Prosper Mérimée | Page 9

genre appellé romantique".[43]
Kaikissa tapauksissa oli Mériméest? nyt tullut mies, jota Lebrun'in, rva Pastan ja mrs Clarken salongeissa jo jonkunlaisella huomaavaisuudella kohdeltiin. Romanttisesta leirist? oli h?n t?h?n asti kuitenkin pysynyt poissa. T?t? erill??n-oloa ei kuitenkaan voinut kauan kest??, sill? romanttikot tahtoivat tietysti kaikki mielell??n seuraansa Clara Gazul'in tekij?n.
Kirjallinen taistelu oli muuten yh? laajentunut ja kiihtynyt. Louis XVIII oli vuosi sitten (1824) kuollut ja h?nen j?ykk? ja synkk?mielinen veljens? Artois'n kreivi astunut juhlallisesti voideltuna hallitusistuimelle. Jesuiitoilla ja papistolla alkoi olla Ranskassa suurin sananvalta ja kummallinen keskiajan henki laskeusi yli koko valtakunnan. Ja merkillist? kyll? n?ytti uusi kirjallinen liike, jonka piti vapautta valloittaman, antauvan selv?sti t?m?n taantumishallituksen k?tyriksi. Se sai nimitt?in ilmeisesti uskonnollisen ja monarkistisen leiman, ansio, josta kunnia lienee annettava etup??ss? Chateaubriandin uskonnollisille ja monarkistisille kirjoituksille, Lamartinen kristillismielisille ja haaveksivan tunteelliselle "Mietelmille" (méditations poétiques) sek? Bonaldin ynn? de Maistren paavillista ylivaltaa puolustaville filosoofisille j?rjestelmille.
Kukaan n?ist? ei sent??n uskaltanut eik? luultavasti halunnutkaan asettua taisteluintoisen nuorisojoukon etunen??n. Chateaubriand oli liian vanha, Lamartine liian mietiskelev? ja Mérimée taas, josta globelaiset alussa toivoivat uudistuksen johtajaa, oli liiaksi passiivinen luonne ruvetakseen rynn?k?n etunen??n; eik? h?n arvattavasti jaksanut edes innostuakaan kaikista romanttisen koulun uudistuspuuhista. Pianpa l?ytyikin mies, joka t?h?n toimeen sek? halusi ett? kykeni, sill? h?nell? oli intoa, lahjoja ja t?llaisissa otteluissa tarvittava m??r? -- yksipuolisuutta.
Tarkoitan Victor Hugota.
Parissa kymmeniss? ollessaan julkaisi h?n ensimm?isen osan kauniita ja muodoltaankin sangen kypsyneit? oodejansa, joilla h?n yleis?n suosion t?ydellisesti voitti. Seuraavina vuosina ilmestyi h?nelt? pari v?hempiarvoista romaania (Han d'Islande, Bug Jargal) sek? toinen osa oodeja ja ballaadeja (1826). N?ill? teoksillaan saavutti h?n jo etevimm?n sijan nuorten keskuudessa ja itsest??n alkoi h?nen ymp?rilleen kerty? yh? taajeneva liuta alkavia kirjailijoita. H?nen vaatimaton kotinsa -- h?n oli jo v. 1823 mennyt naimisiin lapsuudenyst?v?ns? neiti Foucher'n kanssa -- tuli v?hitellen yhtym?paikaksi seuralle, jolle taide ja runous oli rakkainta maan p??ll? ja joka ihanteensa eteen oli valmis uhraamaan mit? sill? parhainta lie ollut.
T?m? seurapiiri se sitten muodostui siksi Cénacle-liitoksi, josta samoin kuin tuonoin Medan-iltamista[44] pilkkalehdet paljo leikki? laskivat; asianomaisille olivat n?m? kokousillat juhlahetki?.[45] Siihen aikaan kun viel? kokouttiin Hugon luona, k?viv?t siell? m.m. Sainte-Beuve, Eug. Delacroix, Béranger, G. Planche, A. ja E. Deschamps, Louis Boulanger, Paul Foucher, Janin, Bertin vanh., Mérimée ja hiukan my?hemmin Alfred de Musset. Kun seurue sitten laajeni, sai Cénaclen nimen ja muutti kokouspaikkansa Boulevard du Crimen varrelle olivat muutamat yll?olevista jo lakanneet n?iss? yhteisiss? kokouksissa k?ym?st? ja heid?n sijaansa astui parvi viel? nuorempia ylti?p?it?, joista mainittakoon: Gautier, G. de Nerval, Petrus Borel, Céléstin Nanteuil, Aug. Maquet, Bouchardy, J. Wabre, Jehan du Seigneur, Daniel Jovard, Th. Dondey j.n.e.[46] Kuten n?kyy, olivat kirjailijat, maalaajat, kuvanveist?j?t ja taide-arvostelijat miehiss? yhtyneet jouduttamaan sit? kirjallista vallankumousta, joka heid?n kaikkien mielest? oli v?ltt?m?t?n.
Mérimée ei t?h?n seurapiiriin kuulunut kuin v?h?n aikaa enk? luule h?nen Boulevard de Crimen varrella pidetyiss? kokouksissa en?? olleenkaan l?sn?. Milloin h?n muihin romanttikoihin oikeastaan tutustui, on vaikea t?sm?lleen sanoa, mutta todenn?k?isimmin tapahtui se jotenkin pian Clara Gazul'in ilmestymisen j?lkeen. Sainte-Beuve ja Delacroix n?htiin aika usein rva Clarken salongissa, miss? Mérimée oli jokap?iv?inen vieras, ja arvatenkin joutui t?m? juuri heid?n kauttansa Hugon ja muitten romanttikojen pariin.[47] Jos on lukenut, mit? Hugo vuosia my?hemmin kirjoitti Mériméest?[48] ja mit? t?m? Hugosta,[49] niin on kovin vaikeaa ajatella, ett? n?m? luonteeltaan vastakkaiset ja valtiollisessakin suhteessa eri puolueihin kuuluvat kirjailijat aikoinaan olivat parhaimpia yst?vyksi?.
Niin asianlaita kuitenkin oli. Tuon tuostakin n?htiin Mériméen puheina olevaan aikaan suuntaavan askeleensa Place Royal'ille p?in, jonka varrella "oodien ja ballaadien" runoilija asui. Kun h?n kerrankin istui nuoren perheen luona p?iv?llisill?, sattui niin hullusti, ett? ky?kkipiika kerrassaan turmeli er??n makaroonilajin, josta Mérimée ylip??ns? paljo piti. Onnettomuutta p?ivitelt?ess? koetteli t?m? lohdutella is?nt?v?ke? sill?, ett? lupasi itse menn? ky?kkiin ja n?ytt??, miten mainittu ruokalaji oli valmistettava. Tuumalle naurettiin eik? siit? sill? kertaa tullutkaan mit??n. Mutta muutamia p?ivi? my?hemmin tuli h?n lupaustaan t?ytt?m??n, riisui pois pitk?n englantilaisen redingotensa, meni ky?kkiin ja valmisti maccaroni à l'italienne'n, "jolla oli yht? hyv? menekki kuin h?nen kirjoillaankin".[50]
Hugolla oli muuten siihen aikaan korkea ajatus Mériméen lahjoista sek? kirjailijana ett? arvostelijana.[51] Samaa mielt? olivat muutkin ja Globe-lehden arvostelija h?nest? sanoikin, ett? "M. Mérimée est jusqu'à ce jour le chef le plus brillant et le plus heureux qui ait paru à l'avant-garde romantique: c'est le Mazeppa d'une armée dont Victor Hugo est le chef."[52] N?iss? Hugon luona pidetyiss? kokouksissa oli el?m? muuten sangen vilkasta ja keskustelut liikkuivat kaikilla taiteen ja kirjallisuuden aloilla.
Viime aikoina oli halu tutustua vieraiden kansojen tapoihin ja oloihin suuressa m??rin kasvanut. Matkakertomuksia ilmestyi tuon tuostakin ja lukuisat k??nn?kset ulkomaisesta kansanrunoudesta saavuttivat mit? suurinta suosiota romanttikojen leiriss?.[53] Innokkaimman ihailijan saivat ne kuitenkin J. J. Ampèress?, Mériméen hyv?ss? yst?v?ss?. Usein istuivat yst?vykset yhdess? puhellen kaukaisista matkoista, runonker?yksist? y.m. ja tekiv?t mit? kummallisimpia suunnitelmia n?it? retki?ns? varten. Niinp? olivat he jo sopineet reitist? Florens-Rooma-Neapeli-Venedig-Trieste ja Ragusa, eik? puuttunut muuta kuin -- rahoja, jotta tuuma olisi toteutettu. Miettiess? keinoja kustannusten ansaitsemiseksi oli heiss? m.m. syntynyt sekin ajatus, ett? ennakolta kirjoittaisivat matkakertomuksen, josta saaduilla rahoilla sitten matkustaisivat ottamaan selkoa olivatko he