Timon Ateenalainen | Page 6

Vielä seisot yksinäsi; etpähän vielä häntä saanut.
CAPHIS. Kuka on nyt narri?
APEMANTUS. Se, joka teki viime kysymyksen. -- Katalat konnat ja
korkurien käskyläiset! Kullan ja puutteen yhteen parittajat!
KAIKKI PALVELIJAT. Mitä olemme, Apemantus?
APEMANTUS. Aaseja.
KAIKKI PALVELIJAT. Miksi niin?
APEMANTUS. Siksi, että kysytte minulta, mitä olette, ettekä itse tunne
itseänne. -- Puhuttele heitä, narri.
NARRI. Kuinka voitte, hyvät herrat?
KAIKKI PALVELIJAT. Suur' kiitos, hyvä narri. Kuinka voi sinun
emäntäsi?
NARRI. Hän paraikaa panee vettä tulelle, kaltatakseen teidän kaltaisia
kukonpoikia. Haluaisin nähdä teitä Korintissa.[4]
APEMANTUS. Hyvä! Paljon kiitoksia!
(Paashi tulee.)
NARRI. Nähkääs, tuossa tulee emäntäni paashi.
PAASHI (narrille). No, mitä kuuluu, kapteeni? Mitä sinä teet tässä
viisaassa seurassa? -- Kuinka sinä voit, Apemantus?
APEMANTUS. Voi, jospa olisi minulla vitsa suussa, että voisin sinulle

vastata oikein tuntuvasti.
PAASHI. Apemantus hyvä, lue minulle näiden kirjeiden
päällekirjoitukset: en tiedä, mikä on millekin.
APEMANTUS. Etkö osaa lukea?
PAASHI. En.
APEMANTUS. Ei siis paljo oppia kuole sinä päivänä, jolloin sinut
hirtetään. Tuo on herra Timonille; tuo Alcibiadeelle. Mene! Äpäränä
sinä synnyit, ja parittajana sinä kuolet.
PAASHI. Sinä olet koirana penikoittu, ja nälkään sinä kuolet kuin koira.
Älä vastaa; minä olen jo tiessäni.
(Menee.)
APEMANTUS. Ihan noin sinä armoa pakoon juokset. -- Narri, minä
seuraan sinua Timonille.
NARRI. Jätätkö minut sinne?
APEMANTUS. Jos Timon jää kotiin. -- Te kolme palvelette kolmea
korkuria, niinkö?
KAIKKI PALVELIJAT. Niin kyllä; vaan he voisivat paremmin
palvella meitä.
APEMANTUS. Sitä minäkin, -- ei voisi pyöveli koskaan paremmin
palvella varasta.
NARRI. Oletteko te kolmen korkurin käskyläisiä?
KAIKKI PALVELIJAT. Olemme, narri.
NARRI. Luulenpa, ettei ole sitä korkuria, jolla ei olisi narria
käskyläisenä. Minun emäntäni on hänkin niitä, ja minä olen hänen
narrinsa. Kun teidän herroiltanne halutaan lainaa, niin tullaan

alakuloisina ja lähdetään pois iloisina; vaan minun emäntäni taloon
tullaan iloisina ja lähdetään pois alakuloisina. Syy siihen?
VARRON PALVELIJA. Voisin mainita yhden.
APEMANTUS. No tee se, että saisimme oikein oppia tuntemaan
huorimuksen ja konnan, vaikka kyllä sinä et muutenkaan tule sen
paremmasta käymään.
VARRON PALVELIJA. Mitä on huorimus, narri?
NARRI. Narri hyvissä vaatteissa ja hieman sinun näköisesi. Se on
henki; milloin se ilmestyy ylhäisenä herrana, milloin lainoppineena,
milloin filosofina, jolla, paitse sitä yhtä keinotekoista kiveä, on kaksi
lisää. Sangen usein se on ritarinkin näköinen, ja ylipäänsä kaikessa
asumuodoissa, missä ihminen kahdeksankymmenen ja kolmentoista
ikävuoden välillä liikkuu, tämä henki kummittelee.
VARRON PALVELIJA. Sinä et ole kokonaan narri.
NARRI. Etkä sinäkään kokonaan viisas; sinusta puuttuu älyä yhtä
paljon, kuin minussa on narriutta.
APEMANTUS. Tuota vastausta ei olisi Apemantus hävennyt.
KAIKKI PALVELIJAT. Tilaa, tilaa! Tässä tulee herra Timon.
(Timon ja Flavius palaavat.)
APEMANTUS. Tule kanssani, narri, tule!
NARRI. Minä en aina seuraa rakastajaa, vanhinta veljeä ja vaimoa,
mutta joskus filosofia.
(Apemantus ja narri menevät.)
FLAVIUS. Edeltä menkää; kohta olen valmis.
(Palvelijat menevät.)

TIMON. Sinua kummastelen; miks et ennen Tilaani täysin mulle
selvitellyt, Ett' oisin menot voinut sovittaa Tulojen mukaan?
FLAVIUS. Ette mua kuullut, Vaikk' usein kyllä yritin.
TIMON. Niin, niin, Kentiesi joskus tilaisuutta käytit, Kun karkoitti sun
pois mun paha pääni; Ja nyreyden tään nyt tahdot panna Tekosi
kaunisteeksi.
FLAVIUS. Rakas herra, Monasti laskin etehenne laskut; Te työnsitte
ne pois ja sanoitte Rehellisyyteheni luottavanne. Kun käskitte mun
pikku lahjast' antaa Ties mitä, puistin päätäni ja itkin; Pyysinpä, että
vastoin valtatapaa Visumpi oisitte; sain useinkin Kovia nuhteita, kun
huomauttaa Ma tohdin rikkautenne luodetta Ja velkojenne vuosta.
Rakas herra, Nyt kuulette, kun myöhäist' on; siis kuulkaa: Kaikk'
omaisuutenne ei puoliin riitä Nykyisten velkojenne maksamiseen.
TIMON. Tilani myytä.
FLAVIUS. Panttina on kaikki, Kalua mennyttäkin useammat: Ei loput
riitä tukkimahan suuta Nykyisten velkain; uutta tulee myötään. Mitenkä
loma täytetään? Ja mikä Lopuksi meidät perii?
TIMON. Tilukseni Ain' ulottuivat Lacedaemoniin.
FLAVIUS. Oi, herra, maailma on pelkkä sana Jos teidän ois se, pois
sen antaisitte, Niin, hengenvedoss' ihan.
TIMON. Totta puhut.
FLAVIUS. Jos vilpist' epäilette hallintaani, Niin ankarimpain
tuomarien eteen Tilille minut viekää. Taivas tietköön: Kun kaikki aitat
ahnast' oli syöjää Täpöisen täynnä, juoppoin viiniuhrit Kun juoksi
holveissa, kun tulet loisti Ja soitto helkkyi joka huoneessa, Niin
vuolaan hanan luona minä istuin Ja silmän' annoin vuotaa.
TIMON. Vaiti, vaiti!
FLAVIUS. Oi, taivas, huusin, kuinka hän on hyvä! Kuin monta

makupalaa nytkin orjat Ja norkot ahmi! Ket' ei omaa Timon? Kenen ei
sydän, miekka, pää ja kulta Timonin omaa ole, Timonin,
Kuninkaallisen, suuren Timonin? Kun poiss' on kulta, joka kehut osti,
Niin vait on suukin, joka kehut lauloi; Kun pidot päättyy, ystävätkin
häätyy; Vain talvipäivä, niin ne sääsket turtuu.
TIMON. Vait! Lopeta jo saarnasi! En ole Ma konnamaiseen
tuhlaukseen syypää; Älytön lienen ollut, vaan en halpa. Miks itket?
Puutut tuntoa, jos luulet, Ett' ystäviä minä puutun. Malta: Jos avaan
ystävyyden viinileilit Ja koittelen sen voimaa lainaamalla, Niin yhtä
vapaast' ystävien varaa Ma käyttää voin, kuin sinä tässä haastat.
FLAVIUS. Kokemus uskoanne vahvistakoon!
TIMON. On tavallaan tää puute ihanaakin Ja siunaukseksi: sen kautta
koittaa Voin ystäviäni. Koht' erhees huomaat Ja näet, ett' olen ystävistä
rikas. -- Flaminius! Servilius! Hoi, tänne!
(Flaminius, Servilius ja muita palvelijoita tulee.)
PALVELIJA. Mit', armollinen