia majapaikalla. TOLARI _seisoo tähystelemässä oikealle_,
TURKKA _makailee selällään_, HUOTARI _korjailee keksiään_,
KASURI ja OTERMA _lyövät korttia. Laulavat:_
Moni on korpi kolkko täällä, asumaton aivan. Niissä se näkee
tukkipoika nälän sekä vaivan.
Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli. Meille ne laulaa
honganlatvat ja salon satakieli.
_Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle_.
HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa?
TOLARI. Ei näy ottiatuota.
HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki.
OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! (Nousee
kortilta.)
HUOTARI. Kun ei kahvia saa!--Missä hitossa se meidän Maija viipyy?
Ei nyt ole oikea laita.
KASURI. On tainnut mennä iäksi.
TOLARI. Eihän se tänne olisi jättänyt tavaroitaan!
OTERMA. Ja Tolaria!
KASURI. Vielä näkyy isäntämiehessä henki liikkuvan, mutta
taivaallisia ajattelee, koska tähystelee pilviä ilman avaruudessa. Oletko
tunnustanut kaikki syntisi?

TURKKA. Paljonko tahdot siitä makkarapalasesta?
KASURI. Ei se ole myötäväksi, vaan syötäväksi.
TURKKA. Senpä vuoksi sen söinkin.
KASURI. Saakeli! Siltä ei säily mikään. (_Menee perälle_)
OTERMA (_tarkastellen voirasiaansa_). Perhanan käenpoika! Käynyt
minun voirasiallani ja syönyt sen viimeisen nokareen, mikä oli jäljellä!
TURKKA. Kun sitä oli niin vähän, niin ajattelin, että pistän poskeeni
happanemasta.
OTERMA. Olin kuvitellut leipäpaistia, mutta niin sen nyt kävi kuin
Rötkösen illallisen. (_Menee perälle_.)
HUOTARI. Miten sinä, Turkka, näytät niin oudolta? Uusi pukuko?
TURKKA. Täytyi uusia, kun entisessä ei alkanut enää mies sisässä
pysyä.
HUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mistä nuo?
TURKKA. Majasta löysin.
HUOTARI. Löysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon
talon pöydältä!
TOLARI. Näkyvät olevan minun.
HUOTARI. Mutta elähän mitään! Minun takkini?
TURKKA. Jos tämä on sinun, niin saat sanoa Pojaksi.
HUOTARI. Mitä sillä sitten olisi merkitystä.
TURKKA. Että olemme ystäviä.

HUOTARI. Ja sen takia minun pitäisi uhrata paras takkini?
TURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mitä ystävyydellä muuten
olisi merkitystä?
HUOTARI (_riisuu Turkalta takin_). Mutta hyvä ystäväni, Poika. Asia
nyt vaatii, että sinä minun oman takkini uhraat minulle takaisin. Lähden
sunnuntaina kylälle katselemaan, löytyisikö mökillistä heilaa.
TURKKA. Minun maallani on heilallinen mökki.
HUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, että jos kuinka
pitkälle tahansa kulkee, sitä ei vielä sittenkään näy.
TURKKA. Katsele tätä metsää.
HUOTARI. Tämä on hyvää metsää. Pietolan talon metsää, koska tuo
tervahauta tuossa vieressä kuuluu olevan Pietolan.
TURKKA. Pietolan talon metsää. Minun maatani!
HUOTARI. Elä luule, rakas sielu, että kissa lentää!
TOLARI (_huomaa oikealta_). Pietola tulee!
TURKKA. Tulee tervahaudalleen.--Lainaa, Huotari, sitä takkia, saat
vehnäskahvit.
HUOTARI. Se mökki Pietolan maalta, jossa on heila? Ei muuten!
TURKKA. Jos vain heila sinuun suostuu.
HUOTARI. Silläkö pelottelet pelastuaksesi. Ensi sunnuntaina
kihlajaiset! Pysytkö sanassasi?
TURKKA. Vielä kysytkin! Mutta sinä puhuit kevytmielisesti.
HUOTARI. Jos sinä pidät sanasi, niin minä myös. Takki sanani
panttina. Ja sinun: pannullinen kahvia. (_Ojentaa takin_)

TURKKA. Mies parka menetti takkinsa! (_Nauraa_)
HUOTARI. Minä viimeksi nauran. Olen käynyt Pietolassa. Tunnen sen
vieläkin pakaroissani.
TURKKA. Opiksi, että seiso aina päin! Niin tein minä, ja Pietola
puhuttelee minua Pojaksi.--Siirtykää vähän syrjään, että saan ystäväni
kanssa rauhassa puhella.
TOLARI. Kysy samalla ottiatuota!
TURKKA. Niin Maijaa? Kyllä kysyn.
PIETOLA (_tulee oikealta_). Poika! Terve. Siitä on viisi vuotta, kun
olen sinua nähnyt.
TURKKA. Niinkö kauan?
PIETOLA. Niin tuntuu. Olipa mukava, että työpaikkamme sattuivat
lähekkäin. Saadaan olla yksissä. Tänä iltana saatte pitää hauskaa. Kylän
nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille.
TURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin.
PIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli
puhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua.
TURKKA. Huotari! Tule tänne.
HUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle!
PIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa?
HUOTARI. Ja Pietola kätteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka.
PIETOLA. Tuossa nyt lämmin käteni.
TURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle.

HUOTARI. Leskelle?
TURKKA. Tunnetaan Köyhänlesken nimellä. Entinen talonemäntä.
Velkamies hänet häätänyt taloltaan. Viekkaudella ja vääryydellä
kivuolloisen ihmisen.
HUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka!
PIETOLA. Kyllä leski suostuu,