Tieni varrella tapaamia 1 | Page 9

min?kin: "Paras, hienoin ihminen, jonka olen tuntenut, on nyt siis poissa, jaloin, my?t?tuntoisin syd?n on tauonnut tykkim?st?, sointuva, kaunis ??ni, joka puhui viisaita, innostuttavia sanoja, ei siis en?? tule kaikumaan."
Lehdiss?, joissa oli uutinen h?nen kuolemastaan, kerrottiin sitten h?nen el?m?nty?st??n, tai siihen oikeastaan vain viitattiin, sill? olihan se yleisesti tunnettu Belgiassa, ja viel?p? kauas sen rajojen ulkopuolellakin.
Kaikki tiesiv?t, ett? h?n oli Br��sselin yliopiston suosituimpia professoreja, ett? h?n oli sek? lakitieteen ett? filosofian ja luonnontieteiden tohtori, parlamentin j?sen, etev? tiedemies ja tutkija, joka oli julaissut koko joukon huomattavia teoksia sosiologian, tilastotieteen ja kansantalouden alalla.
Mutta ennen kaikkea sanomalehdet viittasivat siihen, miten suurenmoinen ja ihanteellinen h?n oli ollut ihmisen?, kuinka kaikki ne, jotka olivat joutuneet h?nen vaikutuksensa alaisiksi, olivat saaneet h?nest? haihtumattomia vaikutelmia.
Siin? toistettiin ne sanat, jotka h?nen seuraajansa yliopistossa, tri Ley, oli lausunut aloittaessaan luentosarjansa ja suurta edelt?j??ns? muistaessaan.
?Ajatukseni johdattavat minut parikymment? vuotta taaksep?in, jolloin ensi kerran nuorena ylioppilaana astuin t?h?n saliin, miss? kaikki on entisell??n. Ensim?inen professori, jonka n?in nousevan kateederiin, oli Hector Denis. H?n oli silloin viel? parhaassa miehuuden ij?ss??n, ja muistan niin selv?sti viel? mink? vaikutuksen h?nen hieno, mitalintapainen profiilinsa ja h?nen ilmeens?, yhtaikaa sek? lempe?, ett? tarmokas, teki minuun. Korvissani soi viel?kin h?nen hillitty ??nens?, kun h?n yleisin piirtein kuvasi meille filosofian ja moraalin suuria probleemeja, kuten h?nell? oli tapana tehd? alkaessaan sielutieteellisen luentosarjansa. H?n voitti meid?t heti, me olimme kaikki joutuneet h?nen harvinaisen vieh?tysvoimansa alaisiksi, ja ihan ensim?isest? luennosta viimeiseen asti me tunsimme yh? uudestaan sen ihmisyyden henk?yksen, joka huokui kaikesta mit? h?n sanoi. H?n osasi puhua innostuksen kielt?, h?n tiesi miten esitt?? nuorille. H?n oli opettajana aivan verraton. H?n pani luentoihinsa koko intonsa; koko h?nen suurenmoinen sielunsa kuvastui niiss?.
Usein h?n toisti runoilijan sanat: ?Mik? on suuri el?m?? Se on nuoruuden ajatus toteutettuna miehuuden ij?ss?.? Ja ne j?iv?t mieleen, sill? ne soveltuivat niin t?ydellisesti h?neen, joka ne lausui.?
Er?s toinen lehti taas puhui h?nest? politikoitsijana, huomauttaen, kuinka h?n alalla, jossa enimm?kseen vain intohimot vallitsevat, osoitti sellaista ylevyytt?, mielenmalttia ja pitk?mielisyytt?, ett? kaikkien, yksin h?nen vastustajiensakin, oli h?nt? kunnioittaminen. Siit? pitk?st? puheesta, jonka h?n p?iv?? ennen kuolemaansa oli pit?nyt parlamentissa ja joka oli kohdistettu raha-asiain ministeri? vastaan, sanoi *Vandervelde*, ett? h?n puhui kuin is? erehtyneelle pojalleen, hyvyyden s?dekeh? oikein ymp?r?i h?nen otsaansa.
Viel? lehdet kertoivat h?nen suurenmoisista hautajaisistaan, joissa Belgian koko intelligenssi ja koko ty?v?enpuolue punaisine lippuineen -- h?n oli ollut heid?n edustajansa parikymment? vuotta parlamentissa -- oli mukana. Surusaaton ohikulku oli kest?nyt l?hes tunnin ja kirstua, joka oli aivan kukkien peitt?m?, oli seurannut kuusi seppeleill? t?ytetty? vaunua.
Kaikkia n?it? min? luin ja vaivuin muistojen maailmaan. Ei n?iss? kiitt?viss? kuvauksissa ollut sanaakaan liikaa, p?invastoin. H?ness? oli viel? monta puolta, joihin eiv?t lehdet olleet koskettaneetkaan. Eiv?t ne esim. olleet puhuneet mit??n h?nen suurenmoisesta vieraanvaraisuudestaan; kuinka h?n avasi kotinsa kaikille muukalaisille, jotka k??ntyiv?t h?nen puoleensa. Ihan omasta kokemuksesta sen tiesin.
Parikymment? vuotta sitten matkustin pakiparaastaan Br��sseliin, koska tiesin, ett? siell? oli laajalle levinnyt, vapaamielinen sanomalehdist? ja erinomaisen virke? ty?v?enliike, joihin molempiin tahdoin tutustua.
L?yt??kseni henkil?it?, jotka voisivat minua hiukan opastaa, k??nnyin er??n vapaamielisen sanomalehden puoleen ja sain sielt? muun muassa *Hector Denis'n* osoitteen. Olihan se uhkarohkeata -- olen nyt j?lest?p?in tuuminut -- menn? vaivaamaan henkil??, jolla oli niin paljon tekemist?, ett? h?nen monta kertaa t?ytyi kiireellisten t?itten takia valvoa y?kaudet, kun h?nt? aina niin paljon p?ivisin h?irittiin. Mutta sill? hetkell? en sit? niin paljon tullut ajatelleeksi, ja professori Denis ei sit? itse mill??n tavalla osoittanut. H?nen k?yt?ksens? oli niin hieno, niin ritarillinen, huomaavainen ja lempe?, etten ollut moista koskaan ennen n?hnyt.
H?nen kasvonsa loistivat, kun kerroin jo edellisen? kes?n? sattumalta joutuneeni Br��sseliin ja silloin siihen niin mieltyneeni, ett? p??tin tulla uudestaan.
[Kuva: Hector Denis'n puoliso ja h?n itse keski-ik?isen?.]
?Niin, eik? totta, ett? ken kerran on Belgiassa k?ynyt, h?n tulee t?nne aina uudestaan. T?m? on sellainen pieni intressantti maa, t?ynn? historiallisia muistoja ja tulevaisuuden toiveita.? Ja h?n rupesi kertomaan heid?n ty?v?enliikkeest??n, miten pitk?lle se jo oli joutunut, kuinka sen toimesta oli saatu aikaan suuret osuusleipomot, osuuskaupat, osuusapteekit ja komeat kansantalot. H?n antoi minulle n?it? asioita koskevaa kirjallisuutta ja pyysi minua heti j??m??n heille aamiaisille. Siihen aikaan eli viel? h?nen vaimonsa, joka samalla oli h?nen ty?toverinsa ja kaikkien h?nen henkisten rientojensa jakaja.
[Kuva: Br��sselin kansantalo.]
T?t? ensim?ist? k?ynti? seurasi lukemattomat muut. Viihdyin niin hyvin Br��sseliss?, ett? tulin viett?neeksi siell? monta kes??, seurasin yliopistossa Hector Denis'n luentoja ja olin usein sunnuntaisin kutsuttu h?nen perheeseens? p?iv?llisille, jotka palvelijoiden sunnuntaivapauden takia sy?tiin aikaisin, ja sitten siirryttiin heid?n -- kaupungin oloihin n?hden -- tilavaan puutarhaansa, miss? keskusteltiin, k?veltiin, lev?ttiin ja v?liin pantiin leikiksikin. Sinne tulivat nimitt?in aina my?skin h?nen molemmat poikansa nuorine rouvineen ja pikku lapsineen, ja kotona h?nell? viel? oli yksi lapsistaan, pieni, kymmenvuotias Germaine, joka oli is?n silm?ter?. Kaikki tiesiv?t miten suuresti prof. Denis oli kiintynyt t?h?n tytt?seens? -- suloinen ja siev? h?n olikin -- ja siksi h?nt? tuon suuren is?n takia aivan erityisesti huomattiin ja hemmoteltiin. Er?s Hector Denis'n ihailijoista, muistaakseni er?s puolalainen tohtori, oli pannut Germainen nimelle kymmenentuhatta fr. pankkiin, ja kaikki