Prosper Mérimée | Page 8

t?m? eritt?in utelias kuulemaan yksityisseikkoja Béranger'sta ja nuoresta Mériméest?.[36] Ja kun kreivi Reinhard v. 1829 Pariisista palasi, t?ytyi h?nen niinik??n kertoa Goethelle, mit? h?n vain Clara Gazul'in tekij?st? tiesi. Arvatenkin sai t?m? yst?v?ns? Ampèren kautta tiet?? olevansa hyv?ss? suosiossa Weimarin kirjailijahovissa ja senp? vuoksi suostui h?n mielell??n istumaan modellina David d'Angers'ille, joka Weimarissa k?ydess??n oli luvannut toimittaa Goethelle Ranskan etevimp?in kirjailijain teokset ja kuvat. V. 1830 l?hetti David h?nelle kokoelman basreliefej? ja medaljonkikuvia, m.m. my?skin Mériméest?, ja oli Faustin runoilija suvainnut erityisell? huomiolla tarkastaa juuri nuoren Mériméen piirteit?, joissa h?n oli ollut keksivin??n "jotakin humoristista".[37]
Mutta palatkaamme takaisin Mériméen esikoiseen Clara Gazul'iin, joka 22-vuotiaasta tekij?st??n oli yht'?kki? niin merkillisen ja huomattavan henkil?n tehnyt. Jo Goethen sanoista on lukija huomannut teoksen k?sitt?neen sarjan n?ytelm?kappaleita, joiden aiheet ainakin osaksi olivat historiallisia. Niin olikin; teos sis?lsi kuusi espanjalaisten n?ytelm?in tapaan kirjoitettua saynète'?, jotka kaikki olivat luontevia k?sittelylt??n, pirteit? vuoropuhelultaan, vapaita sommittelultaan (tarkoitan, ettei tekij? ollut noudattanut Boileaun ja Laharpen m??r?yksi? kolmesta yht?jaksoisuudesta), tosia paikallisv?ritykselt??n tai sanalla sanoen niill? oli luomisvoimaisen alkuper?isyyden ja uutuuden tuoksu.
Nime?ns? ei tekij? ollut paljastanut,[38] vaan olivat nuo n?ytelm?t olevinaan espanjalaisen naiskirjailijan Clara Gazul'in kirjoittamia ja er??n Joseph L'Estrange nimisen ranskalaisen k??nt?mi?. Saadakseen anonyymisyytens? viel? varmemmaksi ja koko yrityksens? todenn?k?isemm?ksi varusti Mérimée teoksensa tekij?tt?ren muotokuvalla[39] ja seikkaper?isell? el?m?kerralla, mik? kaikki luonnollisesti oli omiansa pett?m??n espanjalaiseen kirjallisuuteen v?hemm?n perehtyneit?. Ja kun kokoelman kansilehdell? sit? paitse luettiin niihin aikoihin juuri ilmestyv?? k??nn?ssarjaa muistuttava nimi, "Collection des théares étrangers", niin oli todellakin ymm?rrett?v??, ett? moni tiet?m?tt?m?mpi pettyi.[40]
Kirjallisuuden tuntijat alkoivat kuitenkin jo lukiessaan asianlaitaa ep?ill? ja vakautuivat ennen pitk?? siin? mielipiteess?, ettei teos ainakaan ollut espanjalaisen kirjoittama. Kaikki olivat he sent??n yksimielisi? siit?, ett? t?ss? oltiin tekemisiss? todellisen ja elinvoimaisen kyvyn kanssa ja ett? teos oli jotakin uutta ja etev??. Pian oli se joutunut vilkkaiden v?ittelyjen esineeksi Pariisin sivistyneiss? piireiss? ja tuokiossa oli sen tekij?st? tullut p?iv?n sankari.
Mutta kuka oli h?n? Mériméet? eiv?t h?nen l?himm?t yst?v?ns?k??n tienneet ep?ill?, niin hyvin oli h?n kirjailijalahjansa salannut.[41] Ett? h?n oli etev? kielimies, tunsi kirjallisuutta ja taidetta, piirusteli, maalaili, harjoitti lainopillisia opintoja ja -- last not least -- rakasti seurael?m?n monipuolisia huvituksia, t?m? kaikki h?nest? kyll? tiedettiin; mutta ett? h?ness? piili yksi Ranskan etevimpi? kirjailijoita, se oli kaikille uutinen, joka vaikutti heihin melkein kuin salama pilvett?m?lt? taivaalta.
Romanttisen liikkeen miehet ne tietysti h?nt? suurimmalla riemulla tervehtiv?t. Nuorten etevin ??nenkannattaja Globe, jonka, Hugota ja h?nen oodejansa kiitt?ess?, oli t?ytynyt valittaa kotimaisen romanttisen n?ytelm?kirjallisuuden olemattomuutta, riensi heti paikalla esitt?m??n uutta tulokasta yleis?lleen mit? l?mpimimm?ll? tavalla. Arvostelija, Mériméen hyv? yst?v? J. J. Ampère, ennusti h?nt? m.m. "Ranskan n?ytelm?taiteen uudistajaksi" ja vakuutti h?nen toteuttaneen t?ydellisesti romanttisen suunnan periaatteet draamasta. "Clara Gazul'in tekij? on osoittanut p?iv?n selv?sti, ett? voidaan olla tosia, hienoja ja huvittavia kuvauksissaan ilman ett? j?ljitell??n Molière? tai muistetaan Duval'ia", sanoo h?n. Ei h?nk??n muuten n?y olleen hetke?k??n siin? luulossa, ett? Clara Gazul'ia todella l?ytyisi; sen huomaamme seuraavasta lauseesta: ... "Uskomme mieluummin muita huhuja, joitten mukaan tekij? on nuori ranskalainen, joka ensimm?isen? on uskaltanut pystytt?? itsen?isen lipun n?ytelm?kirjallisuutemme vainiolle... N?ill? huvin?ytelmill? -- jatkaa h?n edelleen -- on er?s suuri ansio, joka on jotenkin harvinainen nykyaikoina, ne ovat nimitt?in sommittelultaan naiiveja; ne huvittavat meit?, sill? me tunnemme, ett? tekij? on itse nauttinut niit? kirjoittaessaan, tunnemme, ettei h?n ty?ss??n ole ajatellut mit??n koulua tai j?rjestelm??, vaan ainoastaan sit?, mik? on luonnollista ja totta. H?n ei n?et ole asettanutkaan itselleen muuta p??m??r?? kuin kuvata olot ja asiat sellaisina kuin ne el?m?ss? ovat. L?ytyy taide, usein hyvinkin hieno taide, joka ilmaikse luonteenkehitysten kuvaamisessa, kohtausten ryhmittelemisess? ja vuoropuhelujen laatimisessa, mutta t?m? taide on p?invastainen sille v??r?lle taiteelle, joka vain etsii h?ik?isev?? vaikuttavaisuutta ja tutkii vastakkaisuuksia, t?m? tarkoittamamme taide ilmestyy yksinkertaisessa, kepe?ss? ja pirte?ss? (spirituel) esitystavassa". Tosin ovat tapahtumat teoksen pisimm?ss? kappaleessa "Les espagnols en Danemarck, comédie en trois journées" hiukan rohkeasti valittuja ja romanttisia, mutta tapahtuuhan sellaisia todellisuudessakin, arvelee h?n. Sit? paitse on niiss? intohimoa, jolla aina on vakuuttava voima. Tosiespanjalaisia ovat h?nest? "Une femme est un diable" ja "Le ciel et l'Enfer", joissa "la fidelité aux couleurs locales est poussée si loin, la différence de costume si bien observée, et, nous osons le dire, notre clergé ressemble jusqu'à présent si peu à celui là qu'on ne sera pas tenté de lui faire l'outrage de le reconna?tre dans un tableau où on n'a pas voulu le placer". Kaksiosainen romanttinen n?ytelm? "Inès Mendo" on arvostelijasta aiheeltaan ja sommittelultaau heikoin, vaikka kyll? esitys onkin tehty "avec une sobriété sévère".[42]
T?m? oli globelaisten mielipide Mériméen kirjallisesta esikoisesta ja siihen yhtyiv?t muutkin samansuuntaiset. Eik? ollut klassikoillakaan sit? vastaan paljo muistuttamista. Jotkut kyll? koettivat yh? mitata sit? entisten kaavojensa mukaan, mutta heid?nkin t?ytyi my?nt??, ett? t?llainen uuden suunnan toteuttaminen oli ihan toista kuin mit? he olivat pelj?nneet. Journal des Savans, joka jo pitk?t ajat oli edustanut tieteit? varsinkin akateemikkojen kesken ja karttanut sekautumista kaunokirjallisiin riitoihin, tyytyi puolestaan seuraavaan objektiiviseen ilmoitukseen Clara Gazul'ista: "Les six comédies sont offertes au public comme des essais du nouveau