Tukkijoella | Page 4

paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt
keskitekoiseksi yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä.
TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan.
ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.
TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö
alkaa. (_Menee riisumaan laukkunsa sivuseinälle naulaan_.)
KATRI (_Annille kahdenkeskisesti_). Mikä tässä lopuksi?
ANNI (_Katrille kahdenkeskisesti_). Kihlajaiset ja häät! (_Kuin salaa
antaa Katrille ruojuskengät ja toimittaa Katria somistautumaan_.)
Tukkilaisia tulee pirttiin.
TUKKILAINEN. Hyvää päivää.
TURKKA. Mitä väkeä te olette?

TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa?
TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja
siististi.
TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää!
TURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi
laulakaa.
TUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!
TUKKILAISET (_laulavat_)
Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla. Vielä niitä ollaan
reippaita poikia tukkijoella vailla
Huhtikuussa ne parhaat poiat tukkijoelle astuu. Siellä ne saappaat
likoaa ja housunpultit kastuu
PIETOLA (_tulee pirttiin_). Kenen luvalla te täällä?
TUKKILAINEN (_viitaten Turkkaa_). Isännän luvalla.
PIETOLA (_menee Turkan eteen_). Sinäkö isäntä?
TURKKA. Pietola! Eikö niin?
PIETOLA. Minä olen Pietola.
TURKKA. Terve! (_Tempaisee vasemmalla kädellä Pietolan käden ja
lyödä läimäyttää tuttavallisesti kättä_.) Terve mieheen! Terve! (_Menee
ottamaan länget_.)
PIETOLA (_Annin puoleen_). Mikä se on tämä poika?
ANNI (_kahdenkeskisesti_). Siinä on teille kasakkamies. Eikö niin
Katri?

KATRI (_kahdenkeskisesti_). Isähän on sanonut, että tarvittaisiin
kasakkamiehiä.
TURKKA (_tulee Pietolan luo näyttäen valjaita_). Mutta mitä
merkitsee tällainen hoito?
ANNI. Siinähän ne nyt ovat. Ja niitä on hakemalla haettu monta
viikkoa. Missä nuo olivat?
TURKKA. Ojassa! (_Tukkilaisille_) Hei pojat. Joku teistä siivotkoon
nämä ja vieköön talliin paikoilleen. (Viskaa tavarat tukkilaisille.) Ja
minkä vuoksi ei ole tunkiota vedetty pelloille?
ANNI. Ei ole ehditty, kun on ollut miehistä puute. Eikä kevättöihin
paljon pystytäkään, kun työneuvot ovat rempallaan. Ei ole saatu
seppää.
TURKKA (_tukkilaisille_). Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö
minun lähteä pajaan?
TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen.
TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan.
KARJAKKO (_tulee pirttiin Pietolan nokan alle ja vihaisesti
tiuskaisee_). Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako?
TURKKA (_pyöräyttäen karjakon päin_). Ei halkoja, vaan heiniä!
KARJAKKO. Mikä sinä olet?
TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät!
KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan!
TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!
KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä.

TURKKA. Missä Pekka?
KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta.
(Menee.)
TURKKA (_karjaisee uunille_). Pekka hoi!
PEKKA _hyppää uunilta_.
TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa!
(_Pyöräyttää Pekan väkkäränä menemään ovesta_.) Montako Pietolassa
on hevosta?
ANNI. Neljä.
TURKKA (_tukkilaisille_). Kahdella hevosella Pekan mukana heinään.
Muut muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu
raikuu.
TUKKILAISET (_valmistautuen lähtemään työhön laulavat_).
Ei meitä surulla ruokita, se on ilo, joka elättelee. Ja tämän pojan heila
on hellä ja nuori, ja laulu se helähtelee.
Käki se kukkuu kuusikossa ja koivikossa on pesä. Tämän kylän, tämän
kylän tytöille tulee toisenmoinen kesä
(_Menevät_.)
PIETOLA. Mistä sinä olet kotoisin?
TURKKA. Terveisiä Heilalalta.
PIETOLA (_innostuen_). Oletko sieltä, jonne Heilala muutti?
TURKKA. Hän ei tosin osannut panna terveisiä mukaani, kun ei
tiennyt minun tänne lähtevän. Mutta varmaan olisi lähettänyt ja paljon
parhaalle ystävälleen.

PIETOLA. Me olimme kuin hyvät veljet!
TURKKA. Vaikka poikasina olitte tapelleet harva se päivä.
PIETOLA. Se on tosi. Me olimme alituiseen vastakkain kuin
kukonpoikaset. Heilalan posket yht'äkkiä pullistuivat, silloin sitä
alettiin. (Nauraa.)
TURKKA. Ja Heilala nauroi, että silloin sitä alettiin, kun Pietolan nenä
rupesi tuhisemaan.
PIETOLA. Mikä sinun nimesi on?
TURKKA. Poika.
PIETOLA. Poikako?
ANNI. Sehän onkin mukava nimi!
TURKKA. Mutta ainoastaan meidän ystävysten kesken.
PIETOLA. Mikä sinun sukunimesi on?
TURKKA. Mitä te sillä tiedolla? Ja mitä siitä viisastutte, jos sanon
olevani Kukkonen tai Kananen, Pitkänen tai Paksunen, Littunen tai
Lattunen?
PIETOLA. Niinpä vainenkin. Samantekevä.--Kerrohan nyt, Poika,
miten Heilala--
TURKKA. Nyt ei ole aikaa. Joka sorkka työhön ja toimeen!
ANNI. Poika, mitä tehdään kun talossa ei ole jauhoja?
PIETOLA. Niin, niitä jauhoja?
TURKKA. Kai on eloja?
PIETOLA. Niistä ei ole Pietolassa ollut puutetta koskaan!

TURKKA. Silloinpa ei hätää. On hyvä tuuli. Tuulimylly pyörimään.
Pietola myllyyn.
PIETOLA. Minä lähden heti. (_Menee avainkaapille_)
TURKKA menee laukulleen.
KATRI (_Annille_). Onko tämä unta?
ANNI (_Katrille_). Unta, unta, haluaisitko herätä vai nukkua?
PIETOLA (_tulee Annin luo_). Tässä on isäntä mökillesi.
ANNI (_Pietolalle_). Ei passaa!
PIETOLA. Minkä vuoksi?
ANNI. Tämä on hyvä. Mutta en voi unohtaa Huotaria.
PIETOLA (_itsekseen_). Kummallisia nuo tyttölapset. (Menee.)
TURKKA (_tullen tyttöjen luo, Annin puoleen_). Te talon tytär,
lähtekää näyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta.--Mutta en
muistanutkaan: sulhanen istuu kamarissa!
ANNI. Ei haittaa!--Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi
kengät »tyttö raukalle»?
TURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät!
ANNI. Lainakengät raukalla.
TURKKA. Mikä sinun nimesi?
KATRI. Katri.
TURKKA. Pidä, Katri, pääsi pystyssä. Ujon ja nöyrän maailma polkee
jalkoihinsa.

KASURI (_tulee pirttiin_). Hyvää päivää. Onko tämä se poika?
TURKKA. Mikä sinä olet?
KASURI. Tukkilainen.
TURKKA. Mikä poika minä sitten sinulle olen. Sano isäntämieheksi!
KASURI. Anteeksi, isäntä.
TURKKA. Ei isäntä, vaan isäntämies!
KASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyväntuulinen äijä,
joka neuvoi kysymään poikaa, että se tietää saako talossa asuntoa.
TURKKA. Oletko suutari?
KASURI. Nikkari olen.
TURKKA. Hyvä sekin.