Seitsemän veljestä - Kertomus | Page 9

menih?n toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen.
TIMO. Rukkaset saimme aamuhetken?.
JUHANI. Joka mies!
TIMO. Ei armahdettu ket?k??n, ei pienint?k??n meist?. Kaikki saimme vaan.
JUHANI. Kaikki, kaikki! Mutta parempi kuitenkin niin, kuin ett? joku teist? toisista olis saanut h?nen siipaksensa. Panisinpa, peeveli vie! nyt selk??n poikaa, jolle se temppu olis tapahtunut, sen min? tekisin.
TUOMAS. Me olimme kovin mahdottomia. Sen n?ytti likan pilkallinen irvistys koska Aapo oli maininnut yhteisen asiamme.
JUHANI. Selk??n h?n tarvitsis, koko lunttu. Tehd? pilkkaa meist?! Varro, naasikka.--Parastansa koetti Aapo, sit? ei taida kielt??, mutta eih?n olisi t?ss? auttanut itse keruupin kieli.
TIMO. Mutta jos olisimme astuneet likan eteen mustassa verka-takissa ja olisi kello pullistanut liivimme taskua kuin pulski huhta-nauris, avain viel? kilkahdellut ketjuissa ja hopeahelainen piippu ry?h?nnyt hampaissamme, niin olisipa, koira vie! tullut asiastamme sek? munia ett? poikasia.
JUHANI. Naisella ja harakalla on molemmilla yht? kiivas halu kiiltoaineisin.--Mutta Aapo on vaiti kuin j??tynyt j?rvi.
AAPO. ??nell?mme ei ole kaikua myrskyss?. Tai rupesko jo mielesi hurjat tuulen-kierrokset asettumaan povessasi?
JUHANI. Syd?mmeni hurmeinen lammikko lainehtii viel?, lainehtii kauan. Mutta sano kuitenkin sana.
AAPO. Kaksikin. Siis kuule nyt. Ota syd?mmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan j?rjen kielell? n?in: Venla ei sinusta huolinut, koska ei h?n sinua rakasta, ja ettei h?n sit? tee, se ?lk??n sinua n?rk?stytt?k?; sill? rakkauden liekin viritt?? taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutytt? rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee t??ll? ristiin rastiin rakkauden henki, ja sin? et tied? kusta h?n tulee.
TIMO. Rakkaus puhaltaa mist? h?n tahtoo, sin? kuulet h?nen humunsa, mutta etp? tied? kusta h?n tulee ja kuhunka h?n menee. Niin kuulin usein entisen ruotumummon lauseilevan. Mutta Jumalan rakkauttapa h?n silloin tarkoittikin, luulen min?.
AAPO. Sano viel?, Juhani, syd?mellesi n?in: ole potkittelematta! Venla teki oikein antaessaan sinulle kiellon; sill? avioliittohon ruveta ilman rakkauden ponnistusta, ei tahdo k?yd? p?isin, vaan se mutkistelee ja tekee monasti ikuisen kiusan t?it?, niinkuin, sen pahempi, nyt usein n?hd??n ja kuullaan. Niin, veljet, Venla ottakoon sen, joka on h?nelle m??r?tty, me teemme samoin.
TIMO. Sen tyt?n, joka on tehty minun kylkiluustani, saan min? viimein, vaikka peijakas kiljuisi. Tied?np? viel? yhden asian: miehen syd?n istuu vasemmalla, mutta naisen oikealla puolella rinnassa.
JUHANI. Mutta minun syd?meni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana.--Oi sin? h?ll?kk?, sin? mustalaislunttu! miksi hylk?sit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan?
AAPO. Siin? ei mit??n ihmetelt?v??. Talomme on huutavassa hukassa, ja tuo neitonen toivoo, vaikka luullakseni turhaan, p??sev?ns? em?nn?ksi paljoa parempaan taloon. Olenpa kuullut, ett? hyv?ilee h?nt? tuo hyv?k?s Sorvarin Juhani.
JUHANI. Sin? piikkileuka Jussi! olisit nyt kintaissani, pyhkeilisinp? sinua v?h?n. Narrata likkaa ikuiseen h?pe??n!
AAPO. Niin, niin, maailma on yht'aikaa hullu ja petollinen. Venlalta ei puutu muotoa eik? Jussilta juonia. Sorvari on julkinen talo, se houkuttelee, mutta Jukola, t?m? vaivaisten pes?, on perin surkeassa tilassa, ja me itse, talon seitsem?n perillist?, viel?kin surkeammassa tilassa, niin ainakin maailman edess?. Ihmiset, muistellen nuoruutemme laiskaa ja usein hurjap?ist?kin el?m??mme, eiv?t taida meist? vartoa en?? juuri mit??n kunnollista. Ja tied?np?, ett? tuskin kymmenen-vuotinen siivo ja kaikin tavoin kunniallinen k?yt?s voisi saattaa meit? kansalaistemme silmiss? t?yteen ihmisarvoon taas. Niin tukala on p??seminen pahan nimen liasta, koska se kerran on tarttunut mieheen. Mutta parempihan viimeinkin nousta, kuin ijankaikkiseksi uupua viheli?isyytemme ropakkoon. Sent?hden, parannusta, parannusta harrastelkaamme kaikin voimin!
JUHANI. Parannuksen tiell?h?n nyt ollaan. Mut t?m? onneton naimaretki antoi syd?melleni iskun, josta se potee hirve?sti p?ivi? ja viikkoja; antoi haavan.
AAPO. Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tied?n min?, saattaa sen haavan unohduksen rupeen ja nahkaan.--Mik? meno tuolla tiell?.
TIMO. Toukolan poikia iloinen joukko.
AAPO. Viett?v?tp? joutomaanantaita vallattomassa hummauksessa, suuri-kelmit.
TIMO. Ja tahtovat vahvasti meit?kin seuraansa.
JUHANI. Kiusaus l?hestyy.
TIMO. Heid?n on niin lysti.
JUHANI. Mutta meid?n? Mik? seisoo edess? meill?? Tuhannen sarvip??t?! vartoohan meit? vaivaisia tulinen tukkajuhla.
EERO. Mik? eroitus: j?nkk?ill? aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai hurraten ja laulellen viett?? iloista joutomaanantaita iloisten kumppanien kanssa.
JUHANI. Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja taivaan v?lill?. Veljet, mihin astumme?
EERO. Astukaamme taivaasen vaan.
AAPO. Kaivoon, kaivoon! ylt?kyllin horimaan el?m?n vett?. Opin, taidon ja viisauden aarnioihin tahdomme syventy?.
TUOMAS. Lukkarille, lukkarille!
JUHANI. No tallustellaan!
EERO. Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia.
JUHANI. Ihanata!
TIMO. Soi kuin p??-enkelin pasuuna.
JUHANI. Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii ett? poro priiskuu. Ihanata!
TIMO. He tahtovat meit? vahvasti kanssansa.
JUHANI. Hyvin tietty. Kiusaus l?hestyy meit?, l?hestyy totisesti.
Veljesten n?in haastellessa, l?heni heit? joukko Toukolan poikia, mutta eip? juuri niin kohteliaasti ja hyv?ntahtoisesti kuin Jukolaiset vartoivat. Olivatpa jotenkin p?iss??n, ja miellytti heit? nyt hieman ilvehti? veljesten kanssa ja lauloivat heid?n edess??n nyky??n sepitetyn laulun, jonka olivat nimitt?neet: ?Seitsem?n miehen voima?. Niinp? he, Kissalan Aapelin puhaltaissa, likeniv?t koulumiehi?, laulain seuraavalla tavalla:
Kiljukoon nyt kaikkein kaula, Koska mielin virren laulaa Voimasta seitsem?n miehen.
T?hti? kuin otavassa, Poikia on Jukolassa, Laiskanpulskeja jallii.
Juho pauhaa, pirtti roikkaa; H?n on talon aika poika, Ankara ?Poika-Jussi?.
Tuomas seisoo niinkuin tammi, Koska saarnaa Aaprahammi, Jukolan Salomon suuri.
Simeoni, liuhuparta, Valittaa se ?ihmisparka, Syntinen, saatana, kurja?.
Simeoni herneet keitt??, Timo sekaan rasvat heitt??, Patahan kuohuvaan sylkee.
Lauri-poika mets?ss' h??rii, Katselevi puita v??rii, M?yr?n? nummia tonkii.
Viimein tulee h?nn?n huippu, Pikku-Eero, liukas luikku, Jukolan tiuskea rakki.
Siin? onpi velisarja, Jalo niinkuin sonnikarja, Voimalla seitsem?n miehen.
??nett?min?, vaikka purren hammasta, kuultelivat veljet t?t? laulua. Mutta kun kiusaajien pilkka